Käräjäoikeus katsoi Huolintarengas Oy:n konkurssipesän kanteesta selvitetyksi, että A oli lainvoimaisesti velvoitettu suorittamaan konkurssipesälle tavaroiden, vuokrasaatavien ja ennakkomaksupalautusten arvona 470 411 markkaa korkoineen ja oikeudenkäyntikulujen korvauksena 15 650 markkaa korkoineen. Konkurssipesä oli 22.9.1993 tehnyt Liedon nimismiespiirille hakemuksen saataviensa perimiseksi. Liedon piirin nimismies oli ilmoittanut ulosmitanneensa 27.9.1993 A:n omistaman puoliosuuden eräästä tilasta. Tilaan kiinnitetyt yhteensä miljoonan markan haltijavelkakirjat A oli 28.9.1993 luovuttanut Kansallis-Osake-Pankille pantiksi Finn-Caramel Oy:n vastuista.

Ulosmittaustilaisuudessa A oli kertonut myyneensä kaiken omistamansa Finn-Caramel nimisen toiminimen omaisuuden vaimonsa omistamalle Finn-Caramel Oy:lle. Kaupoista esitetyn selvityksen mukaan oli 1.9.1993 päivätyillä kauppakirjoilla myyty Finn-Caramel nimisen toiminimen käyttöomaisuus 208 500 markalla ja vaihtoomaisuus 1 100 000 markalla. Edelleen A oli ilmoittanut, että hän sai palkkana kysymyksessä olevalta osakeyhtiöltä 3 000 markkaa kuukaudessa ja ettei hänellä ollut muuta omaisuutta.

Konkurssipesän saatava ei ollut tullut ulosottoyrityksessä suoritetuksi.

Finn-Caramel Oy:n perustamiskokousta 1.2.1993 ja ylimääräistä yhtiökokousta 27.1.1994 koskevien kokouspöytäkirjojen mukaan A:n puoliso omisti yhtiön koko osakekannan. Yhtiön perustamisesta alkaen A oli toiminut yhtiön hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä ja toimitusjohtajana. Finn-Caramel Oy:n toiminimi oli 9.2.1994 muutettu Oy Eurobonbon Ltd:ksi.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että A ja Oy Eurobonbon Ltd olivat takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 3 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla läheiset. A:lla oli ollut ja oli olennainen vaikutusvalta yhtiön toimintaan.

Jutussa ilmenevistä asianhaaroista oli pääteltävissä, että omaisuuden luovutukset oli pääasiallisesti tehty A:n velkojien vahingoksi sellaisissa olosuhteissa, että takaisinsaanti konkurssipesään olisi ollut luvallinen, jos ulosmittauksen asemesta olisi haettu konkurssia.

Tämän vuoksi käräjäoikeus takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 3 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohtien ja 5 §:n sekä ulosottolain 3 luvun 35 §:n nojalla julisti 1.9.1993 tehdyt makeisvaraston kaupan ja käyttöomaisuuden kaupan peräytyneiksi.

Käräjäoikeus määräsi, että kaupan kohteena ollut omaisuus, siltä osin kuin se oli tarpeen konkurssipesän saatavien suorittamiseksi, oli luovutettava ulosottomiehelle ja omaisuuden kanssa oli muutenkin meneteltävä ulosottolain 3 luvun 35 §:ssä säädetyin tavoin. Jos omaisuus ei ollut enää tallella käräjäoikeus velvoitti Oy Eurobonbon Ltd:n korvaamaan konkurssipesälle sen ulosmittaussaatavia vastaavan määrän.

Oy Eurobonbon Ltd valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui perusteluinaan:

Takaisinsaannin peruste

Kanteessa peräytettäväksi vaaditut kaksi kauppaa oli tehty samana päivänä, jona Piikkiön kihlakunnanoikeus oli antanut päätöksensä ulosmittauksen perusteena olevasta Huolintarengas Oy:n konkurssipesän saatavasta A:lta. Käräjäoikeuden tuomiossa selostetuin tavoin A:lla oli ollut määräävä asema myös ostajayhtiössä Oy Eurobonbon Ltd:ssä. Kauppahinta, joka kauppakirjojen mukaan oli erääntynyt 22.9.1993, oli maksettu A:n omistaman toiminimen tilille 28.9.1993. Päivää aiemmin eli 27.9.1993, kun nimismies oli ulosmitannut A:n omistaman, sittemmin 28.9.1993 pankille Oy Eurobonbon Ltd:n velkojen vakuudeksi pantatun kiinteistön puoliosuuden konkurssipesän saatavan suorittamiseksi, A ei ollut ilmoittanut nimismiehelle mainitusta kauppahintasaatavasta. Kauppahinnasta osaakaan ei ollut käytetty konkurssipesän saatavan suorittamiseen eikä konkurssipesä ollut muutoinkaan saanut suoritusta saatavastaan.

Selostetut olosuhteet osoittivat, että peräytettäväksi vaadittujen oikeustointen tarkoituksena oli ollut sopimattomasti siirtää A:n omaisuutta pois velkojien ulottuvilta. Siihen nähden, että omaisuuden kauppahinta A:n mukaan oli mennyt hänen muiden velkojensa maksamiseen ja ettei hänellä ollut ollut muuta varallisuutta, jolla konkurssipesän saatava olisi voitu suorittaa, A oli oikeustoimet tehdessään ollut muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. A:n asema huomioon ottaen myös Oy Eurobonbon Ltd oli ollut mainituista seikoista tietoinen.

Koska kanteessa tarkoitetut 1.9.1993 tapahtuneet A:n omistaman toiminimi Finn-Caramelin käyttöomaisuuden ja makeisvaraston luovutukset Finn-Caramel Oy:lle, nykyiseltä nimeltään Oy Eurobonbon Ltd, olisi takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n nojalla voitu peräyttää konkurssipesään, jos ulosmittauksen sijasta olisi haettu konkurssia, peräytyivät mainitut oikeustoimet ulosottolain 3 luvun 35 §:n nojalla.

Omaisuuden arvon korvaaminen

Ulosottolain 3 luvun 35 §:n 4 momentin ja takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 15 §:n 3 momentin nojalla Oy Eurobonbon Ltd oli, jollei palautettava omaisuus ollut tallella tai muuten palautettavissa, velvollinen korvaamaan omaisuuden arvon siltä osin kuin se oli tarpeen konkurssipesän saatavan suorittamiseksi. Mainittu suoritusvelvollisuus oli täytettävä ulosottomiehelle. Käräjäoikeuden tuomiota oli siten oikaistava siltä osin kuin Oy Eurobonbon Ltd oli sen varalta, ettei omaisuus ollut tallella velvoitettu korvaamaan konkurssipesälle sen ulosmittaussaatavia vastaava määrä.

Vaatimus vastikkeen palauttamisesta

Oy Eurobonbon Ltd oli vaatinut, että yhtiölle määrätään palautettavaksi sen omaisuudesta maksama vastike.

Peräytyneellä oikeustoimella luovutetusta omaisuudesta velalliselle maksettu vastike on palautettava ulosottolain 3 luvun 35 §:n 3 ja 4 momentin ja takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 15 §:n 2 momentin mukaisesti. Palautusvelvollisuutta ei ole, jos vastike on saatettu velkojien ulottumattomiin ja vastiketta suorittanut tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että tämä oli velallisen tarkoitus.

Edellä takaisinsaannin perusteen kohdalla selostetut seikat osoittivat, että A oli tarkoittanut saattaa omaisuudesta maksetun vastikkeen velkojien ulottumattomiin. A:n asema huomioon ottaen myös Oy Eurobonbon Ltd oli tiennyt mainitusta tarkoituksesta. Oy Eurobonbon Ltd:llä ei siten ollut oikeutta maksamansa vastikkeen palautukseen.

Näillä perusteilla hovioikeus oikaisi käräjäoikeuden tuomiota siltä osin kuin käräjäoikeus oli velvoittanut Oy Eurobonbon Ltd:n korvaamaan Huolintarengas Oy:n konkurssipesälle sen ulosmittaussaatavia vastaavan määrän siten, että mikäli peräytyneillä 1.9.1993 tehdyillä toiminimi Finn-Caramelin käyttöomaisuuden ja makeisvaraston kaupoilla luovutettu omaisuus ei ollut tallella, Oy Eurobonbon Ltd velvoitettiin suorittamaan ulosottomiehelle korvaus omaisuuden arvosta sikäli kuin se oli tarpeen Huolintarengas Oy:n konkurssipesän saatavan suorittamiseksi.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu.