Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän ja asianomistajan A:n syytteestä lausunut selvitetyn, että B oli 1.1. - 31.7.1990 Lahdessa asunnossaan, jossa A ja tämän 7.7.1984 syntynyt lapsi C myös olivat asuneet, tukistamalla ja antamalla luunappeja useita kertoja tahallaan aiheuttanut C:lle kipua vammaa kuitenkaan aiheuttamatta. C oli ikänsä vuoksi ja muutenkin olosuhteisiin nähden ollut sillä tavoin turvaton, ettei hän ollut voinut itseään puolustaa ja hänellä oli ollut perusteltu syy pelätä henkensä ja terveytensä olevan vakavasti vaarassa.

Edellä mainituilla perusteilla raastuvanoikeus on rikoslain 21 luvun 5 §:n ja 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut B:n jatketusta pahoinpitelystä 40:een 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 800 markkaa. Lisäksi B on velvoitettu suorittamaan C:lle korvaukseksi kivusta ja särystä kohtuullisiksi harkitut 4 000 markkaa sekä korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 269,50 markkaa.

Hovioikeus, jossa B on hakenut muutosta, on katsonut jääneen näyttämättä, että kipua olisi aiheutettu muussa kuin kasvatustarkoituksessa ja kun B:llä, joka oli asunut yhdessä C:n äidin kanssa, oli ollut perusteltu syy uskoa, että hän sai käyttää kuritusvaltaa lasta kohtaan, B ei menettelyllään ollut syyllistynyt tahalliseen pahoinpitelyyn.

Mainituilla perusteilla hovioikeus on hylännyt B:tä vastaan ajetun syytteen sekä vapauttanut hänet velvollisuudesta suorittaa C:lle korvausta kivusta ja särystä sekä korvaamasta valtiolle sen varoista jutussa suoritettuja todistelukustannuksia.