Asian taustaa

Maanomistaja, joka oli ostanut Someron kunnan Sylvänän kylässä olleesta Ali-Koljon tilasta RN:o 2:10 Tie II -nimiseksi tilaksi RN:o 2:11 maarekisteriin 18.11.1927 merkityssä lohkomistoimituksessa muodostetun tiealueen, oli tarvinnut tien kulkuyhteyden järjestämiseksi tilaltaan entiselle Someron - Forssan maantielle, joka nykyisin on Koljon yksityistie. Asianosaisten sopimuksesta toimituksessa perustettiin Ali-Koljon tilalle oikeus käyttää tuota sen oman alueen halki tilan talouskeskuksen välittömässä läheisyydessä kulkevaa Tie II:ta tarpeen mukaan rasitetienä.

Lohkomistoimituksessa n:o 59640, joka on merkitty maarekisteriin 3.4.1962, on maatalousministeriön asutusasiainosaston toimesta laadittuun asutussuunnitelmaan perustuen Ali-Koljon tilasta, silloin RN:o 2:20, lohottu muun muassa A:n omistama Pöllölän tila RN:o 2:64, aikaisemmin RN:o 2:35. Samassa toimituksessa on muodostettu B:n omistama Koljon tila RN:o 2:32, johon Ali-Koljon tilan talouskeskuksen alue on erotettu. Kantatilaksi on muodostunut vahvistetussa tiesuunnitelmassa uuden maantien alueeksi osoitetuista tiluksista Someron kunnalle lohottu Maantiealue-niminen tila RN:o 2:37.

Toimituksen n:o 59640 jälkeen tila Tie II RN:o 2:11 on tullut muodostamaan yhdystien Koljon yksityistieksi muuttuneen tien ja edellä mainitun, 1960-luvulla valmistuneen uuden maantien välillä.

Oikeuskysymys

Ratkaistavana on kysymys siitä, onko tilan hyväksi aikanaan perustettu tierasite voimassa siitä muodostetun lohkotilan hyväksi kun tästä ei toimituksessa ole sen asiakirjojen mukaan tehty nimenomaista päätöstä.

Oikeusohjeet, käytäntö ja kirjallisuus

Jakolain 190 §:n 1 momentissa, sellaisena kuin se oli Pöllölän tilan lohkomisen aikaan, säädettiin, että lohkomisessa on kullekin tilalle ja palstalle järjestettävä tarpeellinen tie joko erottamalla sitä varten tarvittava alue tai perustamalla oikeus tien käyttöön rasitteena.

Maanmittauslaitoksen keskushallinto on Korkeimmalle oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, että maanmittaustoimituksia suoritettaessa vallitseva käsitys on ollut ja on edelleen, että emätilan hyväksi voimassa olevat rasitteet ovat lohkomisen jälkeen voimassa kaikkien siinä muodostettujen tilojen hyväksi, jos muuta ei ole päätetty.

Kysymystä rasitteen siirtymisestä on sivuttu Korkeimman oikeuden julkaistuissa ratkaisuissa 1969 II 41 ja 1993:56. Ensinmainitussa tapauksessa Korkeimman oikeuden käsiteltäväksi oli saatettu kysymys siitä, aiheutuisiko rasitetulle tilalle huomattavaa haittaa siitä, että lohkotilan pääsytieksi määrättäisiin tie, jota kantatilalla oli oikeus käyttää rasitteena. Korkein oikeus yhtyi maanjako-oikeuden kantaan, jonka mukaan tällaisesta järjestelystä aiheutuisi huomattavaa haittaa rasitetulle tilalle ja kulku oli kenellekään haittaa tuottamatta mahdollista järjestää toista kautta.

Ratkaisussa 1993:56 oli kysymys rasitetun tilan omistajan oikeudesta käyttää puhevaltaa lohkomistoimituksessa, jossa emätilalle rasitteena kuuluvat oikeudet käyttää tietä ja venevalkamaa oli annettu myös lohkotiloille.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty rasitteiden siirtymisestä nyt puheena olevan kaltaisessa tilanteessa eri suuntiin käyviä käsityksiä sekä jakolakia edeltäneen että sen voimassaolon aikaisen oikeustilan kannalta. Osa tutkijoista on katsonut, että lohkotilalla on oikeus kantatilan hyväksi voimassa oleviin rasitteisiin ellei toimituksessa ole toisin määrätty. Mutta myös sellaisia käsityksiä on esitetty, etteivät rasitteet tule voimaan lohkotilan hyväksi ellei toimituksessa ole niin päätetty.

Korkeimman oikeuden kannanotto

Rasiteoikeuksien, esimerkiksi tierasitteiden osalta esiintyy erilaisia lohkomistilanteita. Eräissä tapauksissa lohkotilan kulkuyhteyksiä varten perustetaan uusi rasite olosuhteiden ollessa sellaiset, ettei kantatilan hyväksi voimassa olevasta rasiteoikeudesta ole lohkotilalle hyötyä. Joskus taas tilanne on sellainen, että kantatilan hyväksi voimassa oleva rasiteoikeus tarjoaa lohkotilalle ainoan mahdollisen kulkuyhteyden. Näiden ääritapausten välillä esiintyy erilaisia tilanteita.

Sovellettava jakolain 190 §:n 1 momentti edellytti, että toimitusmiehet lohkomisessa viran puolesta tutkivat määräalasta muodostettavan tilan tien tarpeen ja järjestävät tarvittavan tien jotain säännöksestä ilmenevää vaihtoehtoista tapaa käyttäen. Tällaisia vaihtoehtoja ovat olleet muun muassa kulkemisen järjestäminen emätilaa palvelevan rasitetien kautta tai tierasitteen perustaminen muualle kantatilan alueelle. Niissä tilanteissa, joissa asiaa ei ole nimenomaisesti käsitelty, joudutaan jälkeenpäin tulkitsemaan, mitä toimituksessa on tarkoitettu. Kaikkien tapausten ratkaiseminen samalla kaavamaisella säännöllä ei ole perusteltua. Keskeinen merkitys voidaan antaa toimituskäytännössä vakiintuneelle tulkinnalle, jonka mukaan emätilan rasitteet siirtyvät lohkotilan hyväksi jos muuta ei ole nimenomaan päätetty. Sitä ei kuitenkaan voida pitää yksinään ratkaisevana, jos osapuolten tahdonilmaisuista sekä lohkotilan olosuhteista ja tarpeista voidaan päätellä tarkoituksena olleen, että rasite ei siirry vaan lohkotilan tiekysymys järjestetään toisella tavalla.

Ali-Koljon tila, josta Pöllölän tila on lohottu, on ollut lohkomista suoritettaessa valtion omistuksessa. Lohkominen on perustunut Ali-Koljon tilan alueelle maatalousministeriön asutusasiainosaston toimesta laadittuun asutussuunnitelmaan. Siinä on perustettavien asutustilojen osalta todettu, että "myöskään tieoikeuksia tilalle toisen maalla ei liene tarpeellista perustaa ja mikäli vähäisiä sellaisia tarvittaisiinkin, voitaneen tällaiset rasitteet perustaa lohkomisen yhteydessä". Asutussuunnitelmaa on sittemmin tarkistettu ja tarkistetussa asutussuunnitelmassa on todettu muun muassa, että "tarpeelliset tieoikeudet on syytä jättää vasta lohkomistoimituksessa määrättäväksi". Asutussuunnitelman toteuttamiseksi vuonna 1961 suoritetussa lohkomistoimituksessa n:o 59640, jossa Pöllölän tila on muodostettu yhdessä kolmentoista muun tilan kanssa, on keskusteltu tarpeellisista rasitteista ja tehty päätös tällaisten rasitteiden perustamisesta eräiden muodostettavien tilojen hyväksi alueilla, joista nyt ei ole kysymys. Pöllölän tilan hyväksi tällaista päätöstä ei ole tehty. Pöllölän tila on rajoittunut Koljon yksityistieksi sittemmin muuttuneeseen Someron - Forssan maantiehen, joten sen osalta ei ole ollut tarvetta muun tieyhteyden järjestämiseen.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella on pääteltävissä, että lohkomistoimituksessa n:o 59640 kysymys tarpeellisten tierasitteiden perustamisesta on tutkittu kaikkien lohkomisessa muodostettujen tilojen osalta ja että Pöllölän tila tuolloin ei ole saanut rasiteoikeutta Tie II -nimiseen tilaan RN:o 2:11.

Muilta osin Korkein oikeus hyväksyy maaoikeuden perustelut.