1994 false

KKO:1994:25

Kysymys yhteisen vankeusrangaistuksen määräämisestä ehdolliseksi, kun syytetty oli aikaisemmin tuomittu ehdollisiin rangaistuksiin.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Nurmeksen kihlakunnanoikeuden päätös 9.9.1992

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 18.7.1992 Nurmeksessa tunkeuduttuaan molempien etuovien lukot ja oikeanpuoleisen takaoven ikkunan rikkomalla B:n omistamaan henkilöautoon ja rikottuaan auton virtalukon, keskuskonsolin ja ohjausakselin suojan sekä revittyään irti virtajohdot yrittänyt virtajohtoja yhdistelemällä luvattomasti käyttää autoa sekä anastanut autosta B:n omistamat radionauhurin ja vahvistimen, ajokortin sekä kahdeksan äänikasettia. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on tuominnut A:n rikoslain 28 luvun 1 ja 7 §:n sekä 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla luvattoman käytön yrityksestä ja varkaudesta yhteiseen 60 päivän vankeusrangaistukseen.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 18.6.1993

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A saattoi asian, jätti kihlakunnanoikeuden päätöksen pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 1.11.1993. A on vaatinut rangaistuksensa lieventämistä.

Virallinen syyttäjä ei ole käyttänyt tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 7.4.1994 Perustelut

Alempien oikeuksien A:lle tuomitsema yhteinen vankeusrangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa hänen tekemiinsä rikoksiin ja hänen niistä ilmenevään syyllisyyteensä.

A:lle tuomittu vankeusrangaistus voidaan ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain mukaan määrätä ehdolliseksi, jollei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaadi rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

A on aikaisemmin tuomittu viisi kertaa ehdolliseen rangaistukseen. Lain tarkoittama yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ei kuitenkaan riipu pelkästään aikaisempien ehdollisten rangaistusten lukumäärästä. Jos kaikki useamman aikaisemman ehdollisen rangaistuksen tarkoittamat rikokset on tehty ennen kuin mistään niistä on tuomittu rangaistus, asiaa voidaan arvioida samoin kuin jos asianomainen olisi näistä rikoksista tuomittu kerralla. Merkitystä on myös sillä, onko uusi rikos tehty aikaisemman ehdollisen rangaistuksen koetusaikana vai vasta sen kuluttua umpeen.

A on tuomittu vuonna 1985 nuorena henkilönä tehdyistä muun muassa viidestä varkaudesta ja yksin teoin tehdyistä törkeästä moottoriajoneuvon luvattomasta käyttöönottamisesta ja ajokortitta ajosta 19.3.1986 yhden kuukauden ja 5.3.1987 yhdistettyyn 5 kuukauden 10 päivän ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, joiden koetusajat ovat päättyneet vuonna 1987. Nämä rangaistukset olisi voitu yhdistää keskenään, koska kaikki rikokset oli tehty ennen kuin mistään niistä oli tuomittu rangaistus. Tämän jälkeen A on 15.6.1987 tuomittu nuorena henkilönä tehdystä moottoriajoneuvon törkeästä luvattomasta käyttöönottamisesta 2 kuukauden 15 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen 31.12.1988 päättynein koetusajoin. Vielä hänet on tuomittu kahdesta, huhtikuussa sekä heinäkuussa 1988 tehdystä moottoriajoneuvon törkeästä luvattomasta käyttöönottamisesta siten, että 22.1.1990 julistetulla päätöksellä tuomitun yhdistetyn 2 kuukauden 10 päivän vankeusrangaistuksen koetusaika oli päättynyt 30.6.1991.

A on syyllistynyt hänen syykseen nyt luettuihin rikoksiin 18.7.1992 ja siis yli vuoden kuluttua viimeisen koetusajan päättymisestä. Sitä ennen hän oli syyllistynyt rikokseen noin 4 vuotta aikaisemmin. Kysymyksessä olevat rikokset ovat tosin samankaltaisia kuin hänen aikaisemmat rikoksensa, mutta ne eivät ole kovin vakavia. Näihin seikkoihin nähden yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ei vaadi rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A:lle tuomittu 60 päivän yhteinen vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi koetusajaksi, joka alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä ja päättyy 31.12.1995.

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A koetusaikana tekee rikoksen, josta hänet tuomitaan vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ollikainen, Ukkola ja Hänninen. Esittelijä Leena Kaivo-oja.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Lindholm, Tapale, Suhonen ja Pellinen. Esittelijä Sirpa Ahola.