Jyväskylän kaupungin ja Jyväskylän maalaiskunnan alueella olevan valtatien 4 osuuden Mattilanniemi-Lohikoski eli niin sanotun rantaväylän rakentamisen johdosta suoritetussa tietoimituksessa nro 113296-4 oli tieoikeuden perusteella otettu tiealueeksi Jyväskylän Autokeskus Oy:n Jyväskylän kaupungin 14. kaupunginosan korttelissa 21 sijaitsevasta tontista nro 2 0,4543 hehtaaria ja samassa korttelissa sijaitsevasta yhtiön tontista nro 5 0,6121 hehtaaria sekä Metsä-Serla Oy:n Jyväskylän kaupungin Jyväskylän kylässä sijaitsevasta Kankaan tilasta RN:o 21:18 muun muassa tiluskuvio 64 1,4610 hehtaaria. Yhtiöt olivat vaatineet korvaukseksi noista alueista 350 markkaa neliömetriltä perustellen vaatimustaan muun muassa sillä, että Kankaan tilasta vuosina 1988 - 1989 vapaaehtoisilla kaupoilla myydyistä määräaloista oli maksettu 345, 337 ja 360 markkaa neliömetriltä.

Toimitusmiehet olivat 7.5.1990 lopetetuksi julistetussa toimituksessa määränneet tonttien 14 - 21 - 2 ja 14 -21 - 5 osalta korvaukseksi 310 markkaa neliömetriltä. Päätöksensä toimitusmiehet olivat perustaneet esitettyihin hintanäyttöihin ja alueelle 12.3.1970 vahvistettuun asemakaavaan, johon oli 19.11.1985 tehty rantaväylän vaatima muutos. Vuoden 1970 asemakaavassa alue oli ollut osoitettu TTV-alueeksi eli teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi tonttitehokkuusluvun ollessa 0,7. Asemakaavamerkinnän lisäksi oli otettu huomioon, että tonteille oli rakennettu myös liikerakennuksia, joskin tiealueeksi otetut alueet olivat olleet suurimmalta osaltaan rakentamatonta aluetta tai sellaista aluetta, jonka rakennuskanta (omakotitalo) ei ollut ollut vahvistetun asemakaavan mukaista. Voimassa olevassa asemakaavassa tiealueen ulkopuoliset osat tonteista oli kaavoitettu KLH-alueeksi eli liike- ja huoltoasemarakennusten korttelialueeksi tonttitehokkuuden ollessa 0,9, mutta tätä toimitusmiehet eivät olleet ottaneet huomioon tiealueen arvioinnissa, koska kaavamerkintä ei koskenut tiealuetta.

Kankaan tilasta otetusta tiluskuviosta 64 toimitusmiehet olivat määränneet korvaukseksi 260 markkaa neliömetriltä. Korvaus oli tältäkin osalta perustunut 12.3.1970 vahvistettuun asemakaavaan, joka oli edeltänyt tien vaatimaa kaavan muutosta ja jossa tiealue oli osoitettu TTValueeksi eli teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi tonttitehokkuuden ollessa 0,7. Lisäksi oli otettu huomioon, että tiealue oli ennen tietyön aloittamista ollut rakentamatonta maata.

Tiehallitus on hakenut muutosta toimitukseen ja vaatinut korvausten alentamista 200 markkaan neliömetriltä, koska kaavan muutostilanteessa asemakaavassa liikennealueeksi varatun alueen arvo "jäätyi" kaavan vahvistamishetken aikana vallinneeseen tasoon ja tätä arvoa voitiin nykyarvoon pääsemiseksi muuntaa ainoastaan rahanarvon muutoksista johtuvalla kertoimella. Tielaitos oli ennen tiealueen haltuunottoa tekemissään kiinteistökaupoissa maksanut vuoden 1970 asemakaavan mukaisista rakennuskorttelialueista eräiden kauppojen osalta 100 markkaa ja erään kaupan osalta 140 markkaa neliömetriltä.

Maaoikeudessa on kuultu Jyväskylän Autokeskus Oy:tä ja Metsä-Serla Oy:tä sekä toimitusinsinööriä.

Maaoikeus on lausunut, että tiehallitus oli perustanut valituksensa Korkeimman oikeuden tuomiossa nro 534/1.3.1990 (KKO:1990:28) omaksuttuun kantaan, jonka mukaan korvattavat tiealueet oli arvioitava 12.3.1970 vahvistetun asemakaavan mukaisen käyttötarkoituksen perusteella sen arvon mukaan, mikä niillä oli ollut asemakaavan muutoksen vahvistamishetkellä 19.11.1985, ja että näin arvioitua hintaa oli korotettava niin, että se osa maan arvonnoususta, joka vastasi yleisen hintatason kohoamista, tuli otetuksi huomioon toimituksen lopettamishetkeen asti.

Vuonna 1970 vahvistetussa kaavassa tiealueet olivat olleet teollisuus- ja varastorakennusten korttelialuetta. Toimitusmiehet olivat määränneet korvauksen saman käyttötarkoituksen perusteella, mutta käyttäneet toimituksen lopettamisajankohdan hintatasoa.

Tiehallitus oli valituksensa perusteluiksi esittänyt selvitystä asemakaavan muutosajankohdan hintatasosta. Kun esimerkiksi 14.2.1986 vahvistetussa kauppakirjassa käytetty 140 markan neliömetrihinta korjattiin elinkustannusindeksillä toimituksen lopettamishetken hintatasoon, saatiin neliömetrihinnaksi 174 markkaa.

Maaoikeus on tiehallituksen esittämän näytön perusteella katsonut, että sen vaatima 200 markan neliömetrihinta vastasi kysymyksessä olevien tiealueiden aikaisemman asemakaavan mukaisen käyttötarkoituksen hintatasoa kaavan muuttamishetkellä korjattuna rahanarvon muutoksella toimituksen lopettamisajankohdan tasoon. Sen vuoksi maaoikeus on, ottaen huomioon edellä mainitun Korkeimman oikeuden omaksuman kannan, alentanut toimitusmiesten tonttien 14 - 21 - 2 ja 14 - 21 - 5 osalta sekä Kankaan tilan tiluskuviosta 64 määräämän korvauksen 200 markkaan neliömetriltä.