1995 false

KKO:1995:65

Kaupunki oli hakenut yksityisistä teistä annetun lain 39 §:n 1 mom:n nojalla yksityistietoimitusta, jossa yksityistien osakkaille vahvistettaisiin oikeus talvisaikaan kulkea mainitulta yksityistieltä erään rantatilan alueen kautta kaupungin kunnossapitämälle jäätielle.

Ään.

Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevin perustein katsottiin, että toimitushakemus oli todellisuudessa tarkoittanut yleiseen liikenteeseen aiotun kulkuyhteyden järjestämistä kaupungin eri osien välillä. Kaupungin hakemuksen perusteella suoritettu toimitus kumottiin.

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Toimitus

Ikaalisten kaupunki lausui maanmittaustoimistoon toimittamassaan hakemuksessa muun muassa, että Ikaalisten kaupungissa Kyrösjärven itäpuolella sijaitsevan Isoniemen ja järven länsipuolella kaupungin keskustan tuntumassa sijaitsevan Kalmaanniemen välillä oli pitkään pidetty talvisin jäätietä, joka lyhensi Vähäröyhiön kylän ja kaupungin keskustan välistä matkaa noin 25 kilometriä. Tien ollessa käyttökunnossa sitä oli viime aikoina käyttänyt noin 300 - 500 ajoneuvoa vuorokaudessa.

Pääsy järven itäpuolella olevalta Vähäröyhiön yksityistieltä ranta-alueen kautta jäätielle oli perustunut vuodesta 1919 lähtien sopimuksiin, kunnes A ja B Ikaalisten kaupungin Kalman kylässä olevan Talvitiensuun tilan RN:o 4:17 omistajina irtisanoivat sopimuksen kieltäen pääsyn tilansa kautta jäätielle.

Mainituilla perusteilla Ikaalisten kaupunki yksityisistä teistä annetun lain 39 §:n 1 momentin nojalla pyysi suoritettavaksi yksityistietoimituksen, jossa Vähäröyhiön yksityistien osakkaille vahvistettaisiin oikeus talvisaikaan kulkea mainitulta yksityistieltä Talvitiensuun tilan alueen kautta Kyrösjärven rantaan jäätielle.

A ja B vastustivat hakemusta katsoen, että kyseessä oli todellisuudessa yleiseen liikenteeseen käytettävä tie ja että toimituksen suorittamiselle yksityistietoimituksena ei näin ollen ollut edellytyksiä. A ja B vaativat toimituksen jättämistä sikseen.

Toimitusmiehet totesivat 12.8.1992 suorittamassaan toimituksessa, että jäätielle pääsemistä varten oli ollut rasitesopimukseen perustuva oikeus jo vuodesta 1919 alkaen ja että tiellä oli sopimukseen nojautuvien käyttöoikeuksien lisäksi vuonna 1969 perustettuja rasiteoikeuksia. Koska tien käyttöä ei ollut tarkoitus lisätä tai muuttaa, ei talvitieoikeudesta aiheutunut huomattavaa haittaa. Toimitusmiehet hylkäsivät A:n ja B:n vaatimuksen toimituksen sikseen jättämisestä ja vahvistivat Vähäröyhiön yksityistien osakkaille oikeuden kulkea talvisaikaan mainitulta yksityistieltä Kyrösjärven rantaan muun muassa Talvitiensuun tilan alueen kautta toimituksessa tarkemmin määrätyllä tavalla. Talvitien rakentamisesta ja kunnossapidosta vastasi kaupunki. Toimituksessa oli lisäksi kysymys tien sijainnista ja suoritettavista korvauksista.

Etelä-Suomen maaoikeuden päätös 20.1.1993

A ja B valittivat maaoikeuteen. Maaoikeus totesi, että eräillä tiloilla oli jo vuonna 1969 rekisteröity rasiteoikeus kolmen metrin levyiseen tiehen Talvitiensuun tilan alueella talvitienä käytetyssä paikassa mutta että muiden tilojen osalta kysymys oli uuden tieoikeuden perustamisesta. Mainittu tie oli tosiasiallisesti ollut yleisesti käytössä jo vuodesta 1919 alkaen. Sen käyttö oli aikaa myöten lisääntynyt ja muuttunut pääosin autoilla tapahtuvaksi talviliikenteeksi. Ostaessaan vuonna 1978 tilaa vastaavan määräalan A ja B olivat tienneet kyseisen, silloin jo pitkään yleisesti käytössä olleen tien olemassaolosta. Vähäröyhiön yksityistien osakastilojen tarkoituksenmukaista käyttöä varten oli tärkeätä saada kulkuyhteys Talvitiensuun tilan kautta Kyrösjärven yli johtavan jäätien käyttämiseksi. Ennestään olevan tien huomioon ottaen maaoikeus katsoi, ettei kulkuyhteydestä aiheutunut huomattavaa haittaa Talvitiensuun tilalle. Maaoikeus hylkäsi valituksen ja jätti toimituksen pysyväksi siltä osin kuin sen suorittamiselle oli katsottu olevan edellytykset.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan he ovat vaatineet maaoikeuden päätöksen kumoamista toistaen vaatimuksensa toimituksen sikseen jättämisestä. Ikaalisten kaupunki ja Vähäröyhiön yksityistien tiekunta ovat vastanneet valitukseen.

Korkein oikeus on järjestänyt asiassa suullisen käsittelyn.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.4.1995 Perustelut

Yksityisistä teistä annetun lain 8 §:n mukaan tieoikeus voidaan myöntää, jos kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä varten on tärkeätä saada kulkuyhteys toisen kiinteistön kautta. Oikeus ennestään olevaan tiehen annetaan lain 9 §:n mukaan niin ikään kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä varten.

Ikaalisten kaupungin toimitushakemuksessa onkin pyydetty tieoikeuden perustamista Vähäröyhiön yksityistien osakastiloja varten. Tästä on myös ollut kysymys toimituksessa ja maaoikeuden päätöksessä.

Yksityistien osakkaita on tiekuntaa perustettaessa ollut 77. Osakkaiden nykyinen lukumäärä ei ilmene asiakirjoista, mutta se on kasvanut lohkomisten johdosta. Asianosaisten lausumista voidaan päätellä, että kuitenkin vain enintään parikymmentä tieoikeuden saaneista kiinteistöistä on ympärivuotisessa asumiskäytössä. Liikennettä taas nyt kysymyksessä olevalla talvitiellä on ollut 300 - 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Myös kaupungin lausuman mukaan tie on ollut talvisaikaan pääasiallinen yhteys Ikaalisten kaupungin keskustasta itä-Ikaalisiin.

Edellä lausutusta ilmenee, että toimitushakemuksessa tarkoitettu kulkuyhteys palvelee vain pienessä määrässä tieoikeuden saaneita kiinteistöjä sekä palvelee sen sijaan muutoin paikallisia liikennetarpeita yleisesti. On pääteltävissä, että kysymyksessä oleva tiepäätös todellisuudessa tarkoittaa yleiseen liikenteeseen aiotun kulkuyhteyden järjestämistä Ikaalisten kaupungin eri osien välillä. Näin ollen edellytykset yksityistietoimituksen suorittamiselle puuttuvat.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden päätös kumotaan muulta paitsi valtiolle maksettavaksi määrättyjen maaoikeuden istunnon kuulutuskustannusten osalta. Samoin kumotaan toimitus muutoin paitsi toimituskustannusten korvaamista koskevalta osalta.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Nuorempi oikeussihteeri Sarvilinna-Heimonen: Korkein oikeus antanee seuraavan ratkaisun:

Perustelut

Vähäröyhiön yksityistien osakkaat ovat jo kauan käyttäneet sittemmin Talvitiensuun tilaksi lohotun alueen halki johtavaa kulkuyhteyttä päästäkseen mainitulta yksityistieltä Kyrösjärven ylittävälle jäätielle. Kulkuyhteys on eräiden tilojen osalta perustunut rasiteoikeuteen ja muiden käyttäjien osalta Ikaalisten kaupungin ja asianomaisten maanomistajien välisiin sopimuksiin. Talvitiensuun tilan omistajina A ja B ovat kuitenkin irtisanoneet kulkuyhteyttä koskevan viimeisimmän sopimuksen. Tämän jälkeen kaupunki on Röyhiön kylätoimikunnan ja Vähäröyhiön yksityistien tiekunnan pyynnöstä hakenut yksityisistä teistä annetun lain (yksityistielain) 39 §:n nojalla tietoimitusta entisen kulkuyhteyden säilyttämiseksi. Tiekunta on toimituksessa yhtynyt kaupungin hakemukseen.

A ja B ovat väittäneet, että kaupungin hakemus on todellisuudessa tehty kaupungin yleisten liikenneyhteyksien parantamiseksi eikä siten lainkaan yksityistielaissa säädetyssä tarkoituksessa. Heidän mukaansa puheena olevaa kulkuyhteyttä ovat käyttäneet ja sitä myös tulisivat käyttämään suurimmaksi osaksi muut kuin Vähäröyhiön yksityistien osakkaat. Sen vuoksi asia olisi A:n ja B:n mielestä tullut panna vireille yleistä tietä koskevana hankkeena. Kaupunki ei puolestaan ole kieltänyt talvitieyhteyden olevan myös yleiseksi hyödyksi mutta on katsonut puheena olevan hakemuksen liittyvän nimenomaan Vähäröyhiön yksityistien ja sen vaikutuspiirissä olevien kiinteistöjen tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

Korkein oikeus katsoo yksityistielain mukaisen tieoikeuden myöntämisen riippuvan yksinomaan siitä, täyttyvätkö yksityistielain 8 ja 9 §:ssä säädetyt edellytykset. Se seikka, että puheena olevalla kulkuyhteydellä tulisi olemaan myös yleistä liikenteellistä merkitystä, ei voi sinänsä olla sanotuissa lainkohdissa tarkoitetun tieoikeuden myöntämisen esteenä. Yksityistielain 13 luvun säännöksistä päinvastoin ilmenee, että yksityisillä teillä voi olla merkitystä myös yleisen liikenteen kannalta. Valtion ja kuntien asiana on jopa edistää yksityisten teiden käyttöä yleiseksi hyödyksi. Niinpä julkisista varoista myönnetään avustusta nimenomaan sellaisten yksityisten teiden kunnossapitoon, joita käytetään yleisesti muuhunkin liikenteeseen kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuviin kuljetuksiin. Yksityistielaissa tarkoitetun tieoikeuden saamista ei kuitenkaan voida perustella sillä, että tietä tarvitaan pelkästään yleiseen liikenteeseen.

Yksityistielain 8 §:n mukaan tieoikeus voidaan myöntää, jos kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä varten on tärkeätä saada kulkuyhteys toisen kiinteistön kautta eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa viimeksi tarkoitetulle kiinteistölle. Sellaiselle kiinteistölle, jolla ei vielä ole oikeutta ennestään olevaan tiehen, voidaan vastaavin perustein myöntää tällainen oikeus lain 9 §:n mukaan. Kyrösjärven yli johtava jäätie lyhentää huomattavasti Vähäröyhiön kylän ja kaupungin keskustan välistä matkaa. Korkeimmassa oikeudessa kuullun entisen tiemestarin X:n mukaan jäätie on turvallisin ja tarkoituksenmukaisin juuri puheena olevassa paikassa. Maaoikeuden mainitsemilla perusteilla Talvitiensuun tilan alueen kautta jo valmiiksi rakennettu tieosuus on puolestaan tarkoituksenmukaisin ja myös maisemallisesti edullisin yhteys Vähäröyhiön yksityistieltä kysymyksessä olevalle jäätielle. Näistä syistä talvisaikaisen kulkuyhteyden säilymistä jäätielle Talvitiensuun tilan alueen kautta on pidettävä tärkeänä myös niiden Vähäröyhiön yksityistien osakastilojen tarkoituksenmukaista käyttöä varten, joilla ei tätä kulkuyhteyttä ole aikaisemmin ollut rasiteoikeuden perusteella.

Asiassa on riidatonta, että puheena olevaa talvista kulkuyhteyttä on huomattavassa määrin käytetty myös muuhun kuin Vähäröyhiön yksityistien osakastiloja palvelevaan liikenteeseen. Yksityistielain 96 §:n 2 momentin mukaan yksityisen tien käyttämistä muuhun kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuviin kuljetuksiin ei saa kieltää, jos valtio tai kunta on antanut avustusta yksityisen tien kunnossapitoon. Mikäli Ikaalisten kaupunki tulisi edelleen huolehtimaan Vähäröyhiön yksityistien samoin kuin siihen liittyvän talvitieyhteyden kunnossapidosta, kuten se on tähän asti tehnyt, yksityistien ja jäätien välistä talvitieyhteyttä ei voitaisi sulkea ulkopuolisilta. Kulkuyhteyden odotettavissa oleva käyttöaste onkin seikka, joka otetaan huomioon arvioitaessa talvitieoikeudesta Talvitiensuun tilalle koituvan haitan määrää.

Talvitiensuun tila ja sillä oleva huvilarakennus on tarkoitettu vapaa-ajan asumiseen. Yleisen elämänkokemuksen mukaan järvenrantahuvilaa käytetään pääasiallisesti muuna kuin talvisena vuodenaikana. Näin ollen ei ole todennäköistä, että Vähäröyhiön yksityistien ja jäätien välinen talvisaikainen liikenne aiheuttaisi Talvitiensuun tilalle, sen nykyinen käyttötarkoitus huomioon ottaen, kohtuutonta häiriötä. Kaupungin varoin kunnossapidetyn talvitieyhteyden ei voida katsoa myöskään vähentävän Talvitiensuun tilan arvoa vapaa-ajan kiinteistönä. Siihen nähden että kulkuyhteyden vaatima tieosuus on jo valmiiksi rakennettu ja että eräillä tiloilla on jo ennestään siihen rasiteoikeus, yksityistielain mukaisen talvitieoikeuden myöntäminen ei merkitsisi olennaista muutosta aikaisempaan tilanteeseen. Näihin seikkoihin viitaten Korkein oikeus katsoo, ettei talvitieoikeuden myöntämisestä aiheudu Talvitiensuun tilalle huomattavaa haittaa ja että talvitieoikeuden myöntämisedellytykset ovat siten olemassa. Muilta osin Korkein oikeus hyväksyy maaoikeuden perustelut.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Oikeusneuvos Lehtimaja: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Riihelä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lehtimaja.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeustuomari Kivinen, maaoikeusinsinööri Nikander sekä lautamiehet Leino ja Leppiniemi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä (eri mieltä), Lindholm, Suhonen, Möller ja Lehtimaja (eri mieltä). Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen (mietintö).