1993 false

KKO:1993:28

A oli Korkeimmassa oikeudessa vaatinut maaoikeuden tuomitseman lunastuskorvauksen korottamista. A:n muutoksenhakemus ei ollut käsittänyt vaatimusta korvaukselle määrättävästä korosta. Sen vuoksi ja kun lunastuslain 41 §:n säännös siitä, että lunastuskysymykset on tutkittava ja ratkaistava viran puolesta, koskee vain itse lunastustoimitusta mutta ei muutoksenhakumenettelyä, Korkeimman oikeuden tuomitsemalle lisäkorvaukselle ei ollut tuomittava maksettavaksi korkoa.

LunastusL 41 §

ASIAN AIKAISEMPI KäSITTELY Toimitus

Valtioneuvosto oli 20.11.1980 tekemällään päätöksellä myöntänyt Suomen valtiolle luonnonsuojelulain 18 §:n 1 momentin ja kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 5 §:n 1 momentin nojalla oikeuden lunastaa muun muassa Eurajoen kuntaan kuuluvat osat Huhdansuon-Kakkeriansuon alueista.

Lunastustoimikunta oli 15.4.1982 lopetetussa lunastustoimituksessa oikeuttanut valtion lunastamaan valtioneuvoston päätöksessä mainitut alueet ja velvoittanut valtion lunastajana suorittamaan Satoturve Oy:lle lunastettavien alueiden vuokraajana lunastuskorvauksena 4 000 000 markkaa.

Etelä-Suomen maaoikeuden päätös 26.10.1984

Maaoikeus, jonne valtio ja Satoturve Oy olivat valittaneet ja vaatineet, valtio Satoturve Oy:lle määrätyn korvauksen poistamista ja yhtiö sen korottamista, oli alentanut valtion yhtiölle maksettavaksi määrätyn vahingonkorvauksen yhtiölle aiheutunutta vahinkoa vastaaviksi 1 100 000 markaksi.

Korkeimman oikeuden tuomio 9.5.1989

Korkein oikeus, jossa Satoturve Oy vaati tuomitun korvauksen korottamista, on myönnettyään valitusluvan arvioinut yhtiölle lunastuksesta aiheutuneen vahingon määräksi 3 000 000 markkaa sekä korottanut valtion yhtiölle maksettavan vahingonkorvauksen maaoikeuden tuomitsemista 1 100 000 markasta sanottuihin 3 000 000 markkaan.

KANTELU JA PURKUHAKEMUKSEN KäSITTELY KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Satoturve Oy on Korkeimmalle oikeudelle toimittamassaan hakemuksessa lausunut, että kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 41 §:n ja 95 §:n 1 momentin säännösten nojalla yhtiöllä oli oikeus saada Korkeimman oikeuden 9.5.1989 antamalla tuomiolla sille määrätylle 1 900 000 markan suuruiselle lisäkorvaukselle 6 prosentin korko siitä päivästä lukien, jolloin valtio oli saanut oikeuden lunastettavan alueen haltuunottoon, ja että Korkeimman oikeuden olisi viran puolesta tullut määrätä lisäkorvaukselle sanottu korko. Korkein oikeus ei kuitenkaan ollut lausunut mitään yhtiölle kuuluvasta korosta. Tuomion täytäntöönpanossa oli ilmennyt epäselvyyttä, oliko Korkeimman oikeuden tuomitsemalle lunastuskorvaukselle suoritettava korkoa vai ei.

Esittämillään perusteilla yhtiö on vaatinut, että Korkein oikeus selittää tai oikaisee 9.5.1989 antamaansa tuomiota siten, että siihen lisätään maininta lisäkorvaukselle 1 900 000 markalle suoritettavasta korosta, tai että Korkein oikeus purkaa ja poistaa sanotun tuomion ja antaa uuden tuomion, johon sisältyy mainittu lausuma korosta.

Metsähallitus valtion edustajana on vastannut hakemukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.3.1993

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 41 §:n mukaan korvausta koskevat kysymykset on tutkittava ja ratkaistava viran puolesta, jollei sanotun lain säännöksistä muuta johdu. Säännös koskee lunastustoimitusta, mutta ei oikeudenkäyntimenettelyä haettaessa muutosta lunastustoimituksessa tehtyyn korvauspäätökseen. Satoturve Oy ei ole hakiessaan muutosta maaoikeuden päätökseen yhtiölle maksettavaksi tuomitun korvauksen osalta esittänyt korkovaatimusta. Korkeimman oikeuden puheena olevalla tuomiolla yhtiölle maksettavaksi tuomitulle lisäkorvaukselle ei siten ollut tullut määrätä suoritettavaksi korkoa. Korkeimman oikeuden tuomio ei niin ollen ole sekava tai epätäydellinen, vaan siitä ilmenee, miten asiassa on tuomittu. Hakemuksen tueksi ei myöskään ole esitetty perusteita, joiden johdosta puheena oleva tuomio olisi purettava.

Mainituilla perusteilla Korkein oikeus on oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 6 §:n 2 momentin 2 kohdan ja 31 luvun 1 §:n 3 kohdan sekä 7 §:n nojalla hylännyt hakemuksen.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Krook ja Raulos sekä ylimääräinen oikeusneuvos Hidén.