A on Hailift Oy:n konkurssipesälle 4.7.1991, valtiolle 12.6.1991 ja B:lle 19.8.1991 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla lausunut, että raastuvanoikeudessa oli jo ennen Hailift Oy:n konkurssin alkamista 21.9.1990 tullut vireille työsuhteen purkamisesta aiheutunut riita-asia, jossa A oli vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle hänen työsuhteensa purkamisen lainvastaisuuden perusteella irtisanomisajan palkkana 19 000 ja korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 20 kuukauden palkkaa vastaavat 190 000 markkaa ja odotusajan palkkana 2 714,29 markkaa korkoineen sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Yhtiön konkurssissa A oli valvonut etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentissa säädetyllä etuoikeudella nuo työsuhdesaatavansa. Yhtiön hallituksen jäsen B oli riitauttanut valvonnan. Raastuvanoikeus oli 9.5.1991 antamassaan lainvoiman saaneessa konkurssituomiossa todettuaan saatavat riitaisiksi osoittanut A:n näyttämään ne toteen riitauttajaa ja konkurssipesän hallintoa vastaan kolmen kuukauden määräajassa tuomion lainvoimaiseksi tulosta vireille pantavassa eri oikeudenkäynnissä. Sen vuoksi A on vaatinut, että hänen konkurssipesää ja valtiota vastaan ajamansa kanne ratkaistaisiin siten, että hänen valvomansa, vireillä olevassa kanteessa tarkoitetut saatavat vahvistettaisiin suoritettaviksi konkurssipesän varoista sekä että konkurssipesä ja riitauttaja velvoitettaisiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Konkurssipesä ja B ovat vaatineet kanteen tutkimatta jättämistä, kun B:tä ei ollut haastettu siihen vastaamaan konkurssituomiossa asetetussa määräajassa. B on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Raastuvanoikeudessa oli yhtiön konkurssin alkaessa ollut vireillä asia, jossa A oli vaatinut työsuhdesaataviaan yhtiöltä. Yhtiön tultua asetetuksi konkurssiin konkurssipesä oli tullut asianosaiseksi oikeudenkäyntiin. A:n valvottua saatavansa konkurssissa ja velallisyhtiön edustajan B:n riitautettua ne raastuvanoikeus oli 9.5.1991 antamassaan konkurssituomiossa osoittanut A:n näyttämään saatavansa toteen eri oikeudenkäynnissä, joka kanneoikeuden menettämisen uhalla oli ollut pantava vireille riitauttajaa ja konkurssipesän hallintoa vastaan kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tuomio saatavan osalta oli saanut lainvoiman. Saatavan vahvistuskanne oli nostettu konkurssipesää vastaan 4.7.1991 ja riitauttajaa vastaan vasta 19.8.1991.

Koska kanne riitauttajaa vastaan oli tullut vireille vasta säädetyn määräajan jälkeen, raastuvanoikeus on jättänyt asian tutkimatta ja määrännyt asianosaiset asian laatuun nähden pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian, on jättänyt sen raastuvanoikeuden päätöksen varaan.