Revon Sähkö Oy on Ylivieskan kaupungille tiedoksi annetun haasteen nojalla lausunut, että Revon Sähkö Oy oli 24.3.1987 ostanut Nivalan kunnalta 21 100 Kalajokilaakson Sähkö Oy:n osaketta yhteensä 18 146 000 markan kauppahinnalla. Ylivieskan kaupunki oli 8.5.1987 ilmoittanut Revon Sähkö Oy:lle lunastavansa mainitut osakkeet 1 582 500 markalla ja, ellei Revon Sähkö Oy hyväksynyt lunastushintaa, maksavansa osakkeista 18 146 000 markkaa, vaikka se kaupungin mielestä olikin osakeyhtiölain vastaista.

Neuvottelujen jälkeen oli 8.5.1987 päivätyllä lunastuskirjalla sovittu, että kaupunki maksoi lunastushintana 18 146 000 markkaa mutta pidätti itselleen oikeuden vaatia Revon Sähkö Oy:ltä takaisin mainittujen 18 146 000 markan ja 1 582 500 markan erotuksen eli 16 563 500 markkaa 16 prosentin vuotuisine korkoineen. Lunastuskirjassa oli siten lopullisesti sovittu kaupungin ja Revon Sähkö Oy:n välisessä osakkeiden lunastushinnan sovittelua koskevassa riidassa korkokannaksi 16 prosenttia. Tuolloin oli riidan osapuolille syntynyt velvoite tällaisen korkokannan käytöstä lunastushintaa maksettaessa ja sitä palautettaessa.

Ylivieskan kihlakunnanoikeus oli kaupungin Revon Sähkö Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta 10.11.1988 julistamallaan päätöksellä velvoittanut Revon Sähkö Oy:n palauttamaan kaupungille sen maksamasta lunastushinnasta 11 816 000 markkaa 16 prosentin korkoineen lunastuspäivästä 8.5.1987 lukien sekä korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut 160 845,55 markalla 16 prosentin korkoineen 10.11.1988 lukien.

Revon Sähkö Oy oli ilmoittanut kihlakunnanoikeuden päätökseen tyytymättömyyttä. Yhtiö oli 16.12.1988 suorittanut kaupungille kihlakunnanoikeuden tuomitsemat määrät pidättäen kuitenkin nimenomaisesti itselleen oikeuden vaatia liikaa suoritetun määrän palauttamista sovitun 16 prosentin korkokannan mukaisesti sitten kun hovioikeus oli antanut asiassa tuomionsa. Kaupunki oli huomautuksitta vastaanottanut tällä ehdolla suoritetun maksun. Viimeistään silloin, kun kaupunki oli tarkistanut maksusuorituksen, sen olisi pitänyt tehdä huomautus 16 prosentin korkokantaa vastaan. Kaupunki ei myöskään vastineessaan hovioikeudelle ollut tehnyt huomautusta suorituksen ehdollisuudesta. Siten kaupunki oli hyväksynyt yhtiön ehdollisen suorituksen palautusvaatimuksineen 16 prosentin korkokannan mukaisesti.

Vaasan hovioikeus oli 20.12.1990 antamassaan tuomiossa kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja vapauttanut Revon Sähkö Oy:n velvollisuudesta palauttaa maksetusta lunastushinnasta kaupungille 11 816 000 markkaa korkoineen ja suorittaa oikeudenkäyntikuluja korkoineen.

Kirjeellään 7.1.1991 Revon Sähkö Oy oli vaatinut kaupunkia palauttamaan yhtiön liikaa suorittaman määrän 15 022 524,86 markkaa, johon lunastushinnan palautuksen ohella sisältyi maksetut oikeudenkäyntikulujen korvaus ja erääntyneet korot, sekä maksamaan palautettavalle määrälle 16 prosenttia korkoa ajalta 16.12.1988 -21.1.1991 eli 5 044 275,74 markkaa.

Kaupunki oli kirjeellään 16.1.1991 kiistäen koronmaksuvelvollisuutensa ilmoittanut tulevansa maksamaan vain 15 022 524,86 markkaa ja suorituksen tapahtuvan 17 päivää vaadittua myöhemmin eli 7.2.1991. Suorittaessaan maksun ilmoituksensa mukaisesti kaupunki ei ollut perustellut maksun viivästymistä. Revon Sähkö Oy ei ollut hyväksynyt kaupungin menettelyä ja oli 8.2.1991 reklamoinut siitä.

Edellä sanotun perusteella Revon Sähkö Oy on vaatinut kaupungin velvoittamista suorittamaan sille 8.5.1987 syntyneen sopimuksen tai velvoitteen perusteella 21.1.1991 erääntynyttä korkoa 5 044 275,74 markkaa 16 prosentin vuotuisine korkoineen 21.1.1991 lukien maksupäivään. Lisäksi yhtiö on vaatinut kaupungin velvoittamista maksamaan korkoa 15 022 524,86 markalle 16 prosentin korkokannan mukaan vaatimuksen eräpäivän 21.1.1991 ja kaupungin suorituspäivän 7.2.1991 väliseltä ajalta 111 948,74 markkaa sekä tälle määrälle 16 prosenttia vuotuista korkoa 8.2.1991 lukien ja korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Kaupunki on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Kaupunki on katsonut, ettei sen ja Revon Sähkö Oy:n välillä ollut sovittu suorituksista tai niille maksettavista koroista ja ettei kaupunki myöskään lain nojalla ollut velvollinen suorittamaan yhtiölle korkoa.

Revon Sähkö Oy ei ollut näyttänyt, että sen ja Ylivieskan kaupungin välillä olisi syntynyt sopimus siitä, että osapuolten välisessä osakkeiden lunastushinnan sovittelua koskevassa riidassa käytettäisiin jatkuvasti 16 prosentin korkokantaa suorituksia puolin ja toisin palautettaessa. Yhtiö ei ollut myöskään näyttänyt, että osapuolten välillä olisi muulla perusteella syntynyt sitova velvoite 16 prosentin korkokannan käytöstä lunastushintaa maksettaessa ja sitä palautettaessa.

Korvauksena siitä, että yhtiölle kuulunut rahamäärä 15 022 524,86 markkaa oli ollut kaupungin hallussa, yhtiöllä oli kuitenkin oikeus saada mainitulle määrälle tuottokorkoa siltä ajalta, jonka rahat olivat olleet kaupungilla. Tämän korvauksen kaupunki oli velvollinen maksamaan yhtiölle riippumatta siitä, oliko kaupungilla ollut rahamäärän vastaanottaessaan aihetta ennakoida takaisinmaksuvelvollisuutta. Mainitun tuottokoron korkokanta määräytyi korkolain 3 §:n 2 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaan Suomen Pankin kulloinkin voimassa olevaa peruskorkoa vastaavan korkokannan mukaisesti. Velan eräpäivän jälkeiseltä ajalta yhtiöllä oli oikeus saada korkolain 4 §:n 1 momentin mukainen 16 prosentin viivästyskorko.

Kaupunki oli maksanut sen hallussa 16.12.1988 lukien olleen yhtiölle kuuluneen rahamäärän 15 022 524,86 markkaa kokonaisuudessaan takaisin 7.2.1991. Tämän palautusvelan eräpäivää ei ollut kaupunkia sitovasti ennalta määrätty. Korkolain 6 §:n mukaisesti kaupunki olisi ollut velvollinen maksamaan viivästyskorkoa palautusvelalleen vasta siitä lähtien, kun kuukausi oli kulunut päivästä, jona yhtiö oli lähettänyt velalliselle laskun tai muutoin vaatinut määrätyn rahamäärän suorittamista sekä ilmoittanut maksun laiminlyöntiin liittyvästä koronmaksuvelvollisuudesta. Koska yhtiön vaatimus 15 022 524,86 markan pääoman ja sille laskettavan 16 prosentin koron maksamisesta oli esitetty 7.1.1991, kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei kaupungin tarvinnut maksaa korkolain mukaista viivästyskorkoa palautusvelalleen 15 022 524,86 markalle ajalta 21.1. -7.2.1991. Sen sijaan yhtiöllä oli tältäkin ajalta oikeus saada edellä selostettu tuottokorko.

Yhtiö oli 7.1.1991 esittänyt kaupungille vaatimuksen 15 022 524,86 markan pääoman sekä sille lasketun 16 prosentin koron 5 044 275,74 markan suorittamisesta. Tässä yhteydessä yhtiö oli myös korkolain 6 §:ssä edellytetyllä tavalla ilmoittanut erääntyneen koron maksun viivästymiseen liittyvästä koronmaksuvelvollisuudesta. Yhtiöllä oli korkolain 6 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada tuottokorkosaatavalleen 4 §:n 1 momentissa säädetty 16 prosentin viivästyskorko 8.2.1991 lukien, jolloin yhtiön oikeus tuottokorkoon oli edellä kerrotulla tavalla päättynyt.

Edellä lausutuilla perusteilla kihlakunnanoikeus on kanteen enemmälti hyläten velvoittanut kaupungin suorittamaan yhtiölle tuottokorkoa palauttamalleen määrälle 15 022 524,86 markalle 8 prosenttia ajalta 16. -31.12.1988, 7,5 prosenttia ajalta 1.1. - 31.10.1989 sekä 8,5 prosenttia ajalta 1.11.1989 - 7.2.1991. Lisäksi kaupunki on velvoitettu suorittamaan yhtiölle viivästyskorkoa 16 prosenttia edellä kerrotulla tavalla lasketun tuottokoron koko määrälle 8.2.1991 lukien sekä korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 19 600 markalla 16 prosentin korkoineen 27.6.1991 lukien.

Yhtiö on valituksessaan toistanut kanteensa ja toissijaisesti vaatinut, että kaupunki velvoitettaisiin suorittamaan sille yhtiön kassavarojen keskimääräistä tuottoa vastaava korko 15 022 524,86 markalle eli 10,87 prosenttia ajalta 16.12. - 31.12.1988, 13,88 prosenttia ajalta 1.1. - 31.12.1989, 13,72 prosenttia ajalta 1.1. - 31.12.1990 ja 14,55 prosenttia ajalta 1.1. -7.2.1991 sekä viivästyskorkoa 16 prosenttia 8.2.1991 lukien. Lisäksi yhtiö on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa korkoineen.

Kaupunki on vaatinut kanteen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen.

Hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan ja hylännyt asianosaisten vaatimukset saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa.