A on B:tä ja C:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli 26.7.1989 päivätyllä kauppakirjaluonnoksella lupautunut ostamaan B:ltä ja C:ltä Lähteelän tilan RN:o 29:22 Juuan kunnan Ahmovaaran kylässä, mikäli hän sai kauppakirjaluonnoksessa korkotukilainaksi nimitettyä halpakorkoista lainaa kaupan rahoittamiseen. Kauppakirjaluonnoksen laatimisen yhteydessä B ja C olivat saaneet A:lta käsirahaksi 10 000 markkaa ehdoin, että he maksavat sanotun summan takaisin, mikäli kauppa peruuntui sen vuoksi, ettei A saanut korkotukilainaa. A ei ollut saanut lainaa, joten kauppa oli peruuntunut. B ja C eivät olleet kuitenkaan A:n pyynnöistä huolimatta palauttaneet käsirahaa.

Kannetta kehittäessään A on lisäksi lausunut, että kauppakirjaluonnos oli pätemätön, koska sitä ei ollut tehty noudattaen maakaaren 1 luvun 2 §:ssä kiinteistönkaupalle säädettyä määrämuotoa.

A on sen vuoksi vaatinut, että B ja C velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti heti kuitin saadessaan palauttamaan hänelle käsiraha 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 29.5.1990 alkaen ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

B ja C ovat kanteen johdosta lausuneet, että A olisi saanut lainan, mutta hän ei ollut sitä hakenut. Kauppa oli peruuntunut muusta A:sta johtuvasta syystä, minkä vuoksi B ja C eivät olleet velvollisia palauttamaan käsirahaa. Kaupan peruuntumisesta oli myös aiheutunut B:lle ja C:lle vahinkoa enemmän kuin käsirahan määrä.

B ja C ovat sen vuoksi vastustaneet kannetta sekä vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että B ja C sekä A olivat allekirjoittaneet kanteessa kerrotun kauppakirjaluonnoksen. Sen ohella he olivat sopineet kuitiksi nimeämässään asiakirjassa kiinteistönkaupan käsirahasta, joka tuli vähentää lopullisesta kauppahinnasta tai palauttaa A:lle, jos hän ei saisi valtion halpakorkoista lainaa. Koska B ja C sekä A eivät olleet tehneet esisopimusta kiinteistönkaupasta ja koska kauppa oli peruuntunut A:n jätettyä hakematta korkotukilainaa, kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen. A on velvoitettu korvaamaan B:n ja C:n oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä. A on velvoitettu korvaamaan B:n ja C:n vastauskulut hovioikeudessa 850 markalla.