A ja B ovat Kaustisen kuntaa vastaan ajamassaan kanteessa muun ohessa lausuneet, että he olivat 30.12.1988 vahvistetulla kauppakirjalla ostaneet kunnalta Kivioja nimisestä tilasta RN:o 9:97, Kaustisen kunnan Kaustisen kylässä, noin 57 aarin määräalan sillä olevine rakennuksineen 240 000 markan kauppahinnasta ja että kunta oli sitä ennen samana päivänä vahvistetulla kauppakirjalla ostanut saman määräalan rakennuksineen samasta kauppahinnasta C:ltä ja D:ltä. Kunnanvaltuusto oli 13.1.1989 tekemillään päätöksillä hyväksynyt mainitut kaupat. Valituksen johdosta Vaasan lääninoikeus oli 27.4.1989 kumonnut valtuuston päätöksen, jolla määräalan osto kunnalle oli hyväksytty, koska valtuusto kaupan hyväksyessään oli mennyt toimivaltaansa ulommaksi. Korkein hallinto-oikeus oli 8.5.1990 antamallaan päätöksellä pysyttänyt lääninoikeuden päätöksen. Korkeimman hallintooikeuden päätöksen johdosta määräalan osto ja myynti oli katsottava pätemättömiksi, koska kunta ei ollut voinut sitovasti ostaa eikä myöskään myydä määräalaa. Kunnalla oli maakaaren mukainen kaupanvastuu A:han ja B:hen nähden. Kun myyjä ei pystynyt vastaamaan kaupasta, sen oli palautettava kauppahinta sekä korvattava ostajille aiheutunut vahinko. Määräalaa ei kaupoissa olevien puutteiden vuoksi voitu myöskään lohkoa. Sen vuoksi A ja B ovat vaatineet, että kihlakunnanoikeus vahvistaisi kunnan ja A:n ja B:n välisen kaupan puretuksi ja pätemättömäksi ja velvoittaisi kunnan palauttamaan A:lle ja B:lle kauppahinnan 240 000 markkaa korkoineen. Lisäksi A ja B ovat vaatineet korvausta kiinteistöllä suorittamistaan peruskorjauksista 40 000 markkaa korkoineen.

Kunta on lausunut, ettei A:lla ja B:llä ollut oikeussuojan tarvetta, koska kunta ei ollut rikkonut sopimusta. Valtuuston päätöksen kumoamisella oli vain se merkitys, ettei määräalan ostoon olisi saanut käyttää kunnan varoja, mutta sillä ei ollut vaikutusta määräalan kaupan sitovuuteen. Kunta on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Selvitetty tosiseikasto

Kaustisen kunnanjohtaja ja hallintopäällikkö olivat 30.12.1988 allekirjoittaneet kunnan puolesta kauppakirjan, jolla kunta oli ostanut C:ltä ja D:ltä mainitun määräalan rakennuksineen 240 000 markan hinnasta muun muassa ehdoin, että omistus- ja hallintaoikeus siirtyivät ostajalle heti, ja samana päivänä allekirjoittamallaan kauppakirjalla myyneet kunnan puolesta saman määräalan rakennuksineen A:lle ja B:lle samasta kauppahinnasta muun muassa ehdoin, että omistus- ja hallintaoikeus siirtyivät ostajille heti. A ja B olivat kauppaehdon mukaan suorittaneet kunnalle kauppahinnan 5.1.1989. Kaustisen kunnanvaltuusto oli 13.1.1989 pöytäkirjansa 14 §:n kohdalla hyväksynyt ensiksi mainitun kaupan ja pöytäkirjansa 15 §:n kohdalla jälkimmäisen kaupan. Vaasan lääninoikeus oli päätöksellään 27.4.1989 kumonnut valtuuston sen päätöksen, jolla kunta oli hyväksynyt ensiksi mainitun kaupan, ja korkein hallinto-oikeus oli päätöksellään 8.5.1990 pysyttänyt lääninoikeuden päätöksen lopputuloksen. Vaasan lääninoikeuden 17.2.1992 antaman lainvoimaisuustodistuksen mukaan valtuuston päätöksestä mainitun 15 §:n kohdalta ei ollut valitettu. Kunnanhallitus oli 2.3.1992 antamallaan päätöksellä hyväksynyt kaupan, jonka osalta kunnanvaltuuston antaman hyväksyvän päätöksen lääninoikeus ja korkein hallinto-oikeus olivat kumonneet. A ja B olivat pankin todistuksen mukaan saaneet 30.12.1988 pankilta 40 000 markan määräisen lainan asuinrakennuksen perusparannukseen.

Johtopäätökset

Edellä esitetyn perusteella kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että kunta oli myynyt A:lle ja B:lle määräalan rakennuksineen, vaikka se ei ollut omistanut niitä, ja että A:lle ja B:lle oli ostamansa omaisuuden kunnostamisesta aiheutunut kustannuksia luotettavan selvityksen puuttuessa oikeuden harkinnan mukaan 30 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Kihlakunnanoikeus on jättänyt kunnanhallituksen 2.3.1992 tekemän päätöksen huomiotta ja hyläten kanteen enemmälti maakaaren 11 luvun 1 §:n nojalla julistanut kunnan ja A:n ja B:n välisen kaupan mitättömäksi ja velvoittanut kunnan suorittamaan A:lle ja B:lle takaisin kauppahinnan 240 000 markkaa 8,5 prosentin tuottokorkoineen ajalta 5.1.1989 - 2.4.1992 ja 16 prosentin korkoineen 3.4.1992 lukien ja vahingonkorvaukseksi 30 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.4.1992 lukien.

Kaustisen kunta on vaatinut kanteen hylkäämistä. A ja B ovat vastanneet valitukseen.

Ratkaisun perustelu

Kunta oli kanteeseen vastatessaan lausunut muun ohessa kauppahinnalle vaaditun tuottokoron osalta, että vaatimus oli perusteeton, koska kantajat olivat saaneet käyttää ja hallita kiinteistöä häiriöttä.

Koska A ja B olivat saaneet jatkuvasti kaupan jälkeen pitää määräalaa rakennuksineen hallussaan ja he olivat käyttäneet rakennusta asuntonaan, eikä heille siitä koitunutta hyötyä ollut vaadittu korvattavaksi, hovioikeus on katsonut, ettei heillä ollut oikeutta saada tuottokorkoa palautettavalle kauppahinnalle. Hovioikeus on sen vuoksi vapauttanut Kaustisen kunnan velvollisuudesta suorittaa ajalta 5.1.1989 - 2.4.1992 maksettavaksi määrättyä 8,5 prosentin tuottokorkoa palautettavalle kauppahinnalle. Muilta osin kihlakunnanoikeuden päätöstä ei ole muutettu.