B ja A Ky sekä B ja A kertoivat Vakuutusosakeyhtiö Pohjolaa vastaan ajamassaan kanteessa, että kommandiittiyhtiö oli ottanut vakuutusyhtiöltä palovakuutuksen A:n ja B:n omistamalla Mattilan tilalla RN:o 4:281 Kauhavan kaupungin Kauhavan kylässä sijaitsevalle liikeja asuinrakennukselle ja B rakennuksessa olevalle koti-irtaimistolle kotivakuutuksen, mikä sisälsi vakuutusturvan myös palovahingosta.

Rakennus irtaimistoineen tuhoutui kokonaan tulipalossa 3.10.1992. Palo oli ilmeisesti alkanut, kun liedelle jääneessä padassa ollut rasva oli ylikuumentunut ja syttynyt palamaan, minkä jälkeen palo oli levinnyt koko rakennukseen.

A kertoi olleensa rakennuksen keittiössä paistamassa munkkeja, kun hän havaitsi, ettei käytettävissä ollut rasva riittänytkään koko taikinan paistamiseen. Tämän vuoksi hän lähti polkupyörällä noin kahden kilometrin päähän kauppaan ostamaan lisää rasvaa. Rasvapata oli jäänyt lieden levylle.

Tulipalon jälkeen suoritetussa tutkimuksessa todettiin, että nelilevyisen sähkölieden taaimmainen oikeanpuoleinen levy oli ollut kytkettynä, ehkä asteikolle 4, ja levyllä oli rasvaa sisältänyt pata. Myös lieden etummainen vasemmanpuoleinen levy oli kytkettynä asteikolle 2, ja levyllä oli ruokaa sisältänyt paistinpannu.

Vakuutusehtojen mukaan korvausta voitiin vähentää tai se voitiin evätä, jos vakuutuksenottaja aiheutti vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella.

Vakuutusehtoihin vedoten vakuutusyhtiö oli ilmoittanut kommandiittiyhtiölle ja A:lle ja B:lle, että se vähensi korvauksista 25 prosenttia, koska vakuutustapahtuma aiheutui A:n törkeän huolimattomasta menettelystä.

Kauppaan lähtiessään A:n tarkoituksena ei kuitenkaan ollut jättää sähkölevyjä kytketyiksi, vaan hän vain unohti kytkeä virran pois. Menettelyä voitiin pitää inhimillisenä erehdyksenä. Sen vuoksi korvauksen vähentämiseen ei ollut perusteita.

Kommandiittiyhtiö ja A ja B vaativat vahvistettavaksi, ettei vakuutusyhtiöllä ollut ilmoittamallaan perusteella oikeutta vähentää 25 prosenttia vakuutusten perusteella suoritettavista korvauksista.

Vakuutusyhtiö kiisti kanteen ja vaati vahvistettavaksi, että sillä oli oikeus suorittaa korvauksista puheena oleva vähennys.

Kihlakunnanoikeus lausui selvitetyksi, että A oli toiminut kanteessa kerrotulla tavalla ja että tulipalo oli syttynyt rasvan ylikuumenemisen seurauksena. Rasvapata oli jäänyt valvonnatta yli puoleksi tunniksi. A oli useasti aiemminkin paistanut munkkeja ja tiesi, miten rasva käyttäytyi kuumetessaan. Lisäksi A:lla oli tiedossa samassa kiinteistössä aikaisemmin harjoitetun liiketoiminnan perusteella palavien nesteiden varastoinnissa ja käytössä tarvittava hyvä huolellisuus. Hänellä oli siis tavanomaista paremmat tiedot helposti syttyvistä aineista.

Munkkeja paistettaessa syntyi melkoinen kuumuus ja rasva tirisi ja myös jonkin verran kärysi kiehuessaan. Koska A oli kytkenyt liesituulettimen toiminnasta, rasvan tirisemisen täytyi liesituulettimen huminan lakattua kuulua. Myös rasvan käry oli haistettavissa. Näin ollen A:n olisi pitänyt havaita lieden olevan päälle kytkettynä.

Koska A tiesi rasvan syttymisherkkyyden, hänen olisi pitänyt tarkistaa ennen lieden äärestä poistumistaan, ettei levy jäänyt kuumentamaan. Tätä hän ei tehnyt ja se osoitti melkoista välinpitämättömyyttä mahdollisista seurauksista.

Kihlakunnanoikeus katsoi, että A:n menettelyä oli edellä kerrotuilla perusteilla pidettävä törkeän huolimattomana, vaikka kyse olisikin unohtamisesta. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus hylkäsi kommandiittiyhtiön ja A:n ja B:n kanteen ja vahvisti, että vakuutusyhtiöllä oli vakuutusehtojen mukaan oikeus vähentää korvausta ja että 25 prosentin vähennystä voitiin pitää kohtuullisena.

Kommandiittiyhtiö ja A ja B valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että A:n ja B:n omistamassa rakennuksessa oli aikaisemmin harjoitettu liiketoimintaa, jonka yhteydessä oli varastoitu myös palavia nesteitä, joiden varastoinnissa ja käsittelyssä oli noudatettava erityistä ja tavanomaista suurempaa huolellisuutta. A:lla kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä näin ollen oli tai ainakin olisi pitänyt olla tavanomaista paremmat tiedot helposti syttyvistä palavista nesteistä. Hovioikeus kuitenkin katsoi, ettei kyseisellä tietoisuudella ollut merkitystä ruoanlaittoon tai munkinpaistoon liittyvää huolellisuusvelvollisuutta arvioitaessa. Hovioikeus poisti tältä osin kihlakunnanoikeuden päätöksen perusteluissa olevan lausuman.

A oli hovioikeudessa ilmoittanut, ettei hän tarkoittanut kihlakunnanoikeudessa myöntää, että hän oli sammuttanut liesituulettimen kauppaan lähtiessään. Hän ei tarkoittanut tältä osin kertoa kihlakunnanoikeudessa eri tavalla kuin esitutkinnassa, jossa hän kertoi, ettei hän muistanut, oliko sammuttanut sen kauppaan mennessään. A:n lausumien perusteella ei voinut katsoa selvitetyksi, oliko hän ennen kauppaan lähtöään sammuttanut liesituulettimen vai ei. Asiaa ei muullakaan tavalla saatu selvitetyksi. Jutussa ei sen vuoksi voitu tehdä liesituulettimen mahdollisesta sammuttamisesta johtopäätöstä, että A:n olisi samalla pitänyt huomata lieden olevan päälle kytkettynä. Sen vuoksi hovioikeus poisti myös tämän kihlakunnanoikeuden lausuman.

Muilta osin hovioikeus hyväksyi kihlakunnanoikeuden päätöksen perustelut.

Lisäksi hovioikeus totesi, että samassa rakennuksessa A:n ja B:n taloudessa oli jo vuonna 1984 tuli levinnyt keittiön kaapistoihin sen vuoksi, että A:n munkin paistossa käyttämä rasvapata oli jäänyt liedelle ja B oli seuraavana päivänä unohtanut lieden levyn päälle. Tämän tapauksen johdosta myös A tuli erityisen tietoiseksi rasvan käyttäytymisestä ja sen syttymisherkkyydestä.

Jutussa ei ollut esitetty näyttöä siitä, että A olisi tietoisesti jättänyt rasvapadan liedelle levyn ollessa kytkettynä neloselle hänen lähtiessään kauppaan. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että A:n olisi rasvan syttymisherkkyydestä mainituin tavoin erityisen tietoisena tullut ennen kauppaan lähtöään nimenomaisesti tarkistaa, ettei lieden levy ollut jäänyt päälle. Tämän laiminlyödessään A menetteli törkeän huolimattomasti.

Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Esittelijän, viskaali Huuhtasen ehdotus hovioikeuden ratkaisuksi:

Hovioikeus tehnee seuraavan ratkaisun:

Ratkaisun perustelut

A on ollut paistamassa munkkeja rasvassa, jota on pidettävä tavallisena ruoanvalmistustapana. Kyseistä menetelmää ei ole kielletty tai siitä annettu mitään määräyksiä tai ohjeita vakuutusehdoissa tai muissakaan säännöksissä. Yleisen elämänkokemuksen perusteella rasvassa paistoon liittyy mahdollisuus, että rasva saattaa syttyä tuleen. Tämä edellyttää sitä, että paistamisessa noudatetaan erityistä huolellisuutta. A:lta edellytettävä huolellisuusvaatimus ei ole kuitenkaan ollut tätä tavanomaista huolellisuusvaatimusta suurempi.

A on tosin menetellyt ilmeisen huolimattomasti lähtiessään kesken munkinpaiston kauppaan ja laiminlyödessään tarkistaa, ettei rasvakattila jäänyt kuumalle liedelle. Tätä tarkistamisen unohtamista on kuitenkin pidettävä inhimillisenä erehdyksenä. Tämän vuoksi A:n menettelyä ei voida pitää törkeän huolimattomana. Näin ollen vakuutusyhtiöllä ei ole ollut oikeutta alentaa vakuutuskorvausta, jonka vakuutusyhtiö on ollut velvollinen vakuutussopimuksen perusteella suorittamaan.

Ratkaisu

Kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan.

Hovioikeus vahvistaa, että Vakuutusosakeyhtiö Pohjolalla ei ole ollut oikeutta vähentää 25 prosenttia siitä vakuutuskorvauksesta, jonka se on kahden vakuutussopimuksen perusteella ollut velvollinen suorittamaan B ja A Ky:lle sekä B:lle ja A:lle näiden omistamalla tilalla tapahtuneen tulipalon johdosta, jossa rakennus ja koti-irtaimisto ovat tuhoutuneet.