1993 false

KKO:1993:144

Ks. KKO:1963-II-110 ja KKO:1968-II-71

Tilan ostaja ei ollut tarkoittanut ostaa eivätkä myyjät tarkoittaneet myydä tilasta aikaisemmin luovutettuja kahta määräalaa. Kauppa ei sen vuoksi estänyt määräalojen lohkomista.

ASIAN KÄSITTELY TOIMITUKSESSA JA MAAOIKEUDESSA

Haapajärveltä ollut R oli 25.7.1960 tehdyllä kauppakirjalla myynyt S:lle omistamastaan Haapajärven kaupungin Haapajärven kylässä olevasta Keskipellon tilasta, silloin RN:o 10:59, määräalan ja S puolestaan oli myynyt sanotun määräalan edelleen 12.7.1963 tehdyllä kauppakirjalla Haapajärveltä olleelle T:lle. T:n kuoleman jälkeen ovat määräalan omistaneet hänen oikeudenomistajansa A ja B sekä C yhteisesti. R oli lisäksi myynyt Keskipellon tilasta toisen määräalan 1.7.1980 tehdyllä kauppakirjalla Haapajärveltä olevalle Maapohjola Oy:lle. Määräalat käsittivät Keskipellon tilan erilliset pyykitetyt peltopalstat.

Kauppakirjalla 29.3.1989 ovat Haapajärveltä oleva betonimies L, Kemistä oleva M ja Oulusta oleva N R:n ja Q:n oikeudenomistajina ja L myös omasta puolestaan myyneet Keskipellon tilan, nykyisin RN:o 10:111, Haapajärveltä olevalle yrittäjä P:lle.

A:n ja hänen myötäpuoltensa sekä Maapohjola Oy:n hakemusten johdosta vireille tulleessa 22.1.1992 lopetetussa lohkomistoimituksessa, siltä osalta kuin nyt on kysymys, oli muodostettu A:lle ja B:lle sekä C:lle yhteisesti lohkotila Kiusanpelto jakomerkiltään 10:111/1, Maapohjola Oy:lle lohkotila Kallunki I jakomerkiltään 10:111/2 ja P:lle kantatila Keskipelto jakomerkiltään 10:111/3 sekä päätetty toimituskustannusten suorittamisesta.

P oli valittanut Pohjois-Suomen maaoikeuteen ja vaatinut toimituksen kumoamista ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Maaoikeudessa on selvitetty, että Keskipellon tilan myytävänä olosta oli ilmoitettu paikallisessa sanomalehdessä ja ilmoituksen mukaan myytävänä oli ollut omakotitalo noin 0,5 hehtaarin tontilla ja lisäksi 4,2 hehtaarin suuruinen metsäsarka, joko yhdessä tai erikseen. P on maaoikeudessa kertonut, ettei hän ollut ennen kaupantekoa nähnyt ilmoitusta tilan myynnistä.

X on maaoikeudessa todistajana kertonut, että P oli maaliskuussa 1989 kysynyt häneltä Keskipellon tilan omistajia ja tuolloin hän oli myös ilmoittanut tilan myyntiä koskeneesta sanomalehti-ilmoituksesta ilmenevät pinta-alatiedot P:lle. P oli tiedustellut omakotitalon kuntoa ja hakattavan puuston määrää metsäpalstalla. Tilan peltopalstoista, jotka olivat tuolloin olleet X:n viljeltävinä, ei ollut ollut puhetta.

Pohjois-Suomen maaoikeuden päätös 13.10.1992

Maaoikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut, siltä osalta kuin nyt on kysymys, että 29.3.1989 vahvistetussa kauppakirjassa, jolla P oli ostanut Keskipellon tilan ja sillä olevat rakennukset, ei ollut mainintaa tilan pinta-alasta eikä myöskään tilasta aikaisemmin luovutetuista määräaloista. Todistajana kuullun X:n kertomuksella ei ollut osoitettu sitä, että P olisi ollut tietoinen aikaisemmin tapahtuneista määräalojen luovutuksista tilasta, koska X oli ennen kaupantekoa kertonut P:lle ainoastaan Keskipellon tilan 0,5 hehtaarin suuruisen tonttipalstan ja 4,2 hehtaarin suuruisen metsäpalstan laadusta.

Maaoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että P Keskipellon tilan ostaessaan olisi ollut tietoinen kysymyksessä olevista määräalojen luovutuksista tai että hän olisi luovutukset hyväksynyt. Kun näin ollen jakolain 183 §:n mukaisia edellytyksiä kysymyksessä olevien määräalojen lohkomiselle Keskipellon tilasta ei ollut ollut, maaoikeus on kumonnut toimituksen muilta kuin toimituskustannuksia koskevilta osilta sekä velvoittanut A:n myötäpuolineen ja Maapohjola Oy:n yhteisesti korvaamaan P:n oikeudenkäyntikulut maaoikeudessa 6 000 markalla 16 prosentin korkoineen maaoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A ja B sekä C ja yhtiö ovat vaatineet, että maaoikeuden päätös kumotaan ja että toimitus jätetään pysyväksi niiltä osilta kuin on kysymys lohkotilojen Kiusanpelto jakomerkki 10:111/1 ja Kallunki I jakomerkki 10:111/2 muodostamisesta. Lisäksi he ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

