Kihlakunnanoikeus lausui selvitetyksi, että A oli Riihimäellä 25.8.1991 metallikepillä lyömällä rikkonut Paloheimo Oy:n omistaman ja B:n hallinnassa olleen asuinrakennuksen ikkunan ja tunkeutunut anastustarkoituksessa sisälle rakennukseen, josta oli anastanut B:n omistamat lasimaljakon, TV:n kauko-ohjaimen, 20 pulloa väkeviä alkoholijuomia, ruokatarvikkeita, kultaisen naisten rannekellon, miesten rannekellon ja matkalaukun eli omaisuutta B:n luotettavana pidettävän ilmoituksen mukaan yhteensä 38 985 markan arvosta. Anastettu omaisuus oli jäänyt kateisiin.

Lisäksi A oli 26.8.1991 metallikepillä lyömällä rikkonut edellä mainitun asuinrakennuksen ikkunan tunkeutuakseen anastustarkoituksessa sisälle rakennukseen onnistumatta kuitenkaan teossaan tultuaan teollisuusvartijan yllättämäksi.

Tekoja oli kokonaisuutena arvostellen ja huomioon ottaen, että A oli murtautunut asuttuun asuntoon ja että anastamisen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus, pidettävä törkeinä.

Edellä mainitut teot olivat rikoksen kohde ja tekoaika huomioon ottaen saman rikoksen jatkamista.

Käsiteltävänä olleen rikoksen ja A:n aikaisempien rikosten suhde niiden samankaltaisuuden vuoksi osoitti A:ssa ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 ja 2 momentin, 4 luvun 1 §:n 1 momentin, 7 luvun 2 §:n ja 6 luvun 2 §:n 4 kohdan nojalla tuomitsi A:n jatketusta rikoksesta, joka käsittää törkeän varkauden ja törkeän varkauden yrityksen 1 vuodeksi vankeuteen.

A valitti hovioikeuteen. Valituksessaan A toistaen kihlakunnanoikeudessa esittämänsä kertoi anastaneensa ainostaan television kauko-ohjaimen arvoltaan 250 markkaa, 20 pulloa väkeviä alkoholijuomia arvoltaan 4 000 markkaa, ruokatarvikkeita arvoltaan 50 markkaa, miesten rannekellon arvoltaan 100 markkaa sekä matkalaukun arvoltaan 200 markkaa eli omaisuutta yhteensä 4 600 markan arvosta ja katsoi syyllistyneensä ainoastaan varkauteen ja vaati, että syyte törkeästä varkaudesta hylätään. Anastamisen yrityksen osalta A katsoi syyllistyneensä vain varkauden yritykseen ja vaati, että syyte törkeän varkauden yrityksestä hylätään. Lisäksi A vaati, että hovioikeudessa toimitetaan suullinen käsittely B:n henkilökohtaista kuulemista varten anastetun omaisuuden ja sen arvon selvittämiseksi.

Hovioikeus hylkäsi suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön aiheettomana.

Hovioikeus lausui, että A oli rikosten johdosta suoritetussa esitutkinnassa myöntänyt itse anastusteon ja muun ohella ilmoittanut pitävänsä mahdollisena, että hän oli anastanut kaksikin kelloa. Kihlakunnanoikeudessa A oli kiistänyt anastaneensa naisten rannekellon. Hovioikeus katsoi, ettei A ollut esittänyt perusteltua syytä kertomuksensa muuttamiselle. Hovioikeus piti asianomistajan B:n ilmoitusta anastetusta omaisuudesta ja sen arvosta uskottavana.

Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.