A kertoi Kirjapaino B Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hänen työsuhteensa oli 13.5.1992 irtisanottu tuotannollisista ja taloudellisista syistä päättymään 13.7.1992 ja että hän oli saanut työttömyysturvalain mukaista peruspäivärahaa 2.9.1992 alkaen 3 300 markkaa kuukaudessa. Kun irtisanominen oli tapahtunut vastoin työsopimuslain 37 a §:ssä mainittuja perusteita, A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle perusteettomasta työsuhteen päättämisestä johtuvana korvauksena 15 kuukauden palkkaa vastaavat 105 420 markkaa korkoineen tai vaihtoehtoisesti vahingonkorvauksena 9 kuukauden palkkaa vastaavat 63 252 markkaa korkoineen.

Yhtiö kiisti kanteen perusteettomana ja vaati sen hylkäämistä. Yhtiöllä oli ollut tuotannolliset ja taloudelliset syyt irtisanomiseen.

Kihlakunnanoikeus katsoi lausumillaan perusteilla, että yhtiöllä ei ollut ollut tuotannollista ja taloudellista syytä irtisanoa A:n työsuhdetta päättymään. Yhtiö oli velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä, ottaen huomioon A:n työsuhteen pituus, viiden kuukauden palkkaa vastaavan määrän vähennettynä peruspäivärahalla. Kihlakunnanoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle korvauksena perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä 25 140 markkaa korkoineen.

Yhtiö valitti hovioikeuteen ja vaati kihlakunnanoikeuden päätöksen kumoamista ja vapautusta yhtiölle määrätystä korvausvelvollisuudesta.

Hovioikeus vähensi kihlakunnanoikeuden tuomitsemasta viiden kuukauden palkkaa vastaavasta korvauksesta A:lle samalta ajalta maksetun peruspäivärahan, jonka määräksi hovioikeus laski kihlakunnanoikeuden laskelmasta poiketen 16 500 markkaa. Hovioikeus alensi yhtiön maksettavaksi määrätyn korvauksen 18 640 markkaan. Muilta osin hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.