Virallisen syyttäjän syytteestä, johon A on asianomistajana yhtynyt, kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että B oli 29.10.1990 Mäntsälässä kuljettanut omistamaansa henkilöautoa pysäköintialueelta Keskustien yli Vanhalle Porvoontielle väistämättä Keskustietä mopollaan ajanutta A:ta, mistä syystä ajoneuvot olivat törmänneet toisiinsa ja A oli kaatunut katuun saaden lääkärintodistuksesta tarkemmin ilmenevät ruumiinvammat, joita ei voinut pitää vähäisinä. B oli edellä kuvatulla teollaan huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelain säännöksiä siten, että hänen menettelynsä oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle.

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että vakuutusyhtiö C oli kieltäytynyt maksamasta liikennevakuutuslain mukaisessa järjestyksessä enemmälti korvauksia, ja sen vuoksi tutkinut B:hen kohdistuneen korvausvaatimuksen.

Kihlakunnanoikeus on tieliikennelain 14 §:n 3 momentin ja 98 §:n sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut B:n yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 30:een 22 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 660 markkaa. Lisäksi B on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi vammasta aiheutuneesta kivusta ja särystä 8 300 markkaa, josta oli vähennettävä vakuutusyhtiön jo maksamat 4 300 markkaa, ja korvaamaan valtiolle lääkärintodistuksen lunastusmaksu 59 markkaa.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, on lausunut, että A oli kihlakunnanoikeudessa antanut C:n korvauspäätöksen, jonka mukaan C oli suorittanut hänelle korvauksena kivusta ja särystä 4 300 markkaa. Korvaus oli suoritettu B:n C:lle liikennevahingosta tekemän ilmoituksen perusteella. Lisäksi C:n edustaja oli kihlakunnanoikeudessa ilmoittanut C:n kieltäytyvän korvaamasta enempää. Korvauspäätöstä ei ollut pidettävä liikennevakuutuslain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettuna kieltäytymistodistuksena. C:n edustajan ilmoitusta ei ollut pidettävä riittävänä selvityksenä kieltäytymisestä. Koska kysymyksessä oli liikennevakuutuksesta korvattava vahinko eikä A ollut esittänyt kihlakunnanoikeudessa C:n antamaa todistusta kieltäytymisestä suorittaa vaadittua korvausta, kihlakunnanoikeuden ei olisi pitänyt ottaa tutkittavakseen A:n korvausvaatimusta kivusta ja särystä.

Hovioikeus on sen vuoksi, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, poistanut kihlakunnanoikeuden lausunnon B:n 8 300 markan vahingonkorvausvelvollisuudesta A:lle ja jättänyt tutkimatta korvausta koskevan vaatimuksen.

Muulta osalta kihlakunnanoikeuden päätös on jäänyt voimaan.

A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi hovioikeudessa aiheutuneista vastauskuluista 1 200 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien.