Kuljetusliike B & Co on A:lle 6.5. ja Maanrakennus A-Kallio Oy:lle 19.12.1989 tiedoksi toimitettujen haasteiden nojalla kertonut, että A oli 12.7.1988 kaivinkoneellaan nostanut kiviä avoimen yhtiön omistaman kuorma-auton lavalle. Lastauksessa kuorma-auton lava oli vaurioitunut A:n painaessa kauhalla väkisin lavalle nostamaansa suurta kiveä. Lava oli vaurioitunut korjauskelvottomaksi, koska siitä oli kadonnut konstruktiivinen jännitys. A:n lastatessa 22.7.1988 kiviä saman kuljetusliikkeen omistaman toisen kuorma-auton lavalle auton perälaudan lukko oli vaurioitunut niin, että se oli jouduttu vaihtamaan uuteen. Tämäkin oli johtunut liian suuren kiven nostamisesta. A oli tehnyt maansiirtotöitä Maanrakennus A-Kallio Oy:n johdon ja valvonnan alaisena tuntiveloitusperiaatteella.

Tämän vuoksi avoin yhtiö on vaatinut, että Maanrakennus A-Kallio Oy ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan kuorma-auton lavan korjauksesta 720 ja lavan arvon alenemisesta aiheutuneesta vahingosta 25 000 sekä toisen kuorma-auton perälaudan lukon korjauksesta 4 406,65 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ynnä korvaamaan avoimen yhtiön oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

A on kiistänyt kanteen todeten, ettei hän ollut syyllistynyt tuottamukseen. Hän oli ollut työntekijään verrattavassa asemassa, joten Maanrakennus A-Kallio Oy oli ensisijaisesti vastuussa aiheutuneesta vahingosta. Joka tapauksessa korvausvelvollisuutta oli soviteltava hänen varallisuutensa ja muut olosuhteet huomioon ottaen.

Maanrakennus A-Kallio Oy on kiistänyt kanteen katsoen, että se ei ollut vastuussa itsenäisen yrittäjän työssään aiheuttamasta vahingosta. A ei ollut ollut työsopimussuhteeseen rinnastettavassa sopimussuhteessa yhtiöön. Maanrakennus A-Kallio Oy ei ollut myöskään syyllistynyt tuottamukseen valitessaan konevuokraajaa.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että A:n olisi tullut kivien lastaamisessa noudattaa sellaista huolellisuutta ja varovaisuutta, ettei siitä olisi syntynyt tällaisessa työssä normaalisti aiheutuneita vaurioita suurempia vaurioita. Kuorma-auton lavan laidan ja toisen kuorma-auton perälaudan lukon vauