Kansallisrahoitus Oy on A:ta vastaan ajamassaan kanteessa ja kannetta kehittäessään lausunut, että A oli 6.4.1988 ostanut Helsingistä olevalta Mixmark Oy:ltä Opel Ascona merkkisen henkilöauton. Kaupasta oli laadittu osamaksusopimus, jonka mukaan A oli käteissuorituksena maksanut 15.400 markkaa ja osamaksuvelaksi oli jäänyt 61.600 markkaa, minkä määrän ja sille laskettavan 18 prosentin vuotuisen koron, yhteensä 17.094,60 markkaa A oli sitoutunut maksamaan 36 erässä.

Osamaksusopimukseen sisältyvien osamaksukaupan sopimusehtojen 2 kohdan nojalla myyjällä oli oikeus pantata ja siirtää osamaksusopimus kaikkine oikeuksineen kolmannelle, jolla oli oikeus siirtää se edelleen. Mikäli tätä siirtooikeutta oli käytetty ja ostaja oli saanut siitä tiedon, olivat sopimuksen mukaiset maksut sen jälkeen päteviä vain siirronsaajalle suoritettuina. Ostaja voi siirtää sopimuksen ainoastaan myyjän tai sen suostumuksella, jolle myyjä oli sopimuksen siirtänyt. Osamaksusopimukseen perustuvan saatavan siirtoon sovellettiin siis velkakirjalaista ilmeneviä tavallisen velkakirjan siirtoa koskevia periaatteita. Osamaksukaupan sopimusehtojen omistusoikeutta ja takaisinotto-oikeutta koskevan 5 kohdan mukaan myyjä pidätti itselleen omistusoikeuden ajoneuvoon kaikkine lisävarusteineen, kunnes koko kauppahinta luottokustannuksineen sopimuksen mukaisesti oli täydelleen maksettu. Takaisinottoa ja tilitystä koskevan sopimusehtojen 9 kohdan mukaan koko jäljellä oleva velka erääntyi heti maksettavaksi ja myyjä oli oikeutettu vaatimaan ajoneuvon luovuttamista takaisin itselleen, jos ostaja rikkoi olennaisesti sopimuksen ehtoja.

Mixmark Oy ja Kansallisrahoitus Oy olivat 14. ja 19.1.1988 allekirjoittaneet sopimuksen osamaksusopimusten rahoittamisesta. Sopimuksen ehtojen 4 kohdan mukaan myyjän tuli siirtää rahoitettavaksi haluamansa osamaksusopimus sekä sen mahdolliset liitteet ja vakuudet kaikkine sopimukseen, sen liitteisiin ja vakuuksiin perustuvine tai liittyvine oikeuksineen rahoittajalle vakuudeksi myyjän kaikista velvoitteista rahoittajaan nähden. Moottoriajoneuvojen osamaksukaupan rahoituksessa oli kuitenkin vakiintuneesti menetelty siten, että osamaksusopimuksen siirron yhteydessä ei ajoneuvon "muodollista omistusoikeutta" siirretty rahoitusyhtiölle. Sopimusehtojen 6 kohdan mukaan siirretyllä osamaksusopimuksella myydyn esineen takaisinottooikeus kuului kuitenkin yksin rahoittajalle tai tämän määräämälle.

Mixmark Oy oli 6.4.1988 siirtänyt osamaksusopimuksen kaikkine oikeuksineen Kansallisrahoitus Oy:lle. Kansallisrahoitus Oy oli ilmoittanut siirrosta A:lle. Ilmoituksessa todettiin, että vain Kansallisrahoitus Oy:lle suoritetut maksut tulivat pätevästi mainitun sopimuksen tarkoittaman velan lyhennykseksi. A ja Mixmark Oy olivat 7.5.1988 laatineet puheena olevaa osamaksukauppaa koskevan purkusopimuksen, mutta sopimus ei sitonut Kansallisrahoitus Oy:tä.

A:n laiminlyötyä osamaksusopimuksen mukaisten osamaksuerien suorittamisen oli osamaksukaupan sopimusehtojen 9 kohdan nojalla koko jäljellä oleva velka erääntynyt heti maksettavaksi. Pääomasaatava oli 58.179,10 markkaa ja erääntynyt korko 4.209,90 markkaa, minkä lisäksi Kansallisrahoitus Oy:llä oli sopimusehtojen 3 kohdan nojalla oikeus eräpäivästä lukien periä erääntyneille maksamattomille osamaksuerille 16 prosentin vuotuista viivästyskorkoa ja perimiskulut.

Tämän vuoksi Kansallisrahoitus Oy on vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan sille pääomasaatavaa 58.179,10 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.9.1988 lukien, erääntyneen koron 4.209,90 markkaa sekä erääntyneen viivästyskoron laskettuna 19.9.1988 asti ja perimiskulut yhteensä 233 markkaa, minkä lisäksi Kansallisrahoitus Oy on vaatinut, että A velvoitettaisiin korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen.

A on ilmoittanut, että osamaksukauppa oli purettu 7.5.1988, jolloin A oli luovuttanut auton Mixmark Oy:lle. Kaupan purun jälkeen A oli toimittanut Kansallisrahoitus Oy:ltä saamansa perintäkirjeet Mixmark Oy:lle. Yhtiö oli luvannut huolehtia loppuvelan maksamisesta.

A on todennut, että osamaksukaupan sopimusehtojen omistusoikeutta ja takaisinotto-oikeutta koskevan 5 kohdan mukaan myyjä oli pidättänyt itselleen omistusoikeuden ajoneuvoon kaikkine lisävarusteineen, kunnes koko kauppahinta luottokustannuksineen sopimuksen mukaisesti oli täydelleen maksettu. Kansallisrahoitus Oy oli toimittanut A:lle ilmoituksen sopimuksen siirrosta ja panttauksesta ja sen sisältö koski vain maksujen suorittamista. Se ei sisältänyt mainintaa auton omistusoikeudesta eikä siitä, että Mixmark Oy:llä ei olisi auton takaisinotto-oikeutta. A:lla oli siten ollut täysi syy luottaa Mixmark Oy:n vakuutukseen siitä, että kauppa oli purettavissa auton myyjän ja ostajan toimenpitein. A ei ollut voinut mieltää Kansallisrahoitus Oy:tä sellaiseksi siirronsaajaksi, jonka suostumus olisi ollut tarpeen kaupan purkamiseksi. Mixmark Oy:n ja Kansallisrahoitus Oy:n välisen rahoitussopimuksen mukaan osamaksusopimus oli siirretty Kansallisrahoitus Oy:lle pantiksi.

Tämän vuoksi A, joka on myöntänyt Kansallisrahoitus Oy:n vaatimukset määrältään oikeiksi, on vaatinut kanteen hylkäämistä tai vaihtoehtoisesti sopimuksen sovittelemista kohtuuttomana. Lisäksi hän on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Raastuvanoikeus on todennut, että Mixmark Oy oli 6.4.1988 allekirjoitetulla osamaksusopimuksella kanteessa kerrotuin tavoin myynyt A:lle Opel Ascona merkkisen henkilöauton ja samana päivänä siirtänyt osamaksusopimuksen kaikkine oikeuksineen Kansallisrahoitus Oy:lle. Tämä taas oli ilmoittanut osamaksusopimuksen siirrosta ja panttauksesta A:lle. A oli purkanut autokaupan Mixmark Oy:n kanssa 7.5.1988 päivätyllä kirjallisella luovutussopimuksella, jolla A oli luovuttanut auton takaisin Mixmark Oy:lle ja Mixmark Oy sitoutunut huolehtimaan osamaksusopimuksen mukaisen loppuvelan maksamisesta Kansallisrahoitus Oy:lle.

Osamaksusopimuksen siirto Kansallisrahoitus Oy:lle ei rahoitusyhtiönkään käsityksen mukaan ollut tarkoittanut kaupan kohteena olleen henkilöauton omistusoikeuden luovutusta. Kansallisrahoitus Oy:n esittämä käsitys sen yksinomaisesta takaisinotto-oikeudesta perustui sen ja Mixmark Oy:n väliseen osamaksusopimusten rahoittamista koskevaan sopimukseen. Tämän sopimuksen sisällöstä A:n ei ollut näytetty saaneen tietoa. Raastuvanoikeus on katsonut, että A:lla siten oli ollut oikeus luottaa siihen, että hän voi purkaa autokaupan auton osamaksusopimuksen mukaisen omistajan Mixmark Oy:n kanssa, vaikka hän oli saanut tiedon osamaksusopimuksen siirtämisestä ja panttaamisesta Kansallisrahoitus Oy:lle.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen. Jutun laatuun nähden asianosaiset ovat saaneet pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Kansallisrahoitus Oy oli saattanut jutun, on lausunut, että Mixmark Oy:n ja A:n välillä 6.4.1988 tehdyn osamaksusopimuksen mukaan myyjällä oli oikeus pantata ja siirtää osamaksusopimus kaikkine oikeuksineen kolmannelle. Mikäli siirto-oikeutta oli käytetty ja ostaja oli saanut siitä tiedon, sopimuksen mukaiset maksut olivat sen jälkeen päteviä vain siirronsaajalle suoritettuina. Mixmark Oy oli 6.4.1988 siirtänyt Kansallisrahoitus Oy:lle osamaksusopimukseen perustuvat oikeudet, ja Kansallisrahoitus Oy oli ilmoittanut kirjallisesti A:lle siirrosta. A oli ilmoituksen saatuaan maksanut Kansallisrahoitus Oy:lle kaksi osamaksusopimuksen maksuerää. A:n ollessa siten tietoinen sopimuksen siirrosta ei sen jälkeen tapahtunut auton luovuttaminen takaisin Mixmark Oy:lle osamaksuvelan suoritukseksi ollut pätevä Kansallisrahoitus Oy:öön nähden. A oli myöntänyt kanteen määrältään oikeaksi.

Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen. A on velvoitettu suorittamaan Kansallisrahoitus Oy:lle osamaksusopimukseen perustuva pääomasaatava 58.179,10 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.9.1988 lukien, erääntyneenä korkona 4.209,90 markkaa sekä erääntyneenä viivästyskorkona 19.9.1988 saakka ja perimiskuluina yhteensä 233 markkaa sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeudessa 6.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antamisesta.

Asian näin päättyessä A sai pitää vastauskulut vahinkonaan.