Valituksen johdosta ovat antaneet, toimituksen toimitusinsinöörin valtuuksin suorittanut maanmittausteknikko Z:n lausunnon ja P selityksen. P on vaatinut valituksen hylkäämistä ja korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

Välitoimi

Korkeimmassa oikeudessa on toimitettu 26.8.1993 suullinen käsittely, jossa ovat olleet A ja B sekä C yhteisesti ja yhtiö erikseen edustettuina sekä P henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiavustajan avustamana. Asianosaiset ovat toistaneet, mitä he ovat aikaisemmin esittäneet ja vaatineet, sekä pyytäneet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan myös suullisen käsittelyn osalta, A myötäpuolineen ja yhtiö oikeuden harkinnan mukaan ja P 7 500 markkaa.

Käsittelyssä on kuultu A:n myötäpuolineen ja yhtiön nimeäminä todistajina Haapajärveltä olevaa maanviljelijää X:ä ja Oulusta olevaa eläkeläistä Y:tä.

Käsittelyssä julistetulla välipäätöksellä A myötäpuolineen ja yhtiö on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan todistajanpalkkioina suostumuksensa mukaan X:lle yhteensä 1 500 markkaa ja Y:lle yhteensä 6 155 markkaa.

Suullisesta käsittelystä on laadittu pöytäkirja.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.11.1993 Perustelut

L, M ja N ovat myyneet 29.3.1989 tehdyllä kauppakirjalla Keskipellon tilan P:lle. Tilaan ovat kuuluneet palsta, jolla on ollut omakotitalo, sekä erillään olevat metsäpalsta ja kaksi peltopalstaa. Riidanalaiset, tilasta aikaisemmin myydyt kaksi määräalaa käsittivät tilan erilliset pyykitetyt peltopalstat. Nämä olivat olleet jo useita vuosia X:n viljeltävinä. Keskipellon tilan myyntiä koskeneen paikallisessa lehdessä olleen myynti-ilmoituksen mukaan myynnissä oli ollut omakotitalo noin 0,5 hehtaarin tontilla ja lisäksi 4,2 hehtaarin suuruinen metsäsarka, joko yhdessä tai erikseen.

Korkein oikeus katsoo, että P:n kanssa päätetyssä tilakaupassa oli tarkoitettu myydä P:lle vain Keskipellon tilalla ollut omakotitalo tontteineen ja tilan metsäpalsta eikä lainkaan tilasta aikaisemmin luovutettuja viljelyskäytössä olleita erillisiä palstoja.

P on kertonut olleensa kiinnostunut Keskipellon tilan ostamisesta tilalla olevan omakotitalon vuoksi. Hän oli pitänyt talon sijaintia liiketoimintansa kannalta edullisena. Ennen kaupantekoa P oli käynyt katsomassa omakotitaloa tontteineen. Kauppahintaa koskevat neuvottelut myyjien ja P:n välillä olivat koskeneet omakotitalon ja tontin hintaa. P oli vasta tilakaupan jälkeen saanut tietää Keskipellon tilaan kuuluvista riidanalaisista peltopalstoista hankkimastaan tilaa koskeneesta kiinteistörekisterinotteesta.

P on ollut alunperin ostamassa omakotitaloa tontteineen. Myöhemmin kauppaneuvottelujen jälkeen Keskipellon tilan kaupan päättäessään P on tarkoittanut ostaa kiinteistön, johon kuuluivat omakotitalo tontillaan ja lisäksi erillinen metsäpalsta. P ei ole tarkoittanut ostaa eivätkä myyjät myydä tilasta aikaisemmin luovutettuja kahta erillistä palstaa, vaikka kauppakirja on erheellisesti tullut koskemaan koko tilaa.

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus toteaa, ettei L:n, M:n ja N:n myyjinä ja P:n ostajana tekemä Keskipellon tilan kauppa estä T:n oikeudenomistajien A:n ja B:n sekä C:n ja yhtiön omistamien edellä mainittujen määräalojen lohkomista.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden päätöstä muutetaan. Maaoikeuden päätös kumotaan toimituksen sikseen jättämistä koskevalta osalta ja toimitus lohkotilojen Kiusanpelto jakomerkki 10:111/1 ja Kallunki I jakomerkki 10:111/2 muodostamista ja kantatilaa Keskipelto jakomerkki 10:111/3 koskevilta osilta jätetään pysyväksi. A ja B sekä C ja yhtiö vapautetaan maaoikeuden määräämästä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Muilta eli maaoikeuden istunnon kuulutuskustannuksia ja toimituskustannuksia koskevilta osilta maaoikeuden päätöstä ei muuteta.

Jutun näin päättyessä P velvoitetaan suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvauksiksi Korkeimmassa oikeudessa A:lle ja B:lle sekä C:lle yhteisesti 10 000 markkaa ja Maapohjola Oy:lle niinikään 10 000 markkaa, kummatkin määrät 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Lindholm, Haarmann, Krook ja Tulokas