1993 false

KKO:1993:106

Vrt. KKO:1973-II-25

Ojitustoimitusta koskevassa valitusasiassa annetun vesiylioikeuden päätöksen purkamista oli haettava korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

VesiL 17 luku 5 § (467/87)

SELOSTE ASIASTA

Kestilän, Rantsilan ja Pulkkilan kunnissa suoritetussa Mankisenojan perkausta koskevassa ojitustoimituksessa toimitusmiehet olivat tehneet 7.12.1989 päätöksen, jossa oli vahvistettu ojitussuunnitelma, määrätty ojitus täytäntöönpantavaksi sitä varten perustetun Mankisenojan metsäojitusyhtiön toimesta, arvioitu ojituskustannukset ja toimitettu niiden osittelu yrityksestä hyötyä saavien tilojen kesken sekä annettu muut päätöksestä tarkemmin ilmenevät ojitusta koskevat määräykset. Pohjois-Suomen vesioikeus oli päätöksellään 5.9.1990 muuttanut toimitusmiesten päätöstä ojitussuunnitelmaa ja kustannusten osittelua koskevilta osilta, mutta muilta osilta pysyttänyt toimituksen.

Vesiylioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun vaatien vesioikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista ojitustoimitukseen uuden ojitussuunnitelman laatimista ja hankkeesta hyötyä saavien tilojen osuusprosenttien muuttamista varten tai A:n omistaman Hemmilän tilan RN:o 1:95 vapauttamista kaikista ojitukseen liittyvistä kustannusvastuista, on jättänyt vesioikeuden päätöksen pysyväksi sekä antanut vesilain 17 luvun 4 §:n 1 momentin mukaisen osoituksen siitä, ettei päätökseen saanut hakea muutosta valittamalla.

Hakemuksessaan täällä A on uudistaen edellä mainitut vaatimuksensa vaatinut asiassa aikaisemmin annettujen päätösten kumoamista.

 KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.9.1993

Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1973 II 25 ilmenevän oikeusohjeen mukaan ojitustoimituksen purkamista koskevan asian käsitteleminen kuului korkeimman oikeuden toimivaltaan. Vesilain tuolloin voimassa olleen 17 luvun 4 §:n mukaan muutosta vesiylioikeuden päätöksiin oli aina haettava korkeimmalta oikeudelta. Vesiylioikeuden ratkaisu oli kuitenkin lopullinen muun muassa valitusasioissa, joihin kuuluivat myös ojitustoimituksista tehdyt valitukset. Sen jälkeen vesilain 17 luvun muutoksenhakua koskevat säännökset on muutettu 30.4.1987 annetulla lailla, joka tuli voimaan 1.12.1987. Tähän asiaan on sovellettava uutta lakia. Uuden 17 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan korkein hallinto-oikeus on muutoksenhakutuomioistuimena haettaessa muutosta vesiylioikeuden päätökseen hakemusasiassa, korvausten osalta säännöksessä mainituin rajoituksin, ja 2 momentin mukaan virka-apuasiassa. Korkeimmalta oikeudelta haetaan edelleen muutosta pykälän 3 momentin mukaan vesiylioikeuden päätökseen riita- ja rikosasiassa sekä korvauksesta hakemusasiassa siltä osalta kuin asia ei edellä sanotun mukaisesti kuulu korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Valitusasioita koskeva muutoksenhakukielto on 17 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan edelleen voimassa.

A:n muutosvaatimukset koskevat hakemuksen johdosta vireille tulleessa ojitustoimituksessa vahvistettua ojitussuunnitelmaa, osuusprosenttia ja kustannusvastuuta. Säännönmukaisessa muutoksenhaussa ojitustoimituksessa tehdystä päätöksestä on vesilain 16 luvun 49 §:n 1 momentin mukaan soveltuvin osin voimassa, mitä hakemusasioista on säädetty. Tätä on pidettävä toimivaltajaon lähtökohtana myös ylimääräisen muutoksenhaun osalta. Sen vuoksi ojitustoimitus on ylimääräisen muutoksenhaun osalta verrattavissa hakemusasiaan ja ojitustoimitusta koskevan purkuhakemuksen käsitteleminen kuuluu niin ollen korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Sen vuoksi Korkein oikeus on katsonut oikeaksi siirtää hakemuksen korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Lindholm, Haarmann, Krook ja Tulokas