A kertoi Metsä-Serla Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa ja sitä kehittäessään, että hän oli vuodesta 1984 lukien työskennellyt yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa, toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa. Hän oli viimeksi toiminut yhtiöön kuuluvan Serla-Kalusteen tuoteryhmäpäällikkönä. Hänen palkkansa oli ollut 16 500 markkaa kuukaudessa.

Yhtiö oli 10.9.1991 irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään 10.12.1991 ilmoittaen perusteiksi töiden pysyvän vähentymisen ja uudelleenorganisoinnin. Ilmoitetut perusteet olivat olleet tosiasioita vastaamattomat. Yhtiöllä ei ollut ollut työsopimuslain 37 a §:n mukaista taloudellista ja tuotannollista irtisanomisperustetta.

Yhtiö oli 2.6.1991 lehti-ilmoituksella hakenut palvelukseensa muun muassa kahta markkinointipäällikköä, joihin tehtäviin A olisi sopinut. Yhtiössä toteutettu organisaatiomuutos ei ollut muuttanut hänen työtehtäviensä laatua eikä vähentänyt hänelle tarjolla ollutta työtä. Hänellä ollut Serla-kauppiasmyynnin tuoteryhmäpäällikön toimi oli muutettu tuotepäällikön toimeksi, johon oli siirretty Linda-kauppiasmyynnin myyntipäällikkö B. Hänellä olisi ollut tuotepäällikön toimen edellyttämä tekninen tietämys. Yhtiö oli ennen hänen irtisanomistaan ottanut talon ulkopuolelta palvelukseensa kaksi uutta toimihenkilöä. B:llä olleeseen myyntipäällikön toimeen oli nimitetty C sekä markkinointijohtajan toimeen D. Hänellä olleet työt oli suurimmilta osiltaan jaettu B:lle ja D:lle.

Yhtiö oli irtisanomisen vaihtoehtona tarjonnut A:lle henkilöstö-ostosihteerin työtehtäviä. Hänellä ei kuitenkaan ollut ollut velvollisuutta ottaa tehtäviä vastaan, koska ne olivat huomattavasti hänen omia tehtäviään vaatimattomampia ja palkkakin olisi ollut 4 000 markkaa kuukaudessa pienempi.

Tämän vuoksi A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta enintään 24 kuukauden palkkaa vastaavat 396 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 10.2.1992 lukien.

Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä.

Yhtiö kertoi, että Serla-Kalusteen henkilömäärä oli vuoden 1990 alussa alkaneen laskusuhdanteen ja laman johdosta kehittynyt seuraavasti: 1.1.1990 176 työntekijää ja 84 toimihenkilöä, 1.1.1991 155 työntekijää ja 74 toimihenkilöä, 1.1.1992 117 työntekijää ja 66 toimihenkilöä ja 1.7.1992 92 työntekijää ja 60 toimihenkilöä. Serla-Kalusteen markkinointi- ja myyntiorganisaatio oli elo - syyskuussa 1991 uudelleenorganisoitu. Uuteen organisaatioon perustettuun tuotepäällikön toimeen oli nimitetty B, koska hänen koulutuksensa oli ollut toimeen sopivin. A:lla ei ollut ollut toimen edellyttämää teknistä tietämystä. A:ta ei ollut voitu nimittää markkinointijohtajaksi eikä myyntipäälliköksi. Edellisen toimenkuva oli erilainen ja eri tasoinen kuin A:lla ollut tuoteryhmäpäällikön toimi. Jälkimmäisen toimenkuva sisälsi kentällä tapahtuvan myyntityön ja A:lta puuttui kenttäkokemus.

Yhtiö oli tarjonnut A:lle tämän koulutusta vastaavan henkilöstö-ostosihteerin tehtävää, josta hän oli kieltäytynyt.

Yhtiö katsoi, että sillä oli ollut työsopimuslain 37 a §:n tarkoittama tuotannollinen ja taloudellinen peruste irtisanoa A:n työsopimus.

Raastuvanoikeus lausui selvitetyksi, että yhtiön työntekijä- ja toimihenkilömäärä Serla-Kalusteen osalta oli vähentynyt ainakin 27 henkilöllä. Serla-Kalusteessa oli vuodesta 1990 alkaneen tuloksen laskemisen ja tappiolliseksi muuttumisen johdosta tehty organisaatiomuutos, jolla aikaisemmat kolme liiketoiminta-aluetta eli Serla-kauppiasmyynti, Linda-kauppiasmyynti ja rakennusliikemyynti oli yhdistetty siten, että Serla-liiketoimintasektorin olivat muodostaneet Serla-kauppiasmyynti ja rakennusliikemyynti eli kohdekauppa ja Linda-kauppiasmyynnistä oli muodostettu Linda-liiketoimintasektori.

A oli toiminut aikaisemmassa organisaatiossa tuoteryhmäpäällikkönä. Hänen pääasialliset tehtävänsä olivat olleet mainontaan liittyvien asioiden hoitaminen, CAD-järjestelmän ylläpito sekä asiakaspalveluosasto. Organisaatiomuutoksen johdosta vastuu markkinoinnista oli todistajankertomusten mukaan siirretty Serlaliiketoimintasektorin osalta markkinointijohtajalle, kun se aikaisemmin oli kuulunut tulosyksikön johtajalle. A:n aikaisemmin hoitama CAD-järjestelmän ylläpito oli jouduttu antamaan yhtiön ulkopuoliselle hoidettavaksi, koska järjestelmän ylläpito ei ollut onnistunut yhtiössä. Uuteen organisaatioon oli perustettu tuotepäällikön tehtävä. Tuotepäällikkö toimi sekä Serla- että Linda-liiketoimintasektoreilla. Näin ollen osa A:n tehtävistä oli siirretty markkinointijohtajalle ja osa tuotepäällikölle ja osa oli annettu yhtiön ulkopuolelle hoidettavaksi.

Kun CAD-järjestelmän ylläpito oli jouduttu antamaan yhtiön ulkopuolelle, yhtiöllä tarjolla ollut työ oli tosiasiallisesti vähentynyt tältä osalta. Aikaisemmin A:lle kuuluneet mainontaan liittyneet tehtävät oli järjestelty uudelleen, jolloin osa niistä oli tullut tuotepäällikölle, osa markkinointijohtajalle ja osa tulosyksikön johtajalle.

Asiassa kuultujen todistajien kertomusten perusteella oli näytetty, että uusi tuotepäällikön tehtävä, johon oli valittu B, oli ollut toimenkuvaltaan erilainen kuin aikaisemmin A:n hoitama tuoteryhmäpäällikön tehtävä. B oli nimitetty tuotepäällikön tehtävään aikaisemmassa organisaatiossa vastaavan tasoisesta tehtävästä, missä A oli toiminut. Yhtiö oli katsonut B:n A:ta pätevämmäksi tuotepäällikön tehtävään teknisen osaamisensa ja koulutuksensa perusteella. B:n tilalle yhtiö oli palkannut yhtiön ulkopuolisen henkilön. Asiassa oli näytetty, ettei A:ta olisi voitu puuttuvan kenttäkokemuksen vuoksi nimittää tähän myyntipäällikön työhön, koska työ oli täysin kenttätyötä ja A:lta puuttui kenttäkokemus. Uuteen organisaatioon perustettu markkinointijohtajan toimi oli ollut markkinoinnista vastaamisen vuoksi erilaisia valmiuksia vaativa kuin A:n aikaisemmin hoitama tuoteryhmäpäällikön tehtävä. Myyntipäällikkö C:tä tai markkinointijohtaja D:tä ei siten ollut otettu työhön samankaltaisiin tehtäviin kuin mitä A oli hoitanut. Myöskään muihin myyntipäällikön tehtäviin A:ta ei ollut voitu puuttuvan kenttäkokemuksensa vuoksi nimittää. A:lla ei ollut ollut työkokemusta myöskään talous- ja laskentatoimen tehtävistä, joita yhtiössä oli ollut tarjolla.

A:n tehtävät olivat liikkeenjohdollisten uudelleenjärjestelyjen vuoksi vähentyneet vähäistä suuremmassa määrin pysyvästi eikä A:ta ollut voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa niihin tehtäviin, joihin hän olisi suostunut. A:lle oli tarjottu henkilöstöostosihteerin työtä, josta hän oli kieltäytynyt.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus hylkäsi kanteen.

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.