1994 false

KKO:1994:76

Työsuhteen laittomasta purkamisesta työntekijälle tuomittua vahingonkorvausta pidettiin palkkasaamisena, jota työnantaja ei saanut kuitata vastasaamisellaan siltä osalta kuin palkka lain mukaan oli jätettävä ulosmittaamatta. Vrt. KHO:1969-I-52 ja KHO:1986-II-585

TSL 26 § 1 mom UL 4 luku 6 § 4 mom UL 4 luku 6 b §

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Lapin lääninhallituksen päätös 7.6.1993

A kertoi lääninhallitukselle osoittamassaan ulosottomiehen menettelyä koskevassa kantelussa, että Rovaniemen hovioikeus oli 27.10.1992 antamallaan tuomiolla velvoittanut Kemijärven kaupungin suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena työsuhteen laittomasta purkamisesta 12 638,08 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.10.1990 lukien. A oli 23.11.1992 saapuneessa hakemuksessaan pyytänyt Kemijärven piirin nimismiestä ulosmittaamaan saatavan. Nimismies oli kuitenkin merkinnyt A:n kappaleeseen tuomiota, että vahingonkorvaussaatava oli kuitattu kaupungin A:lta olevaa elatusapusaatavaa vastaan. Sen vuoksi nimismies oli täytäntöönpanotoimiin ryhtymättä palauttanut tuomion.

A katsoi, että perittävä saaminen oli työntekijän palkkasaatava, jota työnantaja ei olisi saanut kuitata vastasaamisellaan siltä osin kuin palkka lain mukaan oli jätettävä ulosmittaamatta. A esitti vielä, että hänen saatavansa oli kuitattu yli kolme vuotta vanhaa elatusapusaatavaa vastaan, ja vaati lääninhallitusta määräämään nimismiehen toimimaan lain mukaisesti.

Nimismies lausui selityksessään, että kaupunki oli toimittanut hänelle kuittausilmoituksen ja lainvoimaisen päätöksen, jolla A oli velvoitettu suorittamaan elatusapua lapsestaan, sekä asianmukaisen laskelman erääntyneestä elatusavusta. Näistä asiakirjoista saattoi havaita, että A:n saatava oli kuittauksen johdosta lakannut, joten sitä ei enää ollut voitu ryhtyä perimään. Kaupunki viittasi vastauksessaan nimismiehen selitykseen ja katsoi, että kantelu oli aiheeton.

Lääninhallitus katsoi, että kuittauksen johdosta A:n saatava oli lakannut.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 6.10.1993

A valitti hovioikeuteen ja toisti vaatimuksensa.

Hovioikeus lausui, että kaupunki oli ilmoittanut nimismiehelle, että se oli 12.11.1992 A:lle lähetetyllä kuittausilmoituksella kuitannut A:n saatavalla kaupungilla A:lta olevaa A:n lapsen B:n elatusapuun perustuvaa saatavaa.

Kaupunki oli ulosotossa vedonnut ennen ulosoton vireille tuloa mutta A:n saatavan lainvoimaisen tuomitsemisen jälkeen suorittamaansa kuittaukseen. Kuittaukseen käytetty A:n työsuhteen aiheettomasta purkamisesta aiheutunut vahingonkorvaussaatava ei ollut sellainen työntekijän palkkasaaminen, jonka kuittaamista oli työsopimuslain 26 §:ssä rajoitettu. Kaupungilla oli siten ollut oikeus kuittauksen suorittamiseen. Kuittaus oli estänyt ulosmittauksen toimittamisen.

Näillä perusteilla hovioikeus pysytti voimassa lääninhallituksen päätöksen lopputuloksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän toisti vaatimuksensa ja esitti, että vahingonkorvaus oli ollut korvausta työsuhteen päättymisen jälkeen saamatta jääneestä palkasta. Sen vuoksi siihen oli sovellettava työsopimuslain 26 §:ssä säädettyä kuittausrajoitusta.

Kaupunki antoi vastauksen ja vaati valituksen hylkäämistä. Kaupunki esitti, että A:n työsuhde oli irtisanomisen perusteettomuudesta huolimatta katkennut. Koska työsuhdetta ei enää ollut, A:lle tuomittu vahingonkorvaussaatava ei ollut voinut tulla palkan sijaan. A:n perustoimeentulon oli turvannut työttömyyspäiväraha.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.9.1994 Perustelut

Työsopimuslain 26 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ei saa kuitata työntekijän palkkasaamista vastasaamisellaan siltä osalta kuin palkka lain mukaan on jätettävä ulosmittaamatta. Ulosottolain 4 luvun 6 b § sisältää palkan määrittelyn, joka lainkohdan esitöiden (HE 46/1972 s. 5) mukaan pääasialliselta sisällöltään vastaa ennakkoperintälain 4 §:n 2 momentissa olevaa palkan määritelmää. Perusteettomasta irtisanomisesta suoritettava korvaus on oikeuskäytännössä katsottu sellaiseksi työstä suoritettavaksi korvaukseksi, jota tarkoitetaan ennakkoperintälain 4 §:ssä (KHO 1969 I 52 ja 1986 II 585). Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n saaminen Kemijärven kaupungilta on työsopimuslain 26 §:ssä tarkoitettua palkkasaamista.

Kaupunki on ilmoittanut kuitanneensa A:n saamisen omalla saatavallaan. Kaupungin kuittaukseen käyttämä vastasaatava on koostunut lapselle tulevista elatusavuista, joiden erääntymisestä oli saatavia kuitattaessa kulunut yli kolme vuotta. Kun ulosmittausta palkasta ei ulosottolain 4 luvun 6 §:n 4 momentin mukaan saa toimittaa tällaisen saatavan perimiseksi, kaupunki ei työsopimuslain 26 §:n 1 momentin mukaan ole saanut kuitata A:n palkkasaamista tällä vastasaatavallaan. Tehdyksi ilmoitettu kuittaus ei sen vuoksi ole aiheuttanut A:n saamisen lakkaamista eikä se siten ole esteenä sanotun saamisen ulosmittaamiselle.

Ulosottomiehen on tullut ulosottomenettelyssä ratkaista, oliko täytäntöönpanoperusteessa tarkoitettu saaminen lakannut kuittauksen vuoksi. Hyväksyessään ilmoitetun kuittauksen ulosoton esteeksi nimismies on menetellyt virheellisesti.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja lääninhallituksen päätökset kumotaan. Vahvistetaan, että A:n saaminen on työsopimuslain 26 §:ssä tarkoitettu palkkasaaminen. A:n täytäntöönpanoasia palautetaan Kemijärven piirin nimismiehelle, jonka tulee menetellä asiassa laillisesti.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raimo Repo, Simola ja Kankkunen. Esittelijä Reetta Löija.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Möller, Tulkas, Hidén ja Kivinen. Esittelijä Juhani Walamies.