Pankki valvoi palautetun määrän korkoineen 5.5.1994 kello 9.45 käräjäoikeuteen saapuneella hakemuksella. Käräjäoikeus lausui, että konkurssisäännön 30 §:n (1027/93) mukaan niin sanottu jälkivalvonta oli tehtävä viimeistään ennen sitä päivää, jona konkurssituomio annetaan. Koska konkurssituomio oli jo annettu samana päivänä kello 9.00, jälkivalvonta oli tehty liian myöhään. Sen vuoksi käräjäoikeus jätti hakemuksen tutkimatta.

Pankki valitti hovioikeuteen ja toisti hakemuksensa. Hovioikeus lausui, ettei konkurssisäännön sanottu 30 § estä toimittamasta jälkivalvontaa konkurssituomion antopäivän jälkeenkään takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 25 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa. Siten käräjäoikeuden ei olisi tullut jättää pankin hakemusta tutkimatta. Viivytyksen välttämiseksi hovioikeus otti asian välittömästi tutkittavakseen ja totesi, ettei konkurssipesä ollut nostanut asiassa takaisinsaantikannetta ja ettei pankille ollut syntynyt muutakaan viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitettua jälkivalvontaan oikeuttavaa perustetta. Sen vuoksi hovioikeus hylkäsi jälkivalvontahakemuksen.

Hovioikeudenneuvos Brax lausui eriävässä mielipiteessään seuraavaa:

Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 25 §:n mukaan, milloin takaisinsaantikanne nostetaan niin myöhään, että vastaaja, joka tahtoo kanteen johdosta valvoa saatavansa konkurssissa, ei voi tehdä sitä paikalletulopäivänä, hän saa valvoa saatavansa mainitun päivän jälkeen. Sama oikeus on sillä, jolle syntyy tarve valvoa saatavansa paikalletulopäivän jälkeen lain 23 §:n 2 momentissa tarkoitetusta uskottujen miesten tai toimitsijamiesten konkurssipesään kohdistetun vaatimuksen johdosta tekemästä väitteestä. Kun lain tarkoituksen mukaisena ei voida pitää sitä, että velkojan on vain jälkivalvontaoikeutensa säilyttääkseen aina pakotettava konkurssipesä takaisinsaantioikeudenkäyntiin tai itse ryhdyttävä siihen, katson, että lainkohtaa on sovellettava myös tilanteisiin, jossa velkoja oikeudenkäyntiä välttääkseen vapaaehtoisesti suostuu konkurssipesän paikalletulopäivän jälkeen esittämään takaisinsaantivaatimukseen.

Laissa takaisinsaannista konkurssipesään ei ole säädetty määräaikaa lain 25 §:ssä tarkoitetulle jälkivalvonnalle. Katson, että asiaan ei myöskään voida suoraan soveltaa konkurssisäännön 30 §:ää, mutta että konkurssimenettelyn luonteesta kuitenkin seuraa, että valvonta on suoritettava viivytyksettä valvontatarpeen syntymisen jälkeen. Vaatimus konkurssipesän taholta on esitetty asiassa 14.4.1994. Pankki on maksanut saatavan 28.4.1994 ja antanut valvontakirjelmänsä käräjäoikeudelle 5.5.1994. Katson, että pankki ei ole aiheettomasti viivytellyt asiassa.

Edellä sanotuilla perusteilla kumoan käräjäoikeuden päätöksen ja hyväksyn pankin jälkivalvonnan. Muutoin palautan asian käräjäoikeuteen jälkivalvonnan johdosta suoritettavia tarpeellisia toimenpiteitä varten.