Suomen Yhdyspankki Oy kertoi Rauman Valu Oy:n konkurssipesää vastaan ajamassaan kanteessa, että Rauman Valu Oy:n tehdasrakennukset sijaitsivat Halikon kunnan Piintilän kylässä siten, että eräs kokonaisuuteen kuuluva levyhallirakennus oli osittain yhtiön omistamalla Putkinotko RN:o 1:13 nimisellä tilalla ja osittain yhtiön vuokraamalla alueella Keala RN:o 1:2 nimisellä tilalla. Pankille oli vahvistettu velkakiinnityksiä Putkinotkon tilaan pääomaltaan yhteensä 850 000 markan arvosta.

Pankki kertoi edelleen konkurssipesän myyneen muun muassa Putkinotkon tilan RN:o 1:13 sillä olevine rakennuksineen 360 000 markan kauppahinnasta ja konkurssipesän suorittaneen pankille kiinnitysten perusteella 200 000 markkaa ja pidättäneen loppuosan kauppahinnasta 155 898,40 markkaa. Konkurssipesä oli katsonut viimeksi mainitun summan kohdistuvan vuokramaalla olleeseen osaan levyhallirakennuksesta ja jäävän siten Putkinotkon tilan RN:o 1:13 ja kiinnitysten ulkopuolelle ja kuuluvan konkurssipesään jako-osuuksina jaettaviksi eikä pankille kiinnitysten haltijana.

Pankin mielestä vuokramaalla ollut rakennuksen osa kuului ainesosana kiinteistöön ottaen huomioon rakennuksen käyttö ja sen erottamaton yhteys Putkinotkon tilalla RN:o 1:13 sijaitseviin rakennuksiin. Pankin kiinnitykset kohdistuivat siten myös vuokramaalla sijaitsevaan rakennuksen osaan. Tämän vuoksi pankki vaati vahvistettavaksi, että se 360 000 markan kauppahinta, jonka konkurssipesä oli saanut Oy Treonor Ab:ltä tiloista Putkinotko RN:o 1:13 ja Putkinotko RN:o I 1:30 tiloilla olevine rakennuksineen 5.12.1990 allekirjoitetun kauppakirjan perusteella, kuului pankille. Tämän vuoksi pankki vaati, että oikeus velvoittaisi konkurssipesän suorittamaan sille 155 898,40 markkaa.

Konkurssipesä kiisti kanteen todeten muun muassa, että teollisuushallin voitiin katsoa oikeudellisesti kuuluvan osaksi Kealan tilasta vuokratulle alueelle ja osaksi Putkinotkon tilaan. Tilanne oli näin fyysisestikin, sillä oikeudelle esitetyn piirroksen mukaisesti teollisuushallirakennus oli rakennettu pituussuunnassa Kealan tilan ja Putkinotkon tilan rajalle siten, että hieman yli puolet tilasta oli vuokra-alueella ja hieman alle puolet Putkinotkon tilalla.

Edelleen konkurssipesä katsoi, että tällaisessa tapauksessa rakennusta ei automaattisesti voitu lukea kiinteistön ainesosaksi, vaan rakennukset kuuluivat puoliksi Kealan tilasta olevalle vuokra-alueelle ja puoliksi Putkinotkon tilaan.

Kihlakunnanoikeus lausui, että oikeudelle esitetyn kartan mukaan mainittu levyhalli oli rakennettu siten, että noin puolet hallista oli rakennettu Putkinotkon tilalle RN:o 1:13 ja puolet Kealan tilasta RN:o 1:2 vuokratulle määräalalle. Koko rakennetun teollisuushallin pohja oli ollut saman omistajan hallinnassa osittain omistuksen ja osittain vuokrasopimuksen perusteella. Laissa ei ollut selvää määräystä tämän tyyppisen tilanteen varalta. Laki ei kuitenkaan kieltänyt rakentamasta rakennusta kahdelle tilalle siten, että omistaja omistaa maapohjan toisen puolen kiinteistön omistajana ja toisen puolen vuokramiehenä.

Koska mikään ei estänyt tällaista rakentamista eikä laissa ollut määräystä siitä, että rakennuksen omistusoikeuden määräsi maapohjan hallintamuoto, kihlakunnanoikeus katsoi, että olisi ollut kohtuutonta, mikäli sinänsä laillisesti vuokra-alueelle rakennetun rakennuksen osan omistusoikeus olisi siirtynyt pelkästään tällä perusteella vieressä sijaitsevan kiinteistön omistajalle.

