Raastuvanoikeus olisi yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta annetun lain 3 ja 4 §:n mukaan voinut tuomita A:lle tuomitsemansa vankeusrangaistuksen sijasta rangaistukseksi yhdyskuntapalvelua edellyttäen, että A olisi antanut suostumuksensa ja että voidaan olettaa hänen suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta.

Yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen edellytysten selvittämiseksi on yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta annetun asetuksen 2 §:n 1 momentissa säädetty, että virallisen syyttäjän on päätettyään nostaa syytteen sellaisesta rikoksesta, josta voidaan tuomita yhdyskuntapalvelua, hankittava Kriminaalihuoltoyhdistyksen aluetoimistolta selvitys rikoksesta epäillyn soveltuvuudesta yhdyskuntapalveluun. Säännöksestä ilmenee, että selvitys voidaan jättää hankkimatta vain, jos odotettavissa olevan rangaistuksen laji ja pituus sekä muut seikat huomioon ottaen on ilmeisen epätodennäköistä, että tämän rangaistuksen sijasta tuomitaan yhdyskuntapalvelua.

Tässä tapauksessa virallinen syyttäjä ei ole hankkinut selvitystä A:n soveltuvuudesta yhdyskuntapalveluun. Myöskään raastuvanoikeus, joka on päätynyt tuomitsemaan puheena olevan lain 3 §:ssä tarkoitettuun rangaistukseen, ei ole määrännyt selvitystä hankittavaksi. Asiakirjoista ei ilmene perustetta sille, miksi edellytyksiä A:n määräämiseksi ehdottoman vankeusrangaistuksen asemesta yhdyskuntapalveluun ei ole selvitetty. Asia on tämän vuoksi palautettava käräjäoikeuteen A:n rangaistusseuraamuksen uudelleen harkitsemiseksi.