Osakeyhtiö A on X Oy:tä ja B:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että se oli toimittanut X Oy:lle osake- ja osakasluetteloon merkittäväksi yhden omistamansa sanotun yhtiön osakkeen. X Oy:n hallitus oli 31.10.1988 pitämässään kokouksessa antanut osakkeen esitettyjen lunastusvaatimusten ja suoritetun arvonnan perusteella B:n lunastettavaksi, vaikka osakeyhtiö A oli jo ennestään ollut X Oy:n osakkeenomistaja eikä osakkeen lunastamisen edellytyksiä siten ollut ollut olemassa.

Koska X Oy ei ollut osakeyhtiö A:n pyynnöstä huolimatta purkanut päätöstä, osakeyhtiö A on vaatinut, että X Oy:n hallituksen mainittu päätös ja siihen liittyvät toimet kumotaan ja että osakeyhtiö A:n vahvistetaan olevan osakkeen oikea omistaja, joka tulee merkitä X Oy:n osake- ja osakasluetteloon.

Raastuvanoikeus, jossa asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen, on lausunut, että X Oy oli 17.10.1988 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut osakeyhtiö A:lle, että tällä ei osakerekisterin mukaan ollut omistuksessaan X Oy:n osakkeita, minkä vuoksi X Oy:n hallitus oli osakkeen siirtoa käsitellessään pitänyt osakeyhtiö A:tä yhtiön uutena osakkeenomistajana. Osakeyhtiö A oli 19.10.1988 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut X Oy:lle peruuttavansa esittämänsä osakkeen rekisteröintianomuksen ja lisäksi ilmoittanut, ettei se tullut esittämään mitään sanotun osakkeen rekisteröimiseen liittyviä vaatimuksia.

Raastuvanoikeus on katsonut, että osakeyhtiö A oli näin menetellessään ja jättäessään ryhtymättä enemmälti selvittämään oikeuttaan osakkeen rekisteröintiin luopunut rekisteröintioikeudestaan.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen. Asian laadun vuoksi asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi osakeyhtiö A ja X Oy olivat saattaneet jutun, on lausunut, että osakeyhtiö A oli perustanut kanteensa siihen, että se oli ollut Oy:n osakkeenomistaja hankkiessaan omistukseensa rekisteröinnin kohteena olleen ja lunastetuksi joutuneen X Oy:n osakkeen. Todistustaakkaa koskevien periaatteiden mukaan osakeyhtiö A:n oli näytettävä kanteensa peruste toteen.

Osakeyhtiö A oli esittänyt valokopion X Oy:n 30.5.1985 annetusta kymmenen osaketta käsittävästä osakekirjasta. Osakekirjaan tällöin tehdyn merkinnän mukaan osakeyhtiö A oli osakekirjan omistaja. Osakeyhtiö A oli lisäksi antanut kopion X Oy:n osakeluettelossa 12.4.1989. Sen mukaan osakeyhtiö A oli osakekirjan sisältämän kymmenen osakkeen omistaja. X Oy oli tunnustanut osakeluettelomerkinnän olleen samanlainen jo lokakuussa 1988, jolloin osakeyhtiö A oli vaatinut itsensä merkitsemistä osakeluetteloon oikeudenkäynnin kohteena olevan osakkeen omistajaksi.

X Oy oli kiistänyt kanteen, koska sillä oli ollut aihetta epäillä, ettei osakeyhtiö A enää omistanut mainittuja kymmentä osaketta yhtiön hankkiessa omistukseensa rekisteröitäväksi haluamansa osakkeen. X Oy oli käsityksensä tueksi vedonnut siihen, että muut oikeushenkilöt kuin osakeyhtiö A olivat vuosina 1987 ja 1988 nostaneet mainittujen kymmenen osakkeen tuottamat osingot.

Mainitun osakekirjan siirtomerkintöjä koskevalle sivulle oli kirjoitettu kaksi avointa siirtoa. Ensimmäiseksi siirtäjäksi oli merkitty epäselvä nimikirjoitus ja toiseksi siirtäjäksi osakeyhtiö A. Siirtomerkintöjä ei ollut päivätty. Merkintöjen perusteella oli pääteltävissä, ettei osakeyhtiö A ollut osakekirjan antamisesta lähtien ollut yhtäjaksoisesti osakkeiden omistajana. Ajanjaksoista, jolloin yhtiö oli omistanut osakkeet, voi ainoastaan se antaa selvitystä. Tällaista näyttöä osakeyhtiö A ei ollut jutussa esittänyt.

Näin ollen osakeyhtiö A ei ollut näyttänyt kannettaan toteen.

Osakeyhtiö A oli hävinnyt jutun eikä asia ollut niin sekava ja epätietoinen, että osakeyhtiö A:lla olisi ollut perusteellista aihetta oikeudenkäyntiin.

Näillä ja raastuvanoikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen itse asian osalta pysyväksi ja oikeudenkäyntikulujen osalta muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että osakeyhtiö A on velvoitettu suorittamaan X Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeudessa 9.490 markkaa. Osakeyhtiö A on lisäksi velvoitettu suorittamaan X Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1.800 markkaa.