Vantaan vuokra-asunnot oy:n F:n kuolinpesän osakkaita A:ta, B:tä, C:tä, D:tä ja E:tä vastaan ajamassa kanteessa on lausuttu, että yhtiön omistamassa vuokra-asunnossa asunut F oli kuollut 11.6.1990. F:n kuolinpesä oli irtisanonut vuokrasopimuksen 4.12.1990.

Tämän vuoksi yhtiö on vaatinut, että mainitut kuolinpesän osakkaat velvoitetaan suorittamaan maksamatta jätetyt vuokrat ja saunamaksut maaliskuulta 1990 yhteensä 970,20 markkaa ja huhti - joulukuulta 1990 yhteensä 9 385,20 markkaa eli koko ajalta yhteensä 10 355,40 markkaa 16 prosentin korkoineen kunkin maksukuukauden 2 päivästä lukien. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että kuolinpesän osakkaat velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Asunto-oikeus on kuultuaan kuolinpesän osakkaita lausunut, että maalis-kesäkuulta 1990 maksamatta jääneet vuokrat ja saunamaksut olivat F:n velkaa, josta hänen kuolinpesänsä osakkaat eivät perintökaaren 21 luvun 19 §:n nojalla pesän varallisuudesta esitetty selvitys huomioon ottaen olleet vastuussa. Sen jälkeiseltä ajalta kuolinpesä oli vastuussa yhtiön saatavista, koska vuokrasuhde oli ollut voimassa sen irtisanomiseen saakka.

Tämän vuoksi asunto-oikeus on, hyläten kanteen enemmälti, huoneenvuokralain 48 §:n, perintökaaren 21 luvun ja oikeudenkäynnistä huoneenvuokra-asioissa annetun lain 36 §:n nojalla velvoittanut kuolinpesän osakkaat suorittamaan kuolinpesän varoista yhtiölle erääntyneitä ja maksamatta jääneitä vuokria ja saunamaksuja ajalta 1.7. - 31.12.1990 yhteensä 6 256,80 markkaa 16 prosentin korkoineen 1 042,80 markan määrille heinä - joulukuun 2 päivistä 1990 lukien.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö oli valittamalla saattanut jutun, on lausunut, että huoneenvuokralain 48 §:n mukaan vuokralaisen kuoltua asuinhuoneiston vuokrasopimus pysyi voimassa entisin ehdoin ja että kuolinpesä oli vastuussa vuokraehtojen täyttämisestä. F oli kuollut 11.6.1990. Mainitun säännöksen mukaan kuolinpesä olisi voinut irtisanoa vuokrasopimuksen niinkuin toistaiseksi voimassa olevasta vuokrasopimuksesta oli säädetty, mutta kuolinpesä oli irtisanonut sopimuksen vasta 4.12.1990. Kuolinpesän osakkaat olivat siten henkilökohtaisesti vastuussa heinäkuun 1990 ja seuranneen joulukuun välisenä aikana erääntyneistä vuokrista ja saunamaksuista. Maalis - kesäkuussa 1990 erääntyneet vuokrat ja saunamaksut olivat vainajan velkaa, josta kuolinpesän osakkaat olivat vastuussa kuolinpesän varoilla.

Tämän vuoksi hovioikeus on, muuttaen asunto-oikeuden päätöstä, velvoittanut A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n yhteisvastuullisesti suorittamaan yhtiölle maksamatta jätetyt vuokrat ja saunamaksut ajalta 1.7. - 31.12.1990 yhteensä 6 256,80 markkaa 16 prosentin korkoineen laskettuna 1 042,80 markan määräisille kuukausierille kunkin kuukauden 2 päivästä lukien sekä kuolinpesän varoista suorittamaan maksamatta jätetyt vuokrat ja saunamaksut ajalta 1.3. - 30.6.1990 yhteensä 4 098,60 markkaa 16 prosentin korkoineen laskettuna 970,20 markalle 2.3.1990 lukien ja 1 042,80 markan määräisille kuukausierille 2.4, 2.5, ja 2.6.1990 lukien.