1994 false

KKO:1994:143

Ään.

Henkilö oli tuomioistuimen päätöksellä määrätty ajokieltoon, mutta hän ei ollut luovuttanut ajokorttiaan poliisille. Hänet oli sittemmin tuomittu rangaistusmääräyksellä ajokiellon päätyttyä tapahtuneesta ajo-oikeudetta ajosta, vaikka hänellä oli ajon aikana ollut hallussaan ajokortti. Rangaistusmääräys purettiin.

TLL 64 § 2 mom

HAKEMUS

A on Korkeimpaan oikeuteen 11.2.1994 saapuneessa hakemuksessaan kertonut, että Helsingin raastuvanoikeuden rangaistusmääräystuomari oli 10.2.1993 antamallaan rangaistusmääräyksellä tuominnut hänet 5.11.1992 tapahtuneesta ajo-oikeudetta ajosta rangaistukseen, vaikka Helsingin raastuvanoikeuden 24.9.1992 julistamalla päätöksellä hänelle määrätty ajokielto oli päättynyt jo 30.9.1992. Rangaistusmääräyksen antaminen oli siten perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Mainituin perustein A on vaatinut rangaistusmääräyksen purkamista.

VÄLITOIMET

Korkein oikeus on 13.6.1994 määrännyt, ettei hakemuksessa tarkoitettua rangaistusmääräystä ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava.

Virallinen syyttäjä on antanut hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 22.12.1994 Perustelut

Ajokorttirekisterin mukaan A:lle on luovutettu ajokortti 22.2.1991. Helsingin raastuvanoikeus on 24.9.1992 julistamallaan päätöksellä määrännyt A:n ajokieltoon, jonka viimeinen voimassaolopäivä on ollut 30.9.1992. Ajokiellon osalta päätökseen ei ole haettu muutosta. A ei ole luovuttanut ajokorttiaan mainitun ajokiellon johdosta poliisille.

Tieliikennelain 64 §:n 2 momentin nojalla ajo-oikeus alkaa, kun ajokortti luovutetaan sen haltijalle. Ajooikeutta ei ole sillä, joka on määrätty ajokieltoon tai väliaikaiseen ajokieltoon. Ajo-oikeus alkaa uudelleen, kun ajokortti ajokiellon tai väliaikaisen ajokiellon päättymisen jälkeen palautetaan haltijalleen tai hänelle luovutetaan uusi ajokortti.

A:lla on ollut hallussaan ajokortti sen 5.11.1992 tapahtuneen ajon aikana, josta hänet on kysymyksessä olevalla rangaistusmääräyksellä tuomittu rangaistukseen. Raastuvanoikeuden 24.9.1992 määräämä ajokielto oli silloin jo päättynyt.

Vaikka A ei ajokiellon määräämisen jälkeen ollutkaan luovuttanut ajokorttiaan poliisille eikä sitä ollut ajokiellon päätyttyä hänelle palautettu, ei tieliikennelain 64 §:n 2 momentin säännöstä voida tulkita niin, että A 5.11.1992 tapahtuneen ajon aikana olisi edelleen ollut ajokiellossa.

A:n tuomitseminen rangaistukseen ajoluvatta ajosta perustuu siten ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Sen vuoksi rangaistusmääräys on purettava.

Lainkohta

Oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta

Päätöslauselma

Helsingin raastuvanoikeuden rangaistusmääräystuomarin 10.2.1993 antama rangaistusmääräys nro 93 06466 puretaan ja A vapautetaan ajo-oikeudetta ajosta tuomitusta rangaistuksesta.

Täytäntöönpanokielto raukeaa.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Kiuru: Korkein oikeus lausunee päätöksenään seuraavaa.

Tieliikennelain 64 §:n 2 momentin mukaan ajo-oikeus alkaa, kun ajokortti luovutetaan sen haltijalle. Ajooikeutta ei ole sillä, joka on määrätty ajokieltoon tai väliaikaiseen ajokieltoon. Ajo-oikeus alkaa uudelleen, kun ajokiellon tai väliaikaisen ajokiellon päättymisen jälkeen ajokortti palautetaan haltijalleen tai hänelle luovutetaan uusi ajokortti.

Ajokorttirekisterin mukaan A:lle oli luovutettu ajokortti 22.2.1991. Helsingin raastuvanoikeus oli 24.9.1992 julistamallaan päätöksellä määrännyt A:n ajokieltoon 30.9.1992 saakka. Siltä osalta päätökseen ei ollut haettu muutosta. A ei ollut luovuttanut ajokorttiaan mainitun ajokiellon johdosta poliisille.

Purettavaksi pyydetyllä rangaistusmääräyksellä A on tuomittu sakkorangaistukseen 5.11.1992 tapahtuneesta ajokortitta ajosta. Raastuvanoikeuden määräämä ajokieltoaika oli tekopäivänä jo päättynyt. Lisäksi A:lla on ajon aikana ollut hallussaan ajokortti.

Koska A ei kuitenkaan ollut ajokiellon määräämisen jälkeen luovuttanut ajokorttiaan poliisille, sitä ei ollut voitu ajokiellon päätyttyä palauttaa hänelle. A:lle ei ollut myöskään luovutettu uutta ajokorttia. Ajo-oikeus ei siten ollut ajokiellon jälkeen alkanut uudelleen tieliikennelain 64 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. A ei itse ole rangaistusvaatimuksen tiedoksi saadessaan kiistänyt syyllisyyttään ajo-oikeudetta ajoon, vaikka ajokortti on silloin ollut hänen hallussaan.

Ajo-oikeuden uudelleen alkamista koskevaa tieliikennelain 64 §:n 2 momentin säännöstä ei ole perusteltua tulkita siten, että sellainen ajokieltoon määrätty, joka on laiminlyönyt saman lain 82 a §:ssä säädetyn velvollisuutensa luovuttaa heti ajokorttinsa poliisille, olisi paremmassa asemassa kuin se, joka on toiminut tuon velvollisuutensa mukaisesti.

Edellä esitetty huomioon ottaen hakemuksessa tarkoitetun rangaistusmääräyksen ei voida katsoa perustuvan ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Kun oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdassa tarkoitettua perustetta rangaistusmääräyksen purkamiselle ei siten ole, Korkein oikeus hylkää hakemuksen.

Täytäntöönpanokielto raukeaa.

Oikeusneuvos Kivinen: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Hidén: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Kivinen.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Paasikoski, Möller, Hidén (eri mieltä) ja Kivinen (eri mieltä). Esittelijä Hannu Kiuru.