1995 false

KKO:1995:30

Oulussa kotipaikan omaava yhtiö A harjoitti liiketoimintaa Vantaalla. Vantaan kihlakunnanoikeudessa nostamassaan kanteessa yhtiö B vaati A:lta korvausta vahingosta, jonka A:n palveluksessa oleva henkilö oli B:lle aiheuttanut yhtiöiden välistä, Vantaalla harjoitettuun liiketoimintaan liittyvää sopimusta A:n puolesta täyttäessään. Kanne voitiin tutkia Vantaan kihlakunnanoikeudessa.

OK 10 luku 1 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Vantaan kihlakunnanoikeudessa

K-Aukusti Oy lausui Karistiina Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että kanne koski oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 3 momentin mukaisesta suullisesta palvelussopimuksesta johtuvaa riitaa. Koska Karistiina Oy oli harjoittanut liiketoimintaa Vantaalla, asia voitiin käsitellä Vantaan kihlakunnanoikeudessa.

K-Aukusti Oy oli mainitun palvelussopimuksen perusteella ostanut Karistiina Oy:öön työsuhteessa olleelta C:ltä lihamestarin palveluja tuntilaskutusperiaatteella. C:n määräyksestä K-Aukusti Oy:n tavaratalon lihaosaston myyjät olivat marraskuussa 1992 pitäneet myynnissä tuotteita yli niihin merkityn viimeisen sallitun myyntipäivän. Tämän johdosta tavaratalon koko lihavarasto oli tutkittu ja pilaantuneet tuotteet inventoitu. Inventaarin yhteydessä oli myös ilmennyt, että tavaraa oli ostettu erittäin paljon yli tarpeen ja että lihoja ei ollut varastoitu hyvän menettelytavan mukaisesti. Asian tultua ilmi C oli lopettanut yhtiöiden välisen palvelussuhteen.

Tämän vuoksi K-Aukusti Oy vaati vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla, että Karistiina Oy velvoitetaan suorittamaan sille vahingonkorvauksena pilaantuneista elintarvikkeista ja muista vahingoista yhteensä enintään 344 834,60 markkaa korkoineen sekä korvaamaan K-Aukusti Oy:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Vastaus

Karistiina Oy lausui ennen pääasiaan vastaamista, että Vantaan kihlakunnanoikeus ei ollut toimivaltainen käsittelemään kannetta, koska vastaajayhtiön kotipaikka oli Oulu. Sen vuoksi Karistiina Oy vaati, että kanne jätetään tutkimatta.

Kihlakunnanoikeuden väitepäätös 3.9.1993

Kihlakunnanoikeus katsoi, että kanteessa oli kysymys suullisen palvelussopimuksen aiheuttamasta vahingosta. Sopimuksen mukaisesti K-Aukusti Oy oli ostanut Karistiina Oy:ltä tuntilaskutusperusteella lihamestarin palveluja. Oikeudenkäymiskaaren mukaan vahingonkorvauskanteen pääsääntöinen oikeuspaikka oli vastaajan kotipaikan tuomioistuin.

Karistiina Oy oli oikeudessa kertonut kylläkin harjoittavansa liiketoimintaa Vantaalla, mutta kaupparekisteriin sen kotipaikaksi oli merkitty Oulu.

Koska kanteella vaadittiin vahingonkorvausta, ei jutussa ollut kysymys oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetusta sitoumuksesta, joka olisi tehty välittömästi vastaajan liikettä varten. Asia ei ollut myöskään työsuhde- tai työurakkaperusteinen. Yhtiöt olivat tehneet keskenään palvelussopimuksen eikä niistä kumpaakaan voitu pitää toiseensa nähden työnantajana tai työntekijänä. Sopimuksessa ei ollut selvästi ja suoraan kyse työtulokseen perustuvasta urakkasopimuksesta. Kysymys ei ollut myöskään isännän ja palvelijan välisestä palvelussopimuksesta. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 2 ja 3 momentti sisälsivät poikkeussäännön, jota oli tulkittava ahtaasti etenkin, kun kyseessä oli kahden liiketoimintaa harjoittavan yhtiön välinen riita. Vantaan kihlakunnanoikeus oli siten väärä tuomioistuin tutkimaan yhtiöiden välistä vahingonkorvauskannetta.

Mainituin perustein kihlakunnanoikeus jätti kanteen tutkimatta.

Helsingin hovioikeuden päätös 23.3.1994

K-Aukusti Oy valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Ylimääräinen hovioikeudenneuvos Mansikkamäki: K-Aukusti Oy on kanteessaan väittänyt, että Karistiina Oy harjoittaa Vantaalla liiketoimintaa. Kanteessaan K-Aukusti Oy on vaatinut Karistiina Oy:ltä vahingonkorvausta yhtiöiden välisen sopimuksen ja isännänvastuun perusteella. Karistiina Oy on myönnettyään kihlakunnanoikeudessa liiketoiminnan harjoittamisen Vantaalla kiistänyt hovioikeudessa, että sen liikepaikka sijaitsisi ilmoitetussa katuosoitteessa. Kihlakunnanoikeudessa esitetyn selvityksen mukaan Karistiina Oy on harjoittanut muutakin kuin kanteessa tarkoitettua, toimialansa mukaista liiketoimintaa Vantaalla, jossa sen edustaja on ollut puhelimitse tavoitettavissa. Yhtiön puhelinnumero on ilmoitettu myös yleisölle puhelinluettelossa, jossa yhtiön osoitteeksi on merkitty vantaalainen katuosoite. Kanteen perusteena oleva palvelussopimus liittyy välittömästi tähän liiketoimintaan. K-Aukusti Oy:llä on oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla oikeus ajaa kannettaan Karistiina Oy:tä vastaan Vantaan käräjäoikeudessa. Tämän vuoksi harkitsen oikeaksi kumota kihlakunnanoikeuden päätöksen ja palauttaa asian Vantaan käräjäoikeuteen otettavaksi K-Aukusti Oy:n ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

K-Aukusti Oy:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan K-Aukusti Oy on vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista Vantaan käräjäoikeuteen.

Karistiina Oy on vastannut valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.3.1995 Käsittelyratkaisu

K-Aukusti Oy:n lisäkirjoitusta ei oteta huomioon, koska siihen ei ole erityistä syytä.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan, jos joku harjoittaa paikkakunnalla, missä hänen kotinsa ja asuinpaikkansa ei ole, maanviljelystä, tehdasliikettä, kauppaa erityisestä myyntihuoneesta tai muuta liikettä, saadaan kannetta sitoumuksesta, joka on välittömästi sitä liikettä varten tehty, ajaa siellä, missä liikettä harjoitetaan tai on harjoitettu.

K-Aukusti Oy on kanteessaan vaatinut Karistiina Oy:ltä korvausta vahingosta, jonka viimeksi mainitun yhtiön palveluksessa olleen ja sen puolesta toimineen henkilön on Karistiina Oy:lle yhtiöiden välisestä sopimuksesta johtunutta velvoitetta täyttäessään väitetty aiheuttaneen. Kanne on nostettu Vantaan kihlakunnanoikeudessa, jonka tuomiopiirissä Oulussa kotipaikan omaava Karistiina Oy on harjoittanut liikettä.

Kanteessa esitetty vahingonkorvausvaatimus johtuu sopimuksesta, joka on välittömästi tehty Karistiina Oy:n Vantaalla harjoittamaa liikettä varten.

Onko Vantaan kihlakunnanoikeuden sijaan tullut Vantaan käräjäoikeus toimivaltainen tutkimaan K-Aukusti Oy:n kannetta, riippuu siitä, voidaanko kanteessa esitetyn vaatimuksen katsoa koskevan oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua sitoumusta. Tuossa lainkohdassa oleva sanonta "kannetta sitoumuksesta" saatetaan ahtaasti tulkittuna ymmärtää siten, että sillä tarkoitetaan lähinnä vain kanteita, joilla vaaditaan sitoumuksen täyttämistä tai vahingonkorvausta sitoumuksen täyttämättä jättämisestä. Tällaista suppeaa tulkintaa puoltaa lähinnä se, että lakiin sisältyviä oikeuspaikkasäännöksiä, joiden mukaan muu kuin vastaajan kotipaikkakunnan tuomioistuin on toimivaltainen, on pidettävä poikkeussäännöksinä, joita ei tule tulkita laajentavasti. Toisaalta lain esityöt (ks. Lakivaliokunnan mietintö N:o 5 Keisarillisen Majesteetin armollisen esityksen johdosta, joka koskee osittaisia muutoksia oikeudenkäymiskaareen. Asiakirjat Valtiopäiviltä Helsingissä 1897 s. 7 s.) viittaavat siihen, ettei käsitettä "kannetta sitoumuksesta" ole tarkoitettu tulkittavaksi näin suppeasti. Mainituista esitöistä ilmenee ensinnäkin, että säännöksen esikuvina ovat olleet Saksan ja Itävallan prosessilakeihin sisältyvät säännökset. Esitöissä todetaan, että ensiksi mainitun lain mukaan on

"tehty se poikkeus sääntönä olevasta asuinpaikka-oikeudesta että, jos joku harjoittaa tehdas- tai kauppaliikettä tahi muuta asioimisyritystä paikkakunnalla, missä hän ei asu ja siitä käsin välittömästi tehdään liikeasioita, kaikki kanteet, jotka koskevat näitä liikeasioita, voidaan nostaa häntä vastaan sen paikkakunnan Oikeudessa, missä liikettä harjoitetaan."

Edelleen esitöissä todetaan, että Itävallan laissa taas on

"määrätty sama oikeuspaikka niihin vaatimuksiin nähden, jotka koskevat sellaista liikettä".

Edelleen esitöistä ilmenee, että säännös on otettu lakiin, jotta se, joka on tehnyt sopimuksen esimerkiksi jonkin yhtiön osastokonttorin kanssa, olisi oikeutettu nostamaan kanteen yhtiötä vastaan asiassa, joka on aiheutunut sopimuksesta, osastokonttorin sijaintipaikkakunnan tuomioistuimessa riippumatta siitä, missä yhtiöllä on kotipaikka. Esitöissä lausutaan muun muassa seuraavaa:

"Jos liikettä harjoitetaan eri paikkakunnilla, niin se, joka tahtoo hakea yhtiötä, ei ole oikeutettu kääntymään sen paikkakunnan Oikeuteen, missä esim. joku osastokonttori, jonka kanssa hän on tehnyt sen sopimuksen, mikä aiheuttaa hänen kanteensa, sijaitsee. Kauppiasta tahi tehdasliikkeen harjoittajaa, joka pitää toisella paikkakunnalla haaraosastoa tahi kiinteätä asioimistoa, josta välittömästi tehdään asioimissopimuksia, ei voida semmoisten asiain johdosta hakea siinä Oikeudessa, jonka tuomiopiirissä haaraosasto tai asioimisto sijaitsee. Samoin on asianlaita sellaisiin sitoumuksiin nähden, joita joku henkilö, joka harjoittaa maanviljelystä paikkakunnalla, missä hänen kotinsa ei ole, on tehnyt välittömästi maanviljelysliikkeen harjoittamista varten. Kohtuus vaatii kuitenkin, ettei sopimuskumppani, semmoisesta sitoumuksesta johtuvan oikeudenkäynnin ajamista varten, saa olla pakotettu nostamaan kannettansa siinä kenties kaukaisessa Oikeudessa, jonka tuomiopiirissä yhtiön pääkonttori taikka puheenalaisen kauppiaan, tehdasliikkeen harjoittajan tahi maanviljelijän asunto ja koti ovat.

Siihen katsoen, että sellainen säännös, joka olisi omiaan poistamaan puheenaolevan puutteellisuuden, näyttää olevan sopusoinnussa sen tarkoitusperän kanssa, mikä oikeudenkäymiskaaren ehdotetuilla muutoksilla on, ei Valiokunta ole epäillyt ehdottaessaan O.K:n 10 luvun 1 §:ään pantavaksi sellaisen lisäyksen, että sitä, joka harjoittaa maanviljelystä, tehdasliikettä, kauppaa erinäisessä myyntihuoneessa tahi muuta sellaista liikettä, saisi sitoumuksesta, joka on tehty välittömästi sitä liikettä varten, hakea siellä, missä liikettä harjoitetaan."

Tässä asiassa esitettyä kannetta on lain esitöiden valossa pidettävä sellaisena kanteena, jota oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetaan. Näin ollen ja koska on pidettävä asianmukaisena, että tällainen kanne saadaan nostaa tuomioistuimessa, jonka tuomiopiirissä liikettä on harjoitettu, ja koskei lain sanamuotokaan ole esteenä tällaiselle tulkinnalle, Korkein oikeus katsoo, että Karistiina Oy on oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla velvollinen vastaamaan Vantaan kihlakunnanoikeuden sijaan tulleessa Vantaan käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi Vantaan käräjäoikeuteen, jonka tulee palauttamisen syy huomioon ottaen asiassa laillisesti menetellä. Käräjäoikeuden tulee antaa lausunto myös kaikista jutussa esitetyistä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Korhonen, Monika Kuhlefelt ja Mansikkamäki (eri mieltä). Esittelijä Eeva Tikka.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Haarmann, Raulos, Möller ja Kivinen. Esittelijä Sari Ruokojärvi.