Asunto Oy X lausui A:ta vastaan ajamassaan kanteessa, että yhtiön omistamassa talossa osakkeenomistajana huoneistoa hallinnut A oli jatkuvasti laiminlyönyt yhtiövastikkeiden maksamisen yhtiölle. Oikaisua ei ollut tapahtunut yhtiön hallituksen antamasta varoituksesta huolimatta. Yhtiön ylimääräinen yhtiökokous oli 27.10.1992 asunto-osakeyhtiölain 81 §:n perusteella päättänyt ottaa huoneiston yhtiön hallintaan kolmeksi vuodeksi. Päätös oli 2.11.1992 eli määräajassa annettu tiedoksi A:lle, joka ei ollut määräajassa moittinut päätöstä. A ei ollut luovuttanut huoneistoa yhtiön hallintaan.

Sen vuoksi yhtiö, samalla kun se A:n 3.12.1992 tekemän suorituksen johdosta luopui vaatimasta maksamattomia vastikkeita, vaati A:n velvoittamista noudattamaan yhtiökokouksen tekemää päätöstä ja luovuttamaan omalla kustannuksellaan toimitettavan häädön uhalla hallitsemansa huoneiston yhtiön hallintaan kolmeksi vuodeksi ja korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Kihlakunnanoikeus, jossa A vastusti kannetta, katsoi selvitetyksi, että A oli suorittanut vastikevelan yhtiölle kokonaisuudessaan. Erääntyneet maksamattomat vastikkeet olivat kertyneet siten, että helmikuulta 1992 oli ollut maksamatta 893,30 markan erä. Muut erääntyneet maksamattomat vastikkeet olivat olleet peräisin toukokuulta 1992 ja sen jälkeiseltä ajalta. Esitetystä selvityksestä ei ollut ilmennyt, että A:lle olisi aiemmin annettu varoitus maksamatta jääneistä vuokrista.

Sen vuoksi A:n häätämistä huoneistostaan ja huoneiston ottamista yhtiön hallintaan oli vallitsevissa olosuhteissa pidettävä kohtuuttomana.

A oli suorittanut häneltä vaaditut erääntyneet maksamattomat vastikkeet ja muut kuukausittaiset maksut 3.12.1992 eli välittömästi ennen asian vireilletuloa oikeudessa. Hän oli sen vuoksi velvollinen suorittamaan korvausta yhtiön oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus hylkäsi yhtiön vaatimuksen A:n velvoittamisesta noudattamaan yhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen 27.10.1992 tekemää päätöstä ja luovuttamaan omalla kustannuksellaan toimitettavan häädön uhalla hallitsemansa huoneisto yhtiön hallintaan kolmeksi vuodeksi.

A velvoitettiin suorittamaan yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 2 500 markkaa 16 prosentin korkoineen päätöspäivästä lukien.

Yhtiö valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että yhtiön hallitus oli 30.9.1992 antanut A:lle tiedoksi varoituksen maksamattomien yhtiövastikkeiden ja muiden yhtiölle tulevien maksujen laiminlyönnin johdosta. Yhtiökokous oli 27.10.1992 tehnyt päätöksen A:n hallitseman huoneiston ottamisesta yhtiön hallintaan, koska maksut olivat olleet edelleen maksamatta. Päätös oli annettu tiedoksi A:lle 2.11.1992. A ei ollut 30 päivän kuluessa sanotun päätöksen tiedoksi saamisesta saattanut tuomioistuimen tutkittavaksi kysymystä siitä, oliko päätökselle ollut perustetta. A oli maksanut erääntyneet vastikkeet ja muut maksut 3.12.1992. Koska yhtiökokouksen tekemää päätöstä ei ollut määräajassa moitittu, saatiin se panna täytäntöön. A ei ollut luovuttanut huoneistoa yhtiön hallintaan.

Näillä perusteilla hovioikeus muutti kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että A velvoitettiin häädön uhalla luovuttamaan kihlakunnanoikeuden päätöksessä tarkoitettu huoneisto yhtiön hallintaan kolmen vuoden ajaksi.

Hovioikeus velvoitti A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1 100 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Muilta osin kihlakunnanoikeuden päätöstä ei muutettu.