A kertoi B:tä vastaan ajamassaan kanteessa muun muassa, että Pielaveden kihlakunnanoikeus oli 6.10.1992 määrännyt asianajaja X:n pesänselvittäjäksi ja pesänjakajaksi C:n ja D:n kuolinpesiin, jonka osakkaana A:n ja B:n lisäksi oli E. A oli perintökaaren 8 luvun 5 §:n perusteella vaatinut D:n hyväksi tekemästään maataloustyöstä hyvitystä korkoineen, mutta pesänjakaja oli 20.9.1993 hylännyt vaatimuksen. Pesän varoista pesän osakkaille muutoin maksettavat rahasuoritukset pesänjakajan oli määrä maksaa osituksen ja perinnönjakojen saatua lainvoiman.

Tämän vuoksi A vaati, että pesänselvitys- ja perinnönjakopäätöstä muutetaan siten, että hänelle määrätään työhyvitystä D:n hyväksi tehdystä työstä 16 prosentin korkoineen pesänselvityksen ja perinnönjaon loppuunsaattamispäivästä 20.9.1993 lukien.

Käräjäoikeus määräsi A:lle työhyvitystä yhteensä 40 000 markkaa. Ositus ja perinnönjako kumottiin. Asia palautettiin pesänjakajalle oikaisua varten. Tämän tuli, palautuspäätöksen saatua lainvoiman, ilmoituksetta kuukauden kuluessa tuomion lainvoimaiseksi tulosta ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen.

A ja E yhdessä sekä B erikseen valittivat hovioikeuteen.

Tuomiossaan lausumillaan perusteilla hovioikeus jätti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi työhyvityksen määrän osalta. A:n sille vaatiman koron osalta hovioikeus lausui, että pesän varoista perintökaaren säännösten nojalla maksettava työhyvitys ei ollut sellainen korkolain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu rahavelka, jolle olisi ollut maksettava viivästyskorkoa.

Ositus- ja perinnönjakokirjaan tehtäväksi määrättyjen muutosten johdosta asia palautettiin pesänjakajalle osituksen ja perinnönjaon uudelleen toimittamista varten.