Muulta kuin jo myönnetyltä osalta valituslupaa ei myönnetä.

Perustelut

Virallinen syyttäjä on rikoslain 21 luvun 5 §:n nojalla vaatinut A:lle rangaistusta B:hen kohdistuneesta pahoinpitelystä. Asiaa raastuvanoikeudessa käsiteltäessä oikeus ei ole kiinnittänyt A:n huomiota siihen mahdollisuuteen, että teko luettaisiin hänen syykseen törkeänä pahoinpitelynä, eikä tiedustellut hänen käsitystään syytteessä kuvatun menettelyn törkeysarvioinnista. Alempien oikeuksien katsottua päätöksistään ilmenevillä perusteilla rikoksen olleen törkeä A on tuomittu tuon syytteen johdosta rangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä. Tällaista menettelyä on pidetty Suomen oikeusjärjestyksen sallimana, kun syytteeseen on sisältynyt kuvaus sen perusteena olevasta teosta eikä tuomioistuin ole sidottu syyttäjän esittämään rikosnimikkeeseen.

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Artiklan 3 kohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista sekä oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaan oikeudenkäynnin on oltava rehellinen ja 3 kohdan mukaan rikoksesta syytetyllä on oikeus saada yksityiskohdittain tieto syytteen luonteesta ja syistä sekä oikeus saada riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia valmistella puolustustaan.

Tämän vuoksi rikoksesta syytetyn on saatava tietää syytteen perusteena olevan teon tapahtumakulun kuvauksen lisäksi myös oikeudellinen arviointi siitä. Ellei kysymykseen tuleva arviointi ilmene syytteestä, tuomioistuimen on oikeudenkäynnin kestäessä saatettava syytetyn tietoon, miten syytteessä kuvattu teko saattaa tulla syyttäjän esittämästä rikosnimikkeestä poiketen arvioitavaksi, ja tiedusteltava hänen käsitystään tästä arvioinnista. Tämä on tarpeen, jotta syytetty voi syytteeseen vastatessaan saattaa tuomioistuimen tietoon oman käsityksensä syytteessä kuvatun tapahtumienkulun oikeudellisesta arvioinnista.

Pahoinpitelysyytteestä raastuvanoikeudessa kuultuna A ei ole saanut tietoa siitä, mistä syytteessä esitettyä rikosnimikettä törkeämmästä rikoksesta hänet oikeuden käsityksen mukaan voitaisiin syytteeseen sisältyvän teonkuvauksen perusteella tuomita rangaistukseen, eikä ole siten saanut yksityiskohtaista tietoa syytteen sisällöstä eikä riittäviä edellytyksiä valmistella puolustustaan. Sen vuoksi A:ta ei ole tuomittava rangaistukseen muusta kuin syytteessä mainitusta rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitetusta pahoinpitelystä, johon hänen on B:n kertomuksen perusteella näytetty syyllistyneen.

Lainkohdat

Rikoslaki 21 luku 5 § 1 mom. Oikeudenkäymiskaari 14 luku 3 § 1 mom. Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi 6 artikla 1 ja 3 kohta Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus 14 artikla 1 ja 3 kohta

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan.

A tuomitaan alempien oikeuksien tuomiolauselman 7 kohdassa hänen syykseen lukeman törkeän pahoinpitelyn ja siitä määräämän rangaistuksen asemesta 24.3.1990 tehdystä pahoinpitelystä 5 kuukaudeksi vankeuteen. Tämä rangaistus sekä A:lle tuomiolauselman 8 kohdassa törkeästä ryöstöstä tuomitut 2 vuotta 6 kuukautta vankeutta, tuomiolauselman 9 kohdassa törkeästä pahoinpitelystä tuomittu 1 vuosi vankeutta ja tuomiolauselman 12 kohdassa laittomasta uhkauksesta tuomitut 2 kuukautta vankeutta yhdistetään 3 vuodeksi 10 päiväksi vankeutta, josta on vähennettävä rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vapaudenmenetysaikaa 28.3. - 27.5.1990 vastaavat 2 kuukautta ja mitä yhdistetystä rangaistuksesta on jo pantu täytäntöön. Muilta osin Turun hovioikeuden kirjeellään 16.11.1990 suorittama yhdistäminen jää voimaan.