Kihlakunnanoikeuden ja hovioikeuden päätöksissä selostetun näytön perusteella Korkein oikeus katsoo A:n syyllistyneen hovioikeuden hänen syykseen lukemaan virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen.

A:n poliisikuulustelussa antamasta ja kihlakunnanoikeudessa toistamasta kertomuksesta käy selville, että A sekä hänen vaimonsa ja poikansa olivat jonkin aikaa aikaisemmin joutuneet Tornion etelätullissa perusteellisen tarkastuksen kohteeksi. Tyytymättömänä tähän virkatoimeen A oli syytteessä tarkoitettuna aikana pysähdyttyään tullissa lähestynyt tullimiehiä ja todistajien kertomusten mukaan käynyt Vanhapihan kimppuun A:n syyksi luetuin tavoin ja kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotuin seurauksin. Tällaisissa olosuhteissa tapahtunutta virkamiehen väkivaltaista vastustamista on pidettävä sen laatuisena, että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaatisi ensisijaisesti rangaistuksen tuomitsemista siitä ehdottomana.

Rikosrekisterinotteen mukaan A:ta ei kuitenkaan vuoden 1985 jälkeen ole mistään muusta rikoksesta tuomittu rangaistukseen, joten hänen aikaisemmasta rikoksestaan on kulunut pitkähkö aika. Lääkärinlausunnon mukaan A:n vaimo on sairas ja miehestään hyvin riippuvainen. Perheen kahdeksasta lapsesta neljä on vaikeasti kehitysvammaisia ja autistisia ja yksi kärsii samantyyppisistä lievemmistä häiriöistä. A ja hänen kolme aikuista tytärtään huolehtivat perheestä ja sairaiden perheenjäsenten hoidosta ja kuntoutuksesta.

Punnitessaan vastakkain edellä selostettuja toisaalta A:n syyksi luettuun rikokseen liittyviä ja toisaalta hänen henkilöönsä liittyviä näkökohtia Korkein oikeus on päätynyt siihen, että rikoksen laadusta huolimatta yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ei tässä tapauksessa vaadi rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Asian näin päättyessä tullihallituksella ei ole oikeutta saada korvausta vastauskuluistaan Korkeimmassa oikeudessa.

Laki ehdollisesta rangaistuksesta 1 §