Virallinen syyttäjä, jonka rangaistusvaatimukseen metsähallitus yhtyi, vaati A:lle rangaistusta maastoliikennelain (670/91) 4 §:n ja 24 §:n perusteella luvattomasta maastoliikenteestä toisen maalla. Syytteen mukaan A oli 29.11.1992 Pudasjärvellä Syötekylän Ukonvaaran metsähallituksen omistamalla auraamattomalla metsäautotiellä kuljettanut moottorikelkkaa ilman maanomistajan tai maanhaltijan lupaa.

A kiisti syytteen ja katsoi muun muassa, ettei hän ollut kuljettanut kelkkaa maastoliikennelain 4 §:n mukaisessa maastossa.

Kihlakunnanoikeus katsoi, että maastoliikennelain 4 §:n 1 momentin mukaan moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa liikkua maastossa ilman maanomistajan tai -haltijan lupaa. Maastoliikennelain 3 §:n 2 kohdan mukaan maastolla tarkoitetaan maa-aluetta, jota ei ole tarkoitettu muun muassa moottoriajoneuvoliikenteeseen. Hallituksen esityksen mukaan maastoa eivät siis olisi yleinen eikä yksityinen tie, katu, rakennuskaavatie, tori eikä muu yleiselle liikenteelle tarkoitettu alue.

Jutussa todistajana kuullun erävalvojan mukaan ko. tie oli ollut auraamaton ja lunta oli ollut niin paljon, että tietä pääsi kulkemaan vain kelkalla tai muulla maastoajoneuvolla, mutta ei maastoautolla. Tiellä oli lunta arviolta 40 senttimetriä. Tiellä kulki vanha moottorikelkan jälki.

Maastoliikennelain 22 §:n mukaan moottorikelkalla saa ajaa metsätiellä lumipeitteen aikana, jos tien pitäjä on sulkenut tien muiden moottorikäyttöisten ajoneuvojen kuin moottorikelkkojen liikenteeltä. Sanotun pykälän vastaista menettelyä ei ole säädetty rangaistavaksi maastoliikennelain mukaan.

Kihlakunnanoikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että A oli kuljettanut moottorikelkkaa auraamattomalla metsäautotiellä, jossa oli ollut lunta vähintään 40 senttimetriä. Ajaminen ei ollut, ottaen huomioon maastoliikennelain 3 §:n 2 kohdan säännös, tapahtunut maastoliikennelain mukaisessa maastossa. Metsäautotietä ei voitu pitää kysymyksessä olevan lain mukaisena maastona. Kihlakunnanoikeus katsoi, että sillä seikalla, oliko metsäautotie ollut tekohetkellä auraamaton vai ei, ei ollut merkitystä, koska tie olisi kuitenkin voitu aurata milloin vain.

Kihlakunnanoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt maastoliikennelain mukaiseen luvattomaan maastoliikenteeseen toisen maalla. Muusta teosta A:lle ei ollut rangaistusta vaadittu. Syyte hylättiin.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi metsähallitus saattoi jutun vaatien A:n tuomitsemista rangaistukseen luvattomasta maastoliikenteestä toisen maalla, lausui perusteluinaan seuraavaa:

Metsähallitus oli ilmoittanut, että nyt kysymyksessä olevaa metsäautotietä oli oikeus käyttää vain metsähallituksella kiinteistön omistajana tai haltijana. Metsäautotiehen ei voitu soveltaa sen paremmin yleisiä teitä kuin yksityisiäkään teitä koskevia normeja. Hovioikeus piti metsähallituksen ilmoitusta oikeana.

Maastoliikennelain 4 §:n 1 momentin mukaan moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa liikkua maastossa ilman maan omistajan tai haltijan lupaa. Lain 3 §:n 2 kohdan mukaan maastolla tarkoitetaan muun muassa maa-aluetta, jota ei ole tarkoitettu moottoriajoneuvoliikenteeseen. Hallituksen esityksen mukaan maastoa eivät olisi muun muassa yleinen ja yksityinen tie eikä muu yleiselle liikenteelle tarkoitettu alue.

Ympäristöministeriö oli 1.10.1991 antanut maastoliikennelain 29 §:n perusteella ohjeet ja suositukset maastoliikennelain ja -asetuksen täytäntöönpanosta. Ohjeissa olevan maaston määritelmän mukaan maastoliikennelain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettua maastoa ovat muun muassa muut alueet, joita ei ole tarkoitettu yleiselle liikenteelle. Maastoa taas eivät ole muun muassa yleinen ja yksityinen tie ja muut yleiselle liikenteelle tarkoitetut alueet.

Metsätiellä maastoliikennelain 22 §:ssä tarkoitetaan hallituksen esityksen mukaan yksityisistä teistä annetun lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua yksityistä tietä. Tällaisesta tiestä ei ole nyt ollut kysymys.

Kysymyksessä oleva metsäautotie on tarkoitettu moottoriajoneuvoliikenteeseen. Maastoliikennelain 3 §:n 2 kohdan mukaan tie ei olisi maastoa.

Ympäristöministeriön ohjeiden mukaan kyseinen metsäautotie olisi lähinnä ohjeissa mainittua muuta aluetta, jota ei ole tarkoitettu yleiselle liikenteelle. Ohjeiden mukaan tie olisi maastoa.

Ympäristöministeriö ei ole voinut antaa lain kanssa ristiriitaisia ohjeita. Hovioikeus katsoi maastoliikennelain 3 §:n 2 kohdan nojalla kuten kihlakunnanoikeus, että kyseinen metsäautotie ei ollut lain tarkoittamaa maastoa.

Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.