A, B ja C pyysivät, että asianajaja X määrätään pesänjakajana toimittamaan ositukset ja perinnönjaot Kotkasta olleiden 30.1.1959 kuolleen E:n ja 20.1.1991 kuolleen F:n jälkeen.

D vastusti X:n määräämistä ja esitti pesänjakajaksi asianajaja Y:tä.

Käräjäoikeus totesi, että X:llä ja Y:llä oli tarvittava ammattitaito kysymyksessä olevien kuolinpesien pesänjakajaksi. Kuolinpesiin on niiden laajuus huomioon ottaen tarpeen määrätä vain yksi pesänjakaja. Kuolinpesän osakkaiden kesken ei ollut näytetty olevan sellaisia ristiriitaisuuksia, että pesänjakajaksi olisi määrättävä sellainen henkilö, jota kukaan osakkaista ei ollut esittänyt. Näissä olosuhteissa ja kun vastasyitä ei ollut ilmennyt, käräjäoikeus katsoi, että etusija oli annettava suurinta osaa kuolinpesistä edustaneiden henkilöiden ehdottamalle X:lle. Käräjäoikeus määräsi X:n pesänjakajana toimittamaan ositukset ja perinnönjaot E:n ja F:n jälkeen.

D valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden päätöksen kumoamista sekä, että pesänjakajaksi määrättäisiin X:n sijasta Y. Valituksensa perusteluiksi D esitti, että pesänjakajaa määrättäessä ei ollut annettava etusijaa niiden pesän osakkaiden ehdokkaalle, jotka edustivat suurinta osaa jäämistöstä. Y oli valituksen mukaan toiselta paikkakunnalta olevana puolueettomampi ja sen vuoksi sopivampi pesänjakajaksi.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.