1995 false

KKO:1995:31

Vrt. KKO:1956-II-60

Ään.

Majoitusliikkeessä matkustajakortilla väärät henkilötiedot itsestään antaneen katsottiin syyllistyneen viranomaisen erehdyttämiseen. Teko oli täyttynyt, kun matkustajakortti oli annettu majoitusliikkeelle poliisia varten säilytettäväksi.

A majoitus- ja ravitsemisliikkeistä (727/91) 11 § RL 16 luku 20 a §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Oulun raastuvanoikeuden päätös 9.8.1993

Raastuvanoikeus lausui virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli viranomaisia erehdyttääkseen yöpyessään majoitusliikkeeseen merkinnyt matkustajakorttiin väärät henkilötiedot

1) 17.4.1993 Helsingissä hotelli Presidentissä,

2) 19.4.1993 Hämeenlinnassa hotelli Cumuluksessa,

3) 6.5.1993 Tampereella hotelli Rosendahlissa,

4) 12.5.1993 Oulussa hotelli Arinassa,

5) 16.5.1993 Asikkalassa hotelli Tallukassa,

6) 17.5.1993 Hämeenlinnassa hotelli Aulangolla,

7) 19.5.1993 Torniossa Kaupunginhotellissa,

8) 19.5.1993 Torniossa Hotelli Torniossa,

9) 22.5.1993 Rovaniemellä hotelli Pohjanhovissa,

10) 23.5.1993 Rovaniemellä Ounasvaaran Pirtit -nimisessä hiihtokeskuksessa,

11) 24.5.1993 Oulussa Sokos Hotelli Arinassa,

12) 24.5.1993 Oulussa Hotelli Cumuluksessa,

13) 26.5.1993 Kajaanissa hotelli Kajanuksessa,

14) 26.5.1993 Kajaanissa hotelli Kajaanissa,

15) 27.5.1993 Kuopiossa Kuopion kaupunginhotellissa, oikeastaan hotelli Iso-Valkeisessa,

16) 28.5.1993 Joensuussa Hotelli-Ravintola Kareliassa,

17) 28.5.1993 Joensuussa Hotelli Vaakunassa,

18) 28.5.1993 Joensuussa Hotelli Kimmelissä,

19) 29.5.1993 Ilomantsissa Pohjois-Karjalan kuntoutuskeskus Pääskynpesässä,

20) 29.5.1993 Kerimäellä Hotelli Herttuassa,

21) 30.5.1993 Savonlinnassa Savonlinnan Seurahuoneella,

22) 30.5.1993 Savonlinnassa Kylpylä Hotelli Casinossa,

23) 31.5.1993 Anttolassa Anttolanhovissa ja

24) 1.6.1993 Luumäellä hotelli Kastellissa.

Soveltamiensa rikoslain 16 luvun 20 a §:n ja 6 luvun 2 §:n 4 kohdan nojalla raastuvanoikeus tuomitsi A:n edellä 1 - 24 kohdissa tarkoitetuista viranomaisen erehdyttämisistä sekä hänen syykseen samalla luetuista muista rikoksista yhteiseen 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin 2 kuukautta 8 päivää, ja menettämään ehdonalaisen vapautensa.

 Rovaniemen hovioikeuden päätös 9.11.1993

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että vuoden 1992 alusta voimaan tulleen, majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen 11 §:n mukaan majoitusliikkeeseen saapuvan matkustajan on edelleen täytettävä matkustajakortti. Poliisilla on oikeus saada matkustajakortti haltuunsa ja tietoja sen sisällöstä. Tässä tarkoituksessa majoitusliikkeen harjoittajan on säilytettävä matkustajakorttia vähintään yhden vuoden ajan sen täyttämisestä. Matkustajakorttia ei enää toimiteta poliisille muista kuin ulkomaalaisista.

A oli majoitusliikkeisiin yöpyessään täyttänyt matkustajakortit väärillä henkilötiedoilla. Hänen tarkoituksenaan oli ollut erehdyttää majoitus- ja ravitsemisliikkeiden henkilökuntaa henkilöllisyydestään eikä viranomaisia henkilöllisyytensä suhteen. A oli poistunut liikkeistä laskuaan maksamatta. Hänen täyttämänsä matkustajakortit oli toimitettu poliisille vain petosten selvittämistä varten. A ei ollut täyttäessään matkustajakortit väärillä henkilötiedoilla syyllistynyt hänen syykseen luettuihin viranomaisen erehdyttämisiin, koska teot eivät olleet edistyneet sille asteelle, että viranomainen olisi voinut erehtyä hänen henkilöllisyydestään.

Mainituilla perusteilla hovioikeus hylkäsi syytteen viranomaisen erehdyttämisistä ja muutti raastuvanoikeuden päätöstä siten, että yhteinen vankeusrangaistus alennettiin 1 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeutta, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin 5 kuukautta 8 päivää.

 MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 3.3.1994.

Valituksessaan virallinen syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan 4, 6, 8, 14, 16, 18, 21, 23, 25, 27, 31, 33, 38, 40, 43, 45, 47, 49, 51, 53, 55, 57, 59 ja 61 kohdan osalta syytteen mukaisesti rangaistukseen viranomaisen erehdyttämisistä. Syyttäjä on katsonut, että viranomaisen erehdyttämisen tunnusmerkistö täyttyy riippumatta siitä, toimitetaanko matkustajakortti poliisille vai jääkö se majoitusliikkeeseen.

A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

 KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.3.1995 Perustelut

Majoitus- ja ravitsemisliikkeistä 19.4.1991 annetun, 1.1.1992 voimaan tulleen asetuksen (727/91) 11 §:n 1 momentin mukaan matkustajan on majoitusliikkeeseen saapuessaan allekirjoitettava sisäasiainminimisteriön vahvistaman mallin mukainen matkustajakortti. Vain poliisilla on oikeus saada tuo kortti haltuunsa ja tietoja sen sisällöstä. Majoitusliikkeen harjoittajan on säilytettävä korttia vähintään yhden vuoden ajan sen täyttämisestä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan poliisille on lisäksi viipymättä ilmoitettava, jos on syytä epäillä matkustajan antamien henkilötietojen todenperäisyyttä.

Sisäasiainministeriö on 27.12.1991 antamallaan, 1.1.1992 voimaan tulleella päätöksellä (1706/92) vahvistanut matkustajakortin mallin. Tuon mallin mukaisessa matkustajakortissa on kohta, joka on varustettu ohjetekstillä "Poliisiviranomaisen leima". Lisäksi korttiin sisältyy lausuma, jonka mukaan väärien henkilötietojen antamisesta on säädetty rangaistus rikoslaissa.

A on kysymyksessä olevissa tapauksissa allekirjoittanut vahvistetun mallin mukaiset matkustajakortit, joihin hän on merkinnyt itsestään väärät nimen ja henkilötunnuksen.

Voimassa olevan majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen 11 §:n määräykset matkustajakortista eivät tosin vanhan samannimisen asetuksen (25.7.1969/502) 39 §:n määräysten tavoin edellytä majoitusliikkeen harjoittajalta kortin toimittamista aina poliisille, vaan yleensä riittää sen säilyttäminen poliisin lukuun. Tällä teknisluontoisella muutoksella ei kuitenkaan ole merkitystä arvioitaessa järjestelmän perusteita ja päämääriä. Matkustajakortin valtakunnallisesti yhdenmukainen täyttämisvelvollisuus palvelee edelleen, kuten edeltä on käynyt ilmi, ensisijaisesti poliisihallinnollisia tarkoituksia, mikä osaltaan on ilmaistu itse kortissakin.

Tähän nähden on ilmeistä, että A on menettelyllään pyrkinyt erehdyttämään henkilöllisyytensä suhteen majoitusliikkeiden ohella myös korteista tietoja saavia poliisiviranomaisia, joten rikoksen tunnusmerkistöön kuuluva tarkoitus erehdyttää viranomaista on toteutunut.

Arvioitaessa sitä, milloin matkustajakortin väärillä henkilötiedoilla täyttämällä tehty viranomaisen erehdyttämisrikos täyttyy, on kiinnitettävä huomiota etenkin kahteen seikkaan. Ensinnäkin matkustajakortin allekirjoittaja on luovuttaessaan täytetyn kortin majoitusliikkeen harjoittajalle suorittanut kaikki tämän rikoksen tekijältä edellytettävät täytäntöönpanotoimet eikä hän enää sen jälkeen voi vaikuttaa siihen, mitä kortille myöhemmin tapahtuu. Toiseksi majoitusliikkeen harjoittajan tehtävänä on kortin säilyttäminen poliisin lukuun. Se on siten entiseen tapaan käytettävissä poliisin tarpeisiin. Näistä syistä on perusteltua päätyä siihen, että kysymyksessä oleva rikos täyttyy, kun väärillä henkilötiedoilla täytetty kortti on luovutettu majoitusliikkeen harjoittajalle.

Edellä olevan mukaan A on menettelyllään syyllistynyt raastuvanoikeuden hänen syykseen lukemiin viranomaisen erehdyttämisiin.

 Lainkohta

Rikoslain 16 luvun 20 a §

 Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A tuomitaan 4, 6, 8, 14, 16, 18, 21, 23, 25, 27, 31, 33, 38, 40, 43, 45, 47, 49, 51, 53, 55, 57, 59 ja 61 kohdan osalta viranomaisen erehdyttämisistä sekä hovioikeuden A:n syyksi 1 - 3, 5, 7, 9 - 13, 15, 17, 19, 20, 22, 24, 26, 28 - 30, 32, 34 - 37, 39, 41, 42, 44, 46, 48, 50, 52, 54, 56, 58 ja 60 kohdassa lukemista rikoksista yhteiseen 1 vuoden 7 kuukauden 20 päivän vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetään hovioikeuden määräämät 5 kuukautta 8 päivää.

 Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Viranomaisen erehdyttämiseen syyllistyy rikoslain 16 luvun 20 a §:n mukaan se, joka erehdyttääkseen viranomaista sanoo nimensä, säätynsä tai ammattinsa muuksi kuin mikä se on, tai muuten antaa itsestään sellaisia harhaanjohtavia tietoja taikka samassa tarkoituksessa käyttää toisen passia tai muuta säännöksessä mainittua todistusta. Tunnusmerkistö sisältää siten sekä subjektiivisen että objektiivisen elementin. Tekijän syyksi on voitava toisaalta lukea erehdyttämistarkoitus. Toisaalta menettelyn tulee olla edistynyt sille asteelle, että viranomainen voisi erehtyä (KKO 1956 II 60).

Täyttäessään majoitusliikkeiden matkustajakortit väärillä henkilötiedoilla A on ensisijaisesti pyrkinyt erehdyttämään majoitusliikkeitä välttääkseen laskujen maksamisen. Mutta tähän liittyen hänen tarkoituksenaan on epäilemättä ollut myös petosten selvittämisen estäminen ja kiinnijoutumisen välttäminen. Menettelyn tarkoituksena on siten ollut myös viranomaisten erehdyttäminen.

Arvioitaessa sitä, onko rikoksen tunnusmerkistö toteutunut myös objektiiviselta osalta, huomiota on kiinnitettävä majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen muutokseen (727/1991), jonka mukaan majoitusliikkeet ovat olleet 1.1.1992 alkaen velvollisia toimittamaan poliisiviranomaisille ainoastaan ulkomaalaisia koskevat majoituskortit. Kun jutussa ei ole selvitetty, että A:n täyttämät majoituskortit olisivat tulleet poliisille siten, että poliisi olisi voinut niiden perusteella erehtyä A:n henkilöllisyyden suhteen, erehdyttämisrikoksen tunnusmerkistön ei voida katsoa toteutuneen.

Mainituilla perusteilla päädyn pysyttämään hovioikeuden päätöksen lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tyyne Repo, Ritva Supponen ja Maija-Liisa Riepula. Esittelijä Anne Kurtti.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Paasikoski, Krook, Tulokas (eri mieltä) ja Kivinen. Esittelijä Hannu Kiuru.