1993 false

KKO:1993:100

Ennen työnantajan konkurssin alkamista maksamatta jääneisiin ja konkurssissa valvottaviin työpalkkasaataviin perustuvat odotusajan palkat eivät olleet konkurssipesän massavelkaa.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Porin raastuvanoikeudessa

Länsielementti Oy:n konkurssipesä on Suomen valtiolle 9.8.1991 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että Länsielementti Oy oli 8.5.1991 asetettu konkurssiin. Yhtiö oli konkurssin alkaessa laiminlyönyt maksaa työntekijöilleen palkkoja yhteensä 489 308,25 markkaa, minkä määrän Satakunnan työvoimapiirin toimisto oli 14.6.1991 antamansa päätöksen nro 274/91 nojalla maksanut Rakennustyöläisten Satakunnan Aluejärjestö r.y:lle, jolle työntekijät olivat siirtäneet palkkasaatavansa. Työntekijät olivat siirtäneet yhdistykselle myös yhteensä 87 584,70 markan määräiset odotusajan palkkoihin perustuvat palkkasaatavansa. Työvoimapiirin toimisto oli 14.6.1991 annetussa palkkaturvapäätöksessä nro 276/91 palkkaturvalain 5 ja 6 §:n nojalla velvoittanut konkurssipesän suorittamaan valtiolle sen varoista yhdistykselle maksettavan määrän eli mainitut 87 584,70 markkaa 16 prosentin korkoineen 4.6.1991 lukien.

Työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaan työntekijällä oli oikeus saada odotuspäiviltä täysi palkka, jos työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus työsuhteen päättyessä viivästyi. Tässä tapauksessa viivästys oli koskenut ainoastaan sellaisia palkkoja, joiden perusteena oleva työ oli tehty ennen yhtiön konkurssiin asettamista. Odotusajan palkkasaatavat olivat siten yhtiön konkurssissa valvottavaa velkaa ja ne olisi tullut sisällyttää siihen palkkaturvapäätökseen, joiden osalta takaisinmaksuvelvollisuus oli määrätty yhtiölle työnantajana eikä konkurssipesälle. Konkurssipesä oli toiminut työnantajana ainoastaan irtisanomisaikana, miltä ajalta työsuhteesta johtuvien saatavien suorittamista ei ollut laiminlyöty. Odotusajan palkkasaatavat eivät siten voineet olla konkurssipesän massavelkaa ja työvoimapiirin toimiston päätös takaisinmaksatuksen osalta oli virheellinen.

Tämän vuoksi konkurssipesä on vaatinut, että se vapautetaan siitä takaisinmaksuvelvollisuudesta, johon se on työvoimapiirin toimiston 14.6.1991 annetulla päätöksellä nro 276/91 velvoitettu. Lisäksi konkurssipesä on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Työvoimapiirin toimiston vastaus

Työvoimapiirin toimisto on kiistänyt kanteen ja lausunut muun muassa, että koska työntekijöiden työstä johtuvia saatavia ei ollut maksettu työsuhteiden päättyessä, oli odotusajan palkkasaatavat maksettava siitä riippumatta, mistä syystä saatavien maksaminen oli viivästynyt. Koska työsuhteet olivat päättyneet yhtiön konkurssin alkamisen jälkeen, olivat maksamatta olevat odotusajan palkat konkurssipesän velkaa.

Raastuvanoikeuden päätös 11.11.1991

Raastuvanoikeus on lausunut, että yhtiö oli 11.3.1991 asetettu konkurssiin. Yhtiön palveluksessa olleiden työntekijöiden työsopimukset oli irtisanottu tämän jälkeen. Odotusajan palkanmaksuvelvollisuuden oikeusperuste syntyi työsuhteen päättyessä työsuhteesta johtuvien saatavien viivästyessä. Työntekijöiden työsuhteet olivat päättyneet yhtiön konkurssiin asettamisen jälkeen ja työntekijät olivat olleet työsuhteidensa päättyessä työsuhteessa konkurssipesään. Odotusajan palkkoihin perustuvat saatavat olivat siten konkurssipesän velkaa, vaikkei niiden maksamisen viivästystä voitaisikaan pitää konkurssipesän laiminlyöntinä.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 21.8.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi konkurssipesä oli saattanut jutun, on pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 2.12.1992.

Konkurssipesä on vaatinut, että työvoimapiirin toimiston 14.6.1991 antamasta päätöksestä nro 276/91 poistetaan konkurssipesälle asetettu takaisinmaksuvelvollisuus ja että valtio velvoitetaan korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa.

Työministeriö, joka palkkaturva-asetuksen 8 §:n nojalla oli pidättänyt asian hoitoonsa, on antanut siltä pyydetyn vastauksen, jossa ministeriö on vaatinut valituksen hylkäämistä ja konkurssipesän velvoittamista korvaamaan vastauksesta aiheutuneet kulut.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.8.1993 Perustelut

Konkurssipesä on yhtiön konkurssiin asettamispäivänä 11.3.1991 irtisanonut työsopimukset ja suorittanut työntekijöille irtisanomisajalta työpalkkasaatavat.

Satakunnan työvoimapiirin toimisto on 14.6.1991 annetulla päätöksellä nro 276/91 palkkaturvalain 5 ja 6 §:n nojalla velvoittanut konkurssipesän suorittamaan valtiolle työntekijöille maksettujen odotusajan palkkojen määrän 87 584,70 markkaa korkoineen. Näiden odotusajan palkkojen perusteena ovat olleet työntekijöille maksamatta jääneet vuosilomakorvaukset ja työajan lyhennyksestä johtuvat korvaukset ajalta 1.4.1990 - 11.3.1991 eli yhtiön konkurssia edeltäneeltä ajalta. Nämä työpalkkasaatavat ovat erääntyneet yhtiön konkurssin alkaessa ja ovat siten olleet konkurssissa valvottavia saatavia. Työvoimapiirin toimisto on konkurssissa valvonut niiden johdosta palkkaturvana maksamansa määrät.

Kysymys on siitä, ovatko mainitut odotusajan palkat konkurssipesän massavelkaa.

Konkurssisäännön 25 ja 74 §:n säännöksistä on johdettavissa massavelkaa koskeva oikeusperiaate, jonka mukaan tällaisen velan oikeusperusteen tulee syntyä konkurssiin asettamisen jälkeen.

Työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaan, "jos työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus työsuhteen päättyessä viivästyy, työntekijällä on oikeus saada täysi palkka odotuspäiviltä". Työsopimuslain 41 §:n 1 momentissa on säädetty muun muassa työnantajan konkurssipesän oikeudesta irtisanoa työsopimus päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta työnantajan joutuessa konkurssitilaan ja siitä, että palkan konkurssin ajalta maksaa pesä. Ratkaisussa KKO 1974 II 92 on katsottu, että koska työsuhteeseen perustuvia vuosilomakorvauksia ei ollut maksettu työsuhteen päättyessä vaan vasta sen jälkeen ja kun työntekijät työsuhteen päättyessä olivat olleet työsuhteessa työnantajan konkurssipesään, odotusajan palkka oli konkurssipesän velkaa eli massavelkaa.

Konkurssipesän massavelkaa koskevien oikeusperiaatteiden perusteella on työsopimuslain 22 §:n 5 momentin säännöstä verrattuna saman lain 41 §:n 1 momentin säännökseen tulkittava työnantajan konkurssissa siten, että konkurssipesän on maksettava massavelkana odotusajan palkka vain siinä tapauksessa, että sen perusteena olevan työsuhteesta johtuvan saatavan maksaminen viivästyy konkurssipesän laiminlyönnin johdosta. Kysymyksessä olevassa palkkaturvapäätöksessä tarkoitettu odotusajan palkkoihin perustuva saatava ei täytä tätä edellytystä, koska konkurssipesällä ei ole ollut oikeutta maksaa edellä mainittuja konkurssissa valvottavia vuosilomakorvauksia ja työajan lyhennyksestä johtuvia korvauksia massavelkana pesän varoista. Näin ollen konkurssipesä ei ole velvollinen maksamaan tuota odotusajan palkkoihin perustuvaa saatavaa massavelkana.

Työministeriö on hävinnyt jutun. Kun asia on ollut niin sekava ja epätietoinen, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltua aihetta, konkurssipesän on pidettävä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. Länsielementti Oy:n konkurssipesä vapautetaan siitä maksuvelvollisuudesta, johon se on Satakunnan työvoimapiirin toimiston päätöksellä 14.6.1991 nro 276/91 velvoitettu. Oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Paasikoski, Wirilander, Sevon ja Möller