B oli lahjakirjalla lahjoittanut omistamansa osakkeet alaikäiselle lapselleen A:lle. Helsingin ulosottoviraston avustava ulosottomies oli ulosmitannut osakkeet Uudenmaan lääninhallituksen B:ltä olevista saatavista.

A edustajanaan holhoojansa B oli valittanut ulosmittauksesta Helsingin maistraattiin ja pyytänyt maistraattia kumoamaan ulosmittauksen, koska ulosmitatut osakkeet olivat A:n omaisuutta. Maistraatti oli 9.12.1992 antamallaan päätöksellä velvoittanut A:n haastamaan ulosmittauksen hakijan ja velallisen vastaajiksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksisaannista omaisuuden sijaintipaikkakunnan oikeuteen ja siellä näyttämään toteen väittämänsä omistusoikeuden.

A vaati valtiota ja B:tä vastaan ajamassaan kanteessa raastuvanoikeutta vahvistamaan, että mainitut osakkeet olivat A:n omaisuutta. Valtio kiisti kanteen ja pyysi sen hylkäämistä. B myönsi kanteen.

Raastuvanoikeus katsoi mainitsemillaan perusteilla, että lahjoitus ei ollut täyttynyt lahjanlupauslain 4 §:ssä edellytetyllä tavalla eikä omistusoikeus osakkeisiin ollut siirtynyt A:lle. Raastuvanoikeus hylkäsi kanteen.

A haki muutosta hovioikeudessa vaatien kanteensa hyväksymistä.

Myös B haki muutosta vaatien, että raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja että A:n vahvistuskanne hyväksytään.

Hovioikeus lausui käsittelyratkaisuna seuraavan.

B oli Helsingin maistraatin 9.12.1992 antaman, ulosottolain 4 luvun 10 §:ään perustuvan osoituksen mukaan haastettu asiaan vastaajaksi valtion ohella. Kun raastuvanoikeus oli hylännyt kanteen, B ei vastaajana ollut voinut hakea siihen valittamalla muutosta. Sen vuoksi hovioikeus jätti B:n kirjelmän valituksena tutkimatta.