Kihlakunnanoikeus on X Oy:n konkurssipesän A:ta vastaan ajamasta kanteesta ja A:n jutussa esittämästä kuittausvaatimuksesta lausunut, että A oli toiminut kaupparekisteriin 27.7.1973 merkityn X Oy:n hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana. A:lla oli ollut määräävä asema yhtiössä. Yhtiö oli asetettu konkurssiin 16.10.1990. Konkurssituomio oli julistettu 26.3.1991.

Yhtiön 30.6.1989 päättynyttä tilikautta koskevaan taseeseen oli A:n "osakaslainaksi" yhtiöltä merkitty 280 951,44 markkaa ja siitä johtuneeksi korkovelaksi 79 034,95 markkaa. Lainan korko oli 16.10.1990 ollut 135 187,41 markkaa. A oli allekirjoituksellaan vahvistanut taseen. Yhtiön tilintarkastajat olivat 16.12.1989 päivätyssä tarkastuskertomuksessaan todenneet, että yhtiön toimitusjohtajalle oli myönnetty rahalainaa osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n vastaisesti ja että yhtiön oma pääoma oli ollut 45 404,43 markkaa positiivinen.

A oli 19.11.1985 sitoutunut yhtiön hyväksi omavelkaiseen takaukseen yhtiön ja Lohjan Seudun Osuuspankin samana päivänä tekemään luotolliseen shekkitilisopimukseen perustuvan luoton maksamisesta. A oli luovuttanut Postipankki Oy:lle 10.1.1989 tehdyn yhtiön ja Postipankki Oy:n välisen luotollista tiliä koskevan sopimuksen täyttämisen vakuudeksi neljä haltijavelkakirjaa, joiden 350 000 markan yhteismäärän korkoineen maksamisen vakuudeksi oli vahvistettu kiinnitys A:n Lohjan kunnassa omistamaan tilaan.

A oli takaussitoumuksen ja antamansa vakuuden johdosta suorittanut 22.11.1990 Postipankki Oy:lle 313 605,25 markkaa ja 11.12.1990 osuuspankille 18 329,70 markkaa eli yhteensä 331 934,95 markkaa. Konkurssipesän vaatiessa kanteessaan A:n velvoittamista maksamaan sille osakaslainan määrän ja sen 16.10.1990 saakka lasketun koron eli yhteensä 416 138,85 markkaa korkoineen A oli vaatinut, että hänen sanotulla perusteella syntyneellä saatavallaan yhtiöltä kuitattaisiin hänen kerrottua osakaslainaansa yhtiölle.

Kihlakunnanoikeus on todennut, että konkurssipesän saatava A:lta johtui tämän osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 1 momentin vastaisesta menettelystä, jolla saman lain 16 luvun 9 §:ssä rangaistavaksi säädetyllä teolla A oli aiheuttanut yhtiölle 416 138,85 markan määräisen vahingon. Yhtiön konkurssin johdosta oikeus korvaukseen tuosta vahingosta, jota A ei ollut määrältään kiistänyt, oli siirtynyt yhtiön kullekin velkojalle konkurssiin luovutetuista varoista tulevan jako-osuuden mukaan.

Mikäli A:n tuota vahingonkorvaussaatavaa vastaan esittämä, takautumisoikeuteen perustuva vastasaatava hyväksyttäisiin kuittaukseen sen johdosta, että kirjoitettuun lakiin ei sisältynyt tällaisen kuittauksen kieltävää säännöstä, A saisi täyden suorituksen vastasaatavastaan konkurssimenettelyn ulkopuolella. Sen sijaan kilpailevat velkojat eivät yhtiön konkurssissa saisi korvausta sanotusta A:n heille aiheuttamasta vahingosta. Kun tuollaista lopputulosta oli pidettävä konkurssivelkojiin nähden kohtuuttomana, kihlakunnanoikeus on katsonut, että A:lle ei kuulunut hänen vaatimaansa kuittausoikeutta mainittua yhtiön häneltä olevaa vahingonkorvaussaatavaa vastaan.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on, hyläten A:n kuittausvaatimuksen, velvoittanut A:n suorittamaan konkurssipesälle sen saatavan 416 138,85 markkaa 16 prosentin korkoineen 314 553,90 markalle 17.10.1990 lukien sekä korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 11 000 markalla 16 prosentin korkoineen 9.4.1991 lukien.

A oli esittänyt vastasaatavansa kuittaustarkoituksessa vasta sen jälkeen, kun valvonta yhtiön konkurssissa oli toimitettu. Tilanne oli verrattavissa konkurssisäännön 48 §:ssä tarkoitettuun tapaukseen. A:n esityksen johdosta hänet oikeutettiin yhtiön konkurssissa valvomaan saatavansa paikalletulopäivän jälkeen. Tämä jälkivalvonta oli toimitettava kolmessa kuukaudessa siitä päivästä lukien, kun päätös jutussa oli saanut lainvoiman.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, että A oli ennen X Oy:n 26.9.1990 alkanutta konkurssia 19.11.1985 sitoutunut yhtiön hyväksi omavelkaiseen takaukseen yhtiön ja Lohjan Seudun Osuuspankin samana päivänä tekemään luotolliseen shekkitilisopimukseen perustuneen luoton maksamisesta ja luovuttanut Postipankki Oy:lle 10.1.1989 tehdyn yhtiön ja Postipankki Oy:n välisen luotollista tiliä koskeneen sopimuksen täyttämisen vakuudeksi neljä haltijavelkakirjaa, joiden 350 000 markan yhteismäärän korkoineen maksamisen vakuudeksi oli vahvistettu kiinnitys A:n Lohjan kunnan Laakspohjan kylässä omistamaan tilaan RN:o 1:943.

Yhtiön jouduttua konkurssiin A oli mainittujen sitoumustensa johdosta ja estääkseen pakkoperinnän pakkohuutokaupan muodossa maksanut 22.11.1990 Postipankki Oy:lle 313 605,25 ja 11.12.1990 osuuspankille 18 329,70 markkaa eli yhtiön velkoja yhteensä 331 934,95 markkaa.

A:lla oli siten hyväksyttävä vastasaaminen konkurssipesältä. Vaikka konkurssipesän A:han kohdistama velkomus oli perustunut A:n osakeyhtiölain vastaisesti yhtiöstä sen toiminnan aikana ottamiin "osakaslainoihin", konkurssisäännön 33 §:n nojalla ei ollut estettä A:n kuittausvaatimuksen hyväksymiselle. Myöskään sanottua lainkohtaa täydentävät oikeusohjeet eivät estäneet kuittausta huomioon ottaen edellä kerrottu A:n yhtiön toiminnan aikana ottama henkilökohtainen vastuu yhtiön veloista. Sen vuoksi hovioikeus on hyväksynyt A:n kuittausvaatimuksen ja muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä vahvistanut, että A:lla oli oikeus käyttää konkurssipesältä olevaa saamistaan 331 934,95 markkaa 16 prosentin korkoineen 18 329,70 markalle 11.12.1990 lukien ja 313 605,25 markalle 22.11.1990 alkaen A:n konkurssipesälle maksettavaksi tuomitun 416 138,85 markan ja 314 553,90 markalle 17.10.1990 lukien laskettavan koron maksamiseen. Konkurssipesä velvoitettiin suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1 200 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.11.1991 lukien.