A, B ja C valvoivat Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssissa yhtiön yhdessä viiden muun yhtiön kanssa antaman yhteisvastuullisen omavelkaisen takaus- ja vastatakaussitoumuksen perusteella 6 350 000 markan suuruisen saatavan 16 prosentin korkoineen 1.1.1993 lukien. Sotkamon Palveluhotelli Oy:n riitautettua valvonnan Kajaanin kihlakunnanoikeus osoitti A, B ja C näyttämään saatavansa toteen eri oikeudenkäynnissä. A, B ja C vaativat kanteessaan sanotun saatavan vahvistamista korkoineen.

Yhtiö kiisti kanteen kokonaisuudessaan ja vaati sen hylkäämistä. Yhtiö totesi muun ohella, että takaus- ja vastatakaussitoumuksen voimassaoloaika oli päättynyt 31.12.1992, johon mennessä siihen perustuvaa saatavaa olisi pitänyt hakea takaajalta. Sitoumuksen antaminen ei myöskään ollut kuulunut yhtiön hallituksen toimivaltaan, vaan olisi vaatinut yhtiökokouksen päätöksen.

Kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että Sotkamon Palveluhotelli Oy sekä sen ohella viisi muuta yhtiötä olivat 22.11.1989 allekirjoittamallaan takaus- ja vastatakaussitoumuksella menneet yhteisvastuulliseen omavelkaiseen 4 350 000 markan takaukseen siitä, että Tahkovuori Oy maksaa A:lle hänen saatavansa, joka oli määrältään 8 700 000 markkaa, sekä 2 000 000 markan määräiseen vastatakaukseen siitä, että Tahkovuori Oy vapauttaa A:n antamia takauksia saman verran. Sitoumuksessa olevan maininnan mukaan sitoumus oli voimassa 31.12.1992 saakka, johon mennessä Tahkovuori Oy:n oli sopimuksen mukaan hoidettava edellä mainitut velvoitteensa.

Puheena oleva takaus ja vastatakaus oli liittynyt 22.11.1981 tehtyyn kauppaan, jolla A, B ja C olivat myyneet yhteisesti ja jakamattomasti omistamansa Tahkovuori Oy:n koko osakekannan Kuopion Kaupunginhotelli Oy:lle.

Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssi oli alkanut 13.10.1992 jätetystä hakemuksesta ja velkojien kuulustelu oli toimitettu 10.11.1992. Valvonta konkurssissa oli pidetty 17.2.1993.

A, B ja C olivat yhtiön konkurssissa valvoneet edellä mainittuun yhtiön antamaan omavelkaiseen takaukseen perustuvan saatavansa 6 350 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.1.1993 lukien. Sen varalta, että saatava riitautetaan, valvojat olivat pidättäneet oikeuden saatavansa toteennäyttämiseen eri oikeudenkäynnissä.

Yhtiö oli 17.3.1993 pidetyssä esiinhuudossa riitauttanut A:n, B:n ja C:n valvonnan kiistäen sen kokonaisuudessaan niin määrältään kuin perusteeltaankin. Riitautustaan yhtiö oli perustellut siten, että sitoumus oli ollut voimassa 31.12.1992 saakka, johon mennessä Tahkovuori Oy ei ollut velkonut kyseistä saatavaa yhtiöltä eikä ollut ryhtynyt mihinkään muihinkaan toimenpiteisiin. Yhtiö oli pidättänyt tarvittaessa toteennäyttöoikeuden riitautuksesta.

Sotkaman Palveluhotelli Oy:n 13.5.1993 julistetussa konkurssituomiossa A, B ja C oli mainitun riitautuksen johdosta osoitettu toteennäyttämään saatavansa eri oikeudenkäynnissä. Konkurssituomiossa oli lisäksi todettu, että mikäli velkojien saatavat hyväksytään edellä mainituissa eri oikeudenkäynneissä, konkurssipesän varoista on maksettava tuomitut saatavat, ei kuitenkaan enempää kuin velkojat olivat tässä konkurssissa valvoneet.

Kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että Sotkamon Palveluhotelli Oy oli edellä mainitulla takaus- ja vastatakaussitoumuksella mennyt omavelkaiseen takaukseen kysymyksessä olevasta saatavasta, joka A:lla, B:llä ja C:llä oli Tahkovuori Oy:ltä ja joka edellä sanotun 22.11.1989 päivätyn kauppakirjan 4 kohdan mukaan erääntyi 31.12.1992. Takaus- ja päävelka olivat erääntyneet samana päivänä. Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssi oli alkanut 13.10.1992 jätetystä hakemuksesta. 10.11.1992 pidetyssä velkojien kuulustelussa valvontatilaisuus oli määrätty pidettäväksi 17.2.1993.

Jutussa ei ollut näytetty, että takaussitoumus olisi osakeyhtiöoikeudellisten säännösten ja periaatteiden nojalla pätemätön.

Edelleen kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että päävelallinen Tahkovuori Oy oli asetettu konkurssiin 1.10.1992 jätetystä konkurssihakemuksesta. Valvontatilaisuus tässä konkurssissa oli ollut 26.1.1993, jolloin A, B ja C olivat valvoneet kauppasopimukseen perustuvan saatavansa Tahkovuori Oy:ltä.

Kihlakunnanoikeus totesi, että Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssi oli alkanut takaus- ja vastatakaussitoumuksen voimassa ollessa. Myös päävelallisen Tahkovuori Oy:n konkurssi oli alkanut sanotun sitoumuksen voimassa ollessa. Kun A, B ja C olivat säädetyllä tavalla valvoneet takaus- ja vastatakaussitoumukseen perustuvan saatavansa Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssissa 17.2.1993 pidetyssä valvonnassa, kihlakunnanoikeus katsoi, etteivät A, B ja C valvomalla sanotuin tavoin saatavansa konkurssissa olleet menettäneet oikeuttaan vedota puheena olevaan takaus- ja vastatakaussitoumukseen valvomansa saatavan perusteena. A, B ja C eivät siten olleet riitauttajan väittämin tavoin ryhtyneet saatavansa perimiseen liian myöhään. Kannetta ei siten tullut riitauttajan väittämällä tavalla hylätä vanhentuneena.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus katsoi, että A:lla, B:llä ja C:llä, jotka olivat säädetyllä tavalla ja laillisesti valvoneet saatavansa Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssissa, oli yhtiöltä edellä mainittuun takaus- ja vastatakaussitoumukseen perustuva saatava 6 350 000 markkaa. Yhtiön tätä valvontaa vastaan tekemä muistutus hylättiin.

A:lle, B:lle ja C:lle vahvistettiin maksettavaksi Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssipesän varoista 6 350 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.1.1993 lukien.

Sotkamon Palveluhotelli Oy valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetussa takaussitoumuksessa ei ollut mainintaa siitä, millä tavoin velkojan oli esitettävä vaatimuksensa takaajaa kohtaan. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että velkojan on määräaikaisen takauksen voimassaoloaikana haettava tai vaadittava takaajalta suoritusta velasta, ellei toisin ole sovittu.

A, B ja C olivat kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin valvoneet takaussaatavansa Sotkamon Palveluhotelli Oy:n 13.10.1992 alkaneessa konkurssissa 17.2.1993 eli takauksen voimassaoloajan päätyttyä. Koska A, B ja C olivat vasta takausajan päätyttyä vaatineet velkaa takaajalta, takaus oli rauennut ja yhtiö oli vapautunut takausvastuusta.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden päätöksen ja hylkäsi A:n, B:n ja C:n kanteen.