B:t ovat tyytymättöminä toimitusinsinöörin päätökseen pyytäneet maaoikeutta kumoamaan päätöksen ja palauttamaan asian toimitusinsinöörille määräyksin, että valittajilla on oikeus saada määräala erotetuksi. Lisäksi valittajat ovat vaatineet kantatilan omistajien D:n, E:n ja C:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan sikseen jätetyn toimituksen toimituskustannukset ja korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Maaoikeus on kuullut D:tä ja E:tä, jotka ovat vastustaneet valitusta.

Maaoikeus on lausunut, että 14.5.1991 kuollut A oli 27.9.1990 allekirjoittamallaan testamentilla luovuttanut omistamastaan osuudesta 89/216 osasta Pynnölän tilaa RN:o 4:79 noin 2 400 neliömetrin suuruisen määräalan B:ille. Määräala oli merkitty testamentin liitekarttaan, jossa oli A:n omakätinen nimikirjoitus. Testamentti oli asianmukaisella tavalla annettu tiedoksi A:n perillisille D:lle, E:lle ja C:lle, jotka eivät ole nostaneet testamenttia vastaan moitekannetta.

Maaoikeudessa todistajana kuultu Z oli kertonut, että A oli yhdessä toisen B:istä kanssa tehnyt tien testamentissa tarkoitetulle määräalalle.

A:n edellä mainitut perilliset olivat suorittaneet perinnönjaon A:n jälkeen. Perilliset olivat 7.12.1991 ja 15.12.1991 allekirjoitetussa perinnönjakokirjassa sopineet, että B:ille ei luovuteta osaakaan Pynnölän tilasta RN:o 4:79 sillä perusteella, että A:lla ei ollut ollut oikeutta testamentilla määrätä hänen sekä D:n ja E:n yhteisesti omistamasta Pynnölän tilasta osaakaan omistajatahoihin kuulumattomalle henkilölle ilman sisariensa D:n ja E:n suostumusta, jota suostumusta nämä eivät olleet antaneet.

Kun A oli omistanut määräosan Pynnölän tilasta, hän oli ollut oikeutettu luovuttamaan testamentilla tästä osuudestaan määräalan kuulematta sisariaan ja ilman heidän suostumustaan.

A:n testamentti oli laillisella tavalla annettu tiedoksi hänen perillisilleen eivätkä he olleet määräajassa nostaneet moitekannetta, joten testamentti oli saanut lainvoiman. A:n perillisiä sitoi siten hänen testamenttimääräyksensä eikä perinnönjakokirjalla ollut voitu vähentää sitä oikeutta, mikä B:illä olisi ollut määräalan lohkomalla erottamiseen Pynnölän tilasta RN:o 4:79, mikäli A:n osuus tilasta olisi halottu erilleen jakolain 129 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Kun D ja E olivat tulleet perinnönjakokirjalla omistamaan yhdessä C:n kanssa Pynnölän tilan RN:o 4:79 kokonaan, halkomisen toimittaminen A:lle kuuluneen osuuden määräämiseksi, jotta määräala voitaisiin lohkoa sanotusta tilasta, ei enää tullut kysymykseen.

Sen vuoksi ja koska D:n ja E:n oli edellä kerrotuin tavoin katsottava olleen tietoisia määräalan luovutuksesta, he olivat velvolliset sallimaan määräalan lohkomisen B:ille.

Maaoikeus on kumonnut toimitusinsinöörin päätöksen, jolla hän on jättänyt lohkomisen sikseen, ja palauttanut toimituksen toimitusinsinöörille uudelleen käsiteltäväksi lohkomista varten.

Maaoikeus on muuttanut toimitusinsinöörin päätöstä maanmittausmaksun osittelusta siten, että toimituksen sikseen jättämisestä aiheutuneista kustannuksista vastasivat yhteisvastuullisesti D ja E.

D ja E on velvoitettu korvaamaan B:iden oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla 16 prosentin korkoineen 2.9.1993 lukien.