1992 false

KKO:1992:48

A ja B olivat avoliittonsa aikana hankkineet ajoneuvot yhteiseen lukuun käyttäen kummankin varoja autojen maksamiseen. Tämän vuoksi vahvistettiin, että A ja B omistivat ajoneuvot yhteisesti, vaikka ne oli rekisteröity B:n nimiin.

B:n otettua ajoneuvot hallintaansa avoliiton päätyttyä hän oli velvollinen suorittamaan A:lle korvausta ajoneuvojen arvonalennuksesta ja A:n käytön estymisestä.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vantaan kihlakunnanoikeuden päätös 29.11.1988

Kihlakunnanoikeus on lausunut, että B ja A olivat asuneet avoliitossa vuodesta 1983 kevättalveen 1987 saakka, jona aikana A oli toiminut työmaaruokalan pitäjänä Malmilla. Toyota HJ 60 -merkkinen maastohenkilöauto BAT-612 oli 7.4.1986 ostettu 140.600 markan hinnasta ja 22.5.1988, oikeastaan 1986, Hobby 610 TFM-matkailuvaunu 73.300 markan hinnasta. Auto ja matkailuvaunu oli rekisteröity yksin B:n nimiin, mutta asiassa esitetyn selvityksen mukaan asianosaiset olivat rahoittaneet niiden hankinnan yhdessä joko heidän yhteisessä käytössään olleen pankkitilin varoilla tai A:n nimiin otetuilla luotoilla. Tarkemman selvityksen puuttuessa kihlakunnanoikeus on katsonut A:n ja B:n omistaneen esineet yhtä suurin osuuksin ja niitä oli käytetty yhteisiin tarkoituksiin.

Koska esineiden jakaminen oli mahdotonta, kihlakunnanoikeus on määrännyt ne myytäviksi. Kihlakunnanoikeus on todennut, että uskotuksi mieheksi myymistä suorittamaan oli esitetty asianajaja X:ää eikä muita ehdokkaita ollut ilmoitettu ja X:ää oli pidettävä tehtävään pätevänä. Uskotulla miehellä oli valta harkita, miten myynti asianosaisille edullisimmin on toteutettavissa, koska huutokauppa ei mahdollisesti ollut paras mahdollinen myyntitapa.

Kihlakunnanoikeus on katsonut ajoneuvojen arvonalennukseksi huomioon ottaen asianosaisten yhteisesti omistamat osuudet 2.000 markkaa kuukaudessa ja B on katsottu velvolliseksi korvaamaan arvonalennuksesta ja ajoneuvojen käytöstä A:lle 1.000 markkaa kuukaudelta.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on vahvistanut, että A ja B omistavat yhdessä mainitut ajoneuvot siten, että he kumpikin omistavat niistä puolet.

Eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain säännösten nojalla kihlakunnanoikeus on määrännyt asianajaja X:n uskotuksi mieheksi toimittamaan ajoneuvojen myynnin asianosaisille edullisimmaksi katsomallaan tavalla.

Kihlakunnanoikeus on velvoittanut B:n suorittamaan A:lle ajoneuvojen arvon alentumisesta ja käytöstä johtuvaksi korvaukseksi 1.000 markkaa kuukaudelta 1.4.1987 alkaen ja B on velvoitettu suorittamaan ajalta ennen kihlakunnanoikeuden päätöstä eli 20 kuukaudelta yhteensä 20.000 markkaa. Vastaavansuuruinen korvaus kuukaudelta on vahvistettu siihen saakka, kunnes ajoneuvot on myyty.

Valtion varoista on maksettu varatuomari Y:lle maksuttoman oikeudenkäynnin nojalla palkkioksi A:n avustamisesta 8.000 markkaa ja kulujen korvaukseksi 765 markkaa mitkä määrät yhteensä 8.765 markkaa B on velvoitettu korvaamaan valtiolle.

Helsingin hovioikeuden tuomio 6.3.1991

Hovioikeus, jossa B on hakenut muutosta, on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen pysyväksi. Valtion varoista on maksettu Y:lle palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa 500 markkaa, mikä määrä B on velvoitettu korvaamaan valtiolle.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 23.5.1991. Valituksessaan B on vaatinut kanteen hylkäämistä ja A:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa laillisine korkoineen.

A on antanut häneltä valituksen johdosta pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.4.1992 Perustelut

A ja B ovat eläneet avoliitossa neljä vuotta. A:lla on ollut työmaaruokala ja B on avustanut häntä ruokalassa muun muassa tavaroiden kuljetuksissa. Sittemmin B on jäänyt pois työpaikastaan rakennusliikkeestä ja toiminut A:n työmaaruokalassa. A:n ja B:n pankkitili on ollut A:n nimissä, mutta B:llä on ollut tiliin käyttöoikeus. A on näyttänyt, että tältä tililtä on rahoitettu puheena olevat ajoneuvot. A on lisäksi näyttänyt, että ajoneuvoja on rahoitettu myös hänen nimissään otetuilla lainoilla ja että hän on osallistunut myös vaihtoautojen rahoitukseen. Edellä selostetut seikat osoittavat, että A:n varoja on käytetty ajoneuvojen hankintaan. Uskottavana on myös pidettävä A:n väitettä siitä, että hän on ajatellut ajoneuvojen rekisteröinnin olleen pelkkä muodollisuus. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A ja B ovat hankkineet ajoneuvot yhteiseen lukuun ja että he omistavat ajoneuvot yhdessä. B:n omistusosuutta ajoneuvoihin ei ole pidettävä puolta suurempana.

B on ottanut ajoneuvot hallintaansa avoliiton päätyttyä ja siten estänyt A:ta käyttämästä niitä. A ei kuitenkaan ole näyttänyt vaatineensa ajoneuvojen käyttöoikeutta ennen kuin B:lle 12.5.1988 tiedoksi antamallaan haasteella. Mainitusta päivämäärästä lukien Korkeimman oikeuden tuomion antopäivään saakka A on oikeutettu korvaukseen ajoneuvojen arvonalennuksesta ja käytön estymisestä aiheutuneesta haitasta. Haitan määräksi Korkein oikeus arvioi 25.000 markkaa.

Näiden ja uskotun miehen ja hänen tehtäviensä määräämisen osalta kihlakunnanoikeuden mainitsemien perustelujen nojalla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevin tavoin.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin B on velvoitettu suorittamaan A:lle korvausta ajoneuvojen käytöstä ja arvonalennuksesta 1.000 markkaa kuukaudelta 1.4.1987 lukien.

B velvoitetaan suorittamaan A:lle ajoneuvojen käytön estymisestä ja arvonalennuksesta kertakaikkisena korvauksena 25.000 markkaa.

Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Valtion varoista suoritetaan maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla palkkioksi asianajaja Y:lle A:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 850 markkaa, mikä määrä jää asian näin päättyessä Korkeimmassa oikeudessa valtion vahingoksi. Samoin B saa asian laatuun nähden pitää hänelle Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Portin, Riihelä, Taipale ja Wirilander