Lisäksi kihlakunnanoikeus katsoi, että se seikka kumman tilan alueella suurempi osa rakennuksesta tai kuten tässä tapauksessa hallin ollessa osa suuremmasta rakennuskokonaisuudesta, tämä suurempi kokonaisuus sijaitsi, ei myöskään voinut määrätä rakennuksen osan omistusoikeutta. Pankki ei ollut myöskään esittänyt mitään perustetta, jolla se olisi voinut näyttää, että se osa hallista, joka sijaitsi vuokrasopimuksella vuokratulla alueella olisi siirtynyt ainesosana mainittuun kiinteistöön. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen.

Suomen Yhdyspankki Oy uudisti kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotussa kanteessa esittämänsä ja koron osalta myöhemmin täsmentämänsä vaatimukset, että konkurssipesä oli velvoitettava suorittamaan pankille 155 898,40 markkaa korkoineen.

Perustelut

Jutun asiakirjoihin on liitetty Jorma Pietilän kirjoitus: Tilojen yhteenrakentamisesta rakennuskaava-alueilla. Tuossa kirjoituksessa Pietilä on esittänyt esimerkin, jossa kahden toisiinsa rajoittuvan tilan omistaja rakentaa rakennuksen sellaiselle rakennuskaavan mukaiselle rakennusalalle, joka jakaantuu puoliksi kummankin tilan kesken. Pietilän mukaan näyttää selvältä, että esimerkki ei tarjoa mitään perustetta sellaiseen ratkaisuun, jonka mukaan rakennus luettaisiin yksinomaan jommankumman tilan osaksi. Tällainen ratkaisu olisi Pietilän mielestä aivan kohtuuton ja mielivaltainen. Toinen kysymykseen tuleva ratkaisumahdollisuus olisi Pietilän mukaan sellainen, jossa rakennuksen katsotaan kuuluvan kumpaankin tilaan siten, että kumpaankin kuuluu määräosuus siitä eli tässä tapauksessa puolet rakennuksesta.

Pietilä on katsonut, että ratkaisuun voi vaikuttaa myös rakennuksen historia ja käyttötarkoitus, jossa yhteydessä Pietilä on viitannut V.K. Noposen teokseen: Oikeudesta ryhtyä liikennettä ja voimansiirtoa tarkoittaviin rakennustoimiin naapurin maalla. Noposen mukaan ratkaiseva merkitys on annettava sille seikalle, kumman kiinteistön hyväksi rakennusta käytetään.

Kihlakunnanoikeus oli päätöksessään asettunut lähinnä Pietilän esimerkissään esittämälle kannalle. Nyt kysymyksessä olevan levyhallin osalta voitiin kuitenkin todeta, ettei kysymys ollut siitä, kuuluiko halli osaksi tilaan Keala RN:o 1:2 ja osaksi tilaan Putkinotko RN:o 1:13 vai pelkästään viimeksi mainittuun tilaan. Vuokrasopimuksesta ilmeni, että yhtiö oli 17.1.1968 vuokrannut 30 vuoden ajaksi määräalan 13,5 metriä x 50 metriä tilasta Keala RN:o 1:2 ja saanut samalla rakentamisoikeuden.

Ratkaistavana oli siten kysymys, kuuluiko levyhalli osaksi yhtiön levyhallin rakentamista varten vuokraamaan 675 neliömetrin suuruiseen määräalaan ja osaksi yhtiön omistamaan tilaan vai yksinomaan yhtiön omistamaan tilaan.

Hovioikeus katsoi, että levyhalli oli rakennettu palvelemaan yhtiön omistamalla tilalla Putkinotko RN:o 1:13 olevaa suurempaa rakennuskokonaisuutta eikä sen ollut katsottava kuuluvan osaksikaan rakentamista varten vuokrattuun määräalaan.

Tämän vuoksi hovioikeus, kumoten kihlakunnanoikeuden päätöksen ja hyväksyen kanteen, velvoitti Rauman Valu Oy:n konkurssipesän suorittamaan Suomen Yhdyspankki Oy:lle 155 898 markkaa 40 penniä 16 prosentin korkoineen 30.4.1993 lukien ja korkoa ajalta 5.12.1990 -29.4.1993 20 400 markkaa 86 penniä.

Muilta osin kihlakunnanoikeuden päätöstä ei muutettu.

Eri mieltä olleen jäsenen lausunto

Hovioikeudenneuvos Liesivuori: Katson kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla, että levyhallirakennus kuuluu osaksi määräalaan ja osaksi yhtiön omistamaan tilaan. Sen vuoksi ja kun Suomen Yhdyspankki Oy:llä kiinnityksenhaltijana ei siten ole oikeutta saada tilan myyntihinnasta suurempaa osaa kuin sille jo on velkojainkokouksen päätöksellä suoritettu, katson, ettei ole syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä.