A on Oy Navamec Ab:lle 16.4.1991 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla vaatinut yhtiöltä korvauksia sen johdosta, että yhtiö oli 16.10.1990 perusteettomasti ja laittomasti purkanut A:n työsuhteen työsopimuslain 16 ja 43 §:n nojalla väittäen hänen värvänneen yhtiön työntekijöitä kilpailevaan toimintaan sekä häirinneen vakavasti näiden työskentelyä. Raastuvanoikeus on yhtiön vastustettua kannetta lausunut selvitetyksi, että A oli ollut Oy Navamec Ab:n Rauman aluetoimiston johtajana 18.6.1990 alkaen vastuualueenaan liiketoiminta Satakunnan talousalueella ja Rauman aluetoimiston johtaminen. Nimityksen perusteena oli ollut toimiston kehittäminen itsenäiseksi toimintayksiköksi. Yhtiö oli 9.10.1990 toimittanut Rauman aluetoimistolle toimintakertomuksen ja tilinpäätösasiakirjat yhtiön 30.4.1990 päättyneeltä tilikaudelta. Aluetoimiston tietoon yhtiön taloudellinen tilanne oli tullut tilinpäätösasiakirjojen myötä. Henkilökunta oli ollut tietoinen muun muassa yhtiön erään tilausasiakkaan konkurssista johtuvista vaikeuksista.

Raastuvanoikeus on katsonut todistajien kertomusten perusteella näytetyksi henkilökunnan halunneen enemmän tietoja yhtiön toiminnasta ja tilanteesta. A oli kertonut henkilöstölle yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja vaikeuksista, joiden oli katsottava olleen henkilöstön tiedossa, koska niistä oli aikaisemmin ollut puhetta. A oli keväästä 1990 saakka tuonut keskusteluissa esille muun muassa sen, että aluetoimistosta muodostettaisiin oma tulosvastuullinen yksikkö. A oli vaihtoehtoina esittänyt myös Rauman yksikön muodostamista tytäryhtiöksi tai A:n ja hänen puolisonsa omaksi yhtiöksi. A ja hänen puolisonsa eivät olleet aikoneet salaa siirtää aluetoimiston toimintoja itselleen.

A oli 15.10.1990 tiedustellut eräiltä asiassa todistajina kuulluilta henkilöiltä näiden valmiutta siirtyä työntekijöiksi A:n yritykseen. Eräs näistä oli ymmärtänyt asian niin, että A olisi ostanut yhtiöltä sillä olevat työt, joita olisi jatkettu uudessa yrityksessä. Tiedustelut olivat liittyneet tilanteeseen, jossa yhtiössä oli keväästä 1990 ollut keskustelua yhtiön taloudellisesta tilasta ja mahdollisuudesta muuttaa Rauman aluetoimisto omaksi tulosvastuulliseksi yksiköksi, jolloin vaihtoehtona oli ollut myös tytäryhtiön muodostaminen ja Oy Navamec Ab:n töiden ostaminen uudelle yhtiölle. Erään todistajan lausuman mukaan A oli ollut huolissaan henkilöstön työllisyydestä.

Raastuvanoikeus on katsonut, ettei A aluejohtajana ollut edellä mainitulla menettelyllään syyllistynyt työsopimuslain 16 §:ssä mainittuun työnantajaa vahingoittavaan kilpailutekoon eikä työnantajalla ollut siten ollut mainitun lain 43 §:n mukaista tärkeätä syytä purkaa työsuhdetta. Työsuhteen purkamista oli pidettävä laittomana.

Ottaen huomioon, että A oli marraskuussa 1990 ja helmikuussa 1991 perustanut omat yritykset, mistä hänellä oli ollut mahdollisuus hankkia ansiotuloja, raastuvanoikeus on katsonut, että kohtuullisena korvauksena työsopimuksen lainvastaisesta purkamisesta oli A:lle suoritettava viiden kuukauden palkkaa vastaava korvaus laskettuna 17 500 markan kuukausipalkan mukaan. A oli lisäksi oikeutettu saamaan korvausta kahden kuukauden irtisanomisajalta. Raastuvanoikeus on lisäksi katsonut näytetyksi, että pitämättömien vuosilomien korvaamisesta oli sovittu yhtiön kanssa. A:lla oli oikeus korvauksiin pitämättömistä vuosilomista 37 vuorokaudelta, mistä korvauksista oli vähennettävä jo maksettu määrä. A oli myös oikeutettu ylityökorvauksiin sekä lisäksi odotusajan palkkaan, koska hänelle kuuluvien saatavien suoritukset olivat työsuhteen päättyessä viivästyneet.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on, hyläten kanteen enemmälti, velvoittanut Oy Navamec Ab:n suorittamaan A:lle korvauksena työsuhteen lainvastaisesta purkamisesta viiden kuukauden palkkaa vastaavat 87 500 markkaa, irtisanomisajan palkkana 35 000 markkaa sekä vuosilomien korvauksena 33 465 markkaa, ylityökorvauksena 6 036 markkaa sekä odotusajan palkkana 4 998 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen 16.10.1990 lukien. Yhtiö on lisäksi velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 17 597,50 markkaa 16 prosentin korkoineen 26.8.1991 lukien.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja Oy Navamec Ab olivat valittamalla saattaneet jutun, on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen voimaan. A on velvoitettu suorittamaan yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1 200 markkaa 16 prosentin korkoineen 4.5.1992 lukien.