Osuuspankkien Keskuspankki Oy (jäljempänä OKO) ja Kuopion Osuuspankki (jäljempänä osuuspankki) ovat STSPankki Oy:lle (jäljempänä STS) 19.2.1992 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausuneet, että osuuspankki oli joulukuussa 1990 myöntänyt Kuopiosta olevalle Kiinteistöosakeyhtiö Puijonkatu 23:lle 8 500 000 markan notariaattiluoton. Osuuspankki oli toimittaakseen luoton määrän kiinteistöyhtiölle, jolla ei ollut tiliä osuuspankissa, 28.12.1990 asettanut Kuopiossa 8 498 500 markan määräisen shekin maksettavaksi OKO:ssa olevalta tililtään kiinteistöyhtiölle tai sen määräämälle ja sisällyttänyt shekkiin tässä tarkoituksessa lausekkeen: "Maksakaa tästä shekistä kenelle Kiinteistö Oy Puijonkatu 23 määrää markkaa kahdeksanmiljoonaaneljäsataayhdeksänkymmentäkahdeksantuhatta viisisataa 00/100 mk (8.498.500)."

Shekki oli samana päivänä luovutettu osuuspankissa kiinteistöyhtiön toimitusjohtaja Y:lle. Y oli välittömästi toimittanut shekin STS:n Kuopion konttoriin ja STS oli veloittanut sen määrän clearingteitse osuuspankin OKO:ssa olevalta shekissä mainitulta tililtä.

Huhtikuun alkupuolella 1991 oli erään poliisitutkinnan yhteydessä käynyt ilmi, ettei kiinteistöyhtiö ollut saanut sille osoitetun shekin määrää, vaan että shekin määrä oli STS:n Kuopion konttorissa pantu Tasavallan Presidentti ja Rouva Urho Kekkosen Säätiön nimissä STS:ssä olleelle tilille, joka oli kiinteistöyhtiölle täysin vieras tili. Rahamäärän panolle tuolle tilille ei ollut ollut säätiön eikä kiinteistöyhtiön toimintaan liittyvää perustetta.

Poliisitutkinnassa oli lisäksi käynyt selville, että kiinteistöyhtiön hallituksen pöytäkirja, jonka mukaan kiinteistöyhtiön hallitus oli 21.12.1990 päättänyt pyytää notariaattilainatarjouksen muun muassa osuuspankilta ja jossa yhtiön hallitus oli oikeuttanut Y:n allekirjoittamaan velka-asiakirjat, oli väärennetty. Samoin oli väärennetyksi osoittautunut STS:n puolesta 28.12.1990 päivätty notariaattilainan vakuudeksi osuuspankille annettu pankkitakaus. Pankkitakaus oli kirjoitettu STS:n alkuperäiselle lainatakauslomakkeelle ja siinä oleva STS:n toiminimen kirjoitus oli tapahtunut STS:n leimasinta käyttäen ja varustettuna kaupparekisterin mukaisilla toiminimen kirjoittamiseen oikeutettujen henkilöiden nimikirjoituksilla.

Edelleen oli selvinnyt, ettei shekkiä ollut siirretty STS:lle eikä STS:n hallussa olevassa shekissä ollut minkäänlaisia siirtomerkintöjä.

Osuuspankki oli saatuaan tietää, ettei kiinteistöyhtiö ollut saanut shekin määrää ja että shekistä puuttuivat siirtomerkinnät, 11.4.1990, oikeastaan 11.4.1991, omasta ja OKO:n puolesta reklamoinut asiasta STS:lle. Reklamaatiossa oli vaadittu clearingmenettelyssä veloitetun shekin määrän 8 498 500 markan palauttamista osuuspankille.

Pankkien väliseen shekkiclearingjärjestelmään sisältyi tosiasiallinen mahdollisuus, että pankki perusteettomasti veloitti toisen pankin tiliä. Tämä johtui siitä, että shekissä olevien siirtomerkintöjen tarkistaminen tapahtui maksavanpankin toimesta vasta jälkikäteen. Tässä tarkoituksessa STS:n oli arkistoitava kysymyksessä oleva shekki mahdollisia myöhempiä tarkistuksia varten.

STS oli menetellyt vastoin shekkilain 14 §:n 1 momentin ja 35 §:n säännöksiä. STS oli samalla muutoinkin osoittanut erityisen törkeää huolimattomuutta ja piittaamattomuutta, koska shekin nojalla kiinteistöyhtiölle kuuluva suuri rahamäärä oli kokonaisuudessaan siirretty vieraan säätiön STS:ssä olevalle tilille, mistä shekin määrä oli edelleen samalla kertaa välittömästi siirretty kahtena isona eränä sekä säätiön että kiinteistöyhtiön toiminnan kannalta vieraille tahoille.

Koska shekissä ei ollut ainoatakaan siirtomerkintää eikä shekkiä siten ollut shekkilain tarkkoja käsittelytapasäännöksiä noudattamalla siirretty STS:lle, eivät shekkiin perustuvat oikeudet olleet siirtyneet STS:lle. STS:llä ei siten ollut ollut oikeutta veloittaa osuuspankin OKO:ssa ollutta shekkitiliä shekin määrällä. Shekkilain 35 §:n nojalla ei määrännäisshekin pelkkä hallinta tuottanut vilpittömässä mielessäkään olevalle shekin luovutuksensaajalle shekkiin perustuvia oikeuksia, jos shekistä puuttui katkeamaton siirtoketju. Pankkeja ei ollut keskinäisessä shekkiliikenteessä asetettu shekin luovutuksensaajana erityisasemaan.

STS:n Kuopion konttorin toiminta oli poikennut luotettavalle pankkitoiminnalle normaalisti asetettavista huolellisuusvaatimuksista. Y:llä, joka oli eronnut pitkäaikaisesta STS:n Kuopion konttorin johtajan tehtävästään syyskuussa 1990, oli vielä joulukuussa 1990 ollut hallussaan alkuperäisiä STS:n lainatakaus- ja velkakirjalomakkeita, jotka oli varustettu STS:n leimasimella merkityllä toiminimellä. Y:n oli lisäksi sallittu toimestaan eroamisen jälkeenkin asioida pankissa sillä tavalla, että se oli ollut omiaan mahdollistamaan kysymyksessä olevan kaltaisen tapahtumain kulun.

STS oli myös käyttänyt clearingsuhteen osapuolena olevan OKO:n luottamusta väärin sivuuttamalla täysin lojaliteettivelvoitteensa OKO:a kohtaan. Menettelyllään ja laiminlyönneillään STS oli rikkonut pankkien välisen shekkiclearingia koskevan sopimussuhteen velvoitteet. STS oli siten toissijaisesti velvollinen suorittamaan shekin määrän vahingonkorvauksena.

Tämän vuoksi OKO ja osuuspankki ovat vaatineet, että STS velvoitetaan maksamaan osuuspankille 8 498 500 markkaa 16 prosentin korkoineen 28.12.1990 lukien ja luovuttamaan osuuspankille hallussaan olevan siirtämättömän shekin. Koska Y oli rikoksensa ilmitulon estämiseksi 28.2.1991 maksanut osuuspankille kysymyksessä olevan notariaattiluoton korkoja 225 960,27 markkaa, voitiin korko lukea STS:n hyväksi kanteessa tarkoitettua korkoa tuomittaessa. Lisäksi OKO ja osuuspankki ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

STS on vastustanut kannetta ja vaatinut OKO:n ja osuuspankin velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen. STS on lausunut muun muassa, että osuuspankki oli shekkilain 12 §:n nojalla shekin asettajana siitä vastuussa. Se, että shekistä oli puuttunut kiinteistöyhtiön siirtomerkintä, ei vaikuttanut asiaan. Sen jälkeen kun pankkien välisessä shekkiclearingissä oli siirrytty automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään shekin lunastava pankki ei enää lähettänyt shekkiä maksavaan pankkiin, vaan se arkistoitiin lunastavan pankin konttoriin. Näin ollen STS oli shekin kiinteistöyhtiön edustajalta lunastaessaan oikeastaan toiminut maksavan pankin eli OKO:n puolesta. Shekkilain 15 §:n 5 momentin nojalla siirtomerkintä ei tässä tilanteessa ollut ollut välttämättä edes tarpeellinen, koska kysymyksessä oli tällöin lähinnä kuittaus eikä varsinainen shekin siirto. Joka tapauksessa siirtomerkinnän puuttuminen oli vain muotoseikka, johon nojautuen osuuspankki ei ollut voinut siirtää väärennettyjen asiakirjojen nojalla tekemänsä lainapäätöksen aiheuttamaa vahinkoa STS:n kannettavaksi.

STS ei ollut rikkonut pankkien väliseen shekkiclearingiä koskevaan sopimukseen perustuvaa lojaliteettivelvoitettaan OKO:a kohtaan veloittaessaan clearingteitse shekin OKO:n tililtä, sillä osuuspankki shekin asettajana vastasi shekkilain 12 §:n nojalla shekistä, vaikkei siinä ollut ollutkaan kiinteistöyhtiön siirtomerkintää.

Raastuvanoikeus on lausunut, että osuuspankki oli 28.12.1990 myöntänyt kiinteistöyhtiölle sen toimitusjohtajan Y:n hakemuksesta 8 500 000 markan notariaattiluoton. Lainahakemuksen yhteydessä Y oli esittänyt osuuspankille kiinteistöyhtiön 21.12.1990 päivätyn hallituksen kokouksen pöytäkirjanotteen, jossa Y valtuutettiin hyväksymään sanotun suuruinen notariaattilaina ja sitä koskeva pankkitakaus sekä allekirjoittamaan velkakirja. Lisäksi Y oli esittänyt osuuspankille 28.12.1990 päivätyn sanotun suuruista lainaa koskevan STS:n antaman pankkitakauksen.

Y:n allekirjoitettua kiinteistöyhtiön puolesta velkakirjan osuuspankki oli antanut lainan ulos luovuttamalla Y:lle pankin 28.12.1990 asettaman 8 498 500 markan määräisen shekin, joka oli määrätty maksettavaksi osuuspankin OKO:ssa olevalta tililtä kiinteistöyhtiölle tai sen määräämälle.

Y oli 28.12.1990 toimittanut shekin STS:n Kuopion konttoriin. STS oli lunastanut shekin ja maksanut varat Y:n määräyksestä samassa konttorissa olleelle Tasavallan Presidentti ja Rouva Urho Kekkosen Säätiön tilille. Tämän jälkeen STS oli pankkien välistä clearingmenettelyä käyttäen veloittanut shekin määrällä OKO:ssa olevaa osuuspankin tiliä ja arkistoinut shekin clearingsopimuksen mukaisesti konttoriinsa säilytettäväksi. Shekin lunastamisen yhteydessä shekkiin ei ollut tehty siirtomerkintää.

Y oli 28.2.1991 suorittanut osuuspankille notariaattilainan korkoja 225 960,27 markkaa ja osuuspankki oli samana päivänä uudistanut lainan erääntyväksi 28.4.1991. Huhtikuun alkupuolella 1991 oli poliisitutkinnan yhteydessä käynyt ilmi, että Y:n osuuspankille luovuttamat kiinteistöyhtiön hallituksen pöytäkirjanote ja STS:n takaus olivat väärennettyjä.

Shekkiä lunastettaessa STS:n konttorissa oli tiedetty, että Y oli kiinteistöyhtiön toimitusjohtaja ja mainitun säätiön asiamies, eikä pankissa ollut ollut syytä epäillä sitä, ettei Y:llä ollut kiinteistöyhtiön puolesta shekin hallintaan liittyvää määräysvaltaa. Edelleen oli ollut selvää, että osuuspankin asettamalla shekillä oli kate. Siten STS ei ollut perusteettomasti veloittanut shekkiä osuuspankin tililtä. Näyttämättä oli jäänyt, että STS:ssä olisi shekkiä lunastettaessa syyllistytty sellaiseen huolimattomuuteen tai laiminlyöntiin, että STS sen vuoksi olisi vastuussa osuuspankille shekin määrästä. STS:n vastuun kannalta ei ollut merkitystä sillä, että Y oli määrännyt rahat pantavaksi mainitun säätiön tilille.

Shekkiin liittyvä rahaliikenne oli tapahtunut juuri siten kuin se osuuspankissa oli lainanantohetkellä tarkoitettukin tapahtuvaksi. Shekkiin ei liittynyt mitään siirtoketjua.

Y:n menettely oli onnistunut sen vuoksi, että hän oli ollut kysymyksessä olevalla hetkellä sekä osuuspankissa että STS:n konttorissa erittäin hyvin tunnettu ja arvostettu sekä nauttinut hyvin suurta luottamusta.

Raastuvanoikeus on katsonut, että shekistä puuttuva siirtomerkintä oli tässä tapauksessa pelkkä muotovirhe. Edellä mainitut olosuhteet ja shekin asettajan vastuu huomioon ottaen oli pidettävä kohtuuttomana, että sellaisen muotovirheen vuoksi lainanantoon liittyvä riski olisi siirtynyt osuuspankilta STS:lle, joka ei ollut saanut shekin lunastamisesta hyötyä. Osuuspankin asettamaa shekkiä voitiin asiallisesti pitää käteiseen rahaan verrattavana. Siten vahingon vaara oli syntynyt osuuspankille jo silloin, kun se oli luovuttanut shekin Y:lle. OKO:lle ei ollut syntynyt vahinkoa shekin lunastamisen johdosta.

Raastuvanoikeus on hylännyt kanteen kokonaan perusteettomana ja velvoittanut osuuspankin ja OKO:n yhteisvastuullisesti korvaamaan STS:n oikeudenkäyntikulut 95 000 markalla 16 prosentin korkoineen 22.10.1992 lukien.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi OKO ja osuuspankki olivat saattaneet asian, on lausunut, että osuuspankki oli joulukuussa 1990 tehnyt raastuvanoikeuden päätöksessä selostettujen Y:n sille toimittamien ja sittemmin väärennetyksi osoittautuneiden asiakirjojen nojalla raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotun lainapäätöksen. Osuuspankilla oli ennen lainapäätöksen tekemistä ollut mahdollisuus suorittaa tarpeellisiksi katsomiaan tarkistuksia sille esitettyjen asiakirjojen oikeellisuuden toteamiseksi. Koska kiinteistöyhtiön puolesta toiminut Y oli tuolloin Kuopiossa ollut tunnettu ja arvossapidetty henkilö, jonka yleisesti oli tiedetty toimivan kiinteistöyhtiön toimitusjohtajana, osuuspankki oli tarkistuksia tekemättä ottanut riskin siitä, että Y mahdollisesti toimisi asiassa vilpillisesti.

Maksaakseen lainapääoman kiinteistöyhtiölle osuuspankki oli 28.12.1990 antanut Y:n haltuun OKO:n maksettavaksi asettamansa 8 498 500 markan määräisen, kiinteistöyhtiölle tai sen määräämälle osoitetun shekin. Asettaessaan shekin osuuspankki oli hyväksynyt, että se shekkilain 12 ja 57 §:n nojalla viime kädessä vastasi shekin pääoman maksamisesta shekin haltijalle.

Y oli samana päivänä vaihtaakseen shekin rahaksi luovuttanut sen siirtomerkintää kuitenkaan tekemättä STS:n Kuopion konttorille. STS:n virkailija ei ollut tarkistanut, että shekin kääntöpuolella oli kiinteistöyhtiön asianmukainen siirtomerkintä.

Pankkien välisen shekkiclearingin siirryttyä automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään shekkiä ei enää käytännössä lähetetty shekin lunastaneen pankin konttorista maksavaanpankkiin, vaan shekin lunastanut pankki velkoi shekin määrän suoraan automaattista tietojenkäsittelyjärjestelmää hyväksi käyttäen maksavan pankin Suomen Pankissa olevalta tililtä ja sen jälkeen arkistoi shekin. Käytännössä maksavapankki ei siten enää lainkaan tarkistanut shekin siirtosarjaa. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan STS oli välittömästi shekin Y:ltä 28.12.1990 lunastettuaan veloittanut sen määrän Suomen Pankissa olevalta maksavanpankin eli OKO:n tililtä ja arkistoinut shekin konttoriinsa. OKO oli puolestaan veloittanut shekin määrän sen asettajan eli osuuspankin tililtä. Siirtomerkinnän puuttuminen oli ilmennyt vasta keväällä 1991 Y:n toimia koskevan poliisitutkinnan yhteydessä.

Osuuspankki oli lainapäätöksen tehdessään ottanut pankkitoimintaan liittyvän riskin siitä, että lainaa ei maksettaisi takaisin. Niin ikään osuuspankki oli asettaessaan shekin lainapääoman maksamista varten ottanut shekkilain 12 ja 57 §:n mukaisen viimekätisen vastuun shekin maksamisesta. Osuuspankin vastuu shekin asettajana oli toteutunut osuuspankin alunperin tarkoittamalla tavalla STS:n lunastaessa shekin ja veloittaessa sen shekkiclearingteitse OKO:lta, joka puolestaan oli veloittanut shekin määrän osuuspankin tililtä. Näissä olosuhteissa osuuspankki saisi kohtuutonta ja perusteetonta etua STS:n kustannuksella, mikäli STS velvoitettaisiin maksamaan shekin määrä osuuspankille sillä perusteella, että STS oli menetellyt huolimattomasti laiminlyödessään ennen shekin lunastamista tarkistaa asianmukaisen siirtomerkinnän olemassaolon. Sen vuoksi shekin siirtämisessä tapahtunutta muotovirhettä oli tässä tapauksessa pidettävä vaikutuksettomana.

STS:n velvollisuuksiin ei ollut kuulunut valvoa, mille tilille Y oli shekkiä rahaksi muutettaessa saamansa rahavarat siirtänyt. STS:n ei ollut muutoinkaan näytetty toimineen sillä tavoin huolimattomasti, että se olisi vastuussa shekin määrän maksamisesta osuuspankille.

Näillä perusteilla ja OKO:n osalta raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen. Osuuspankki ja OKO on yhteisvastuullisesti velvoitettu suorittamaan STS:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1 300 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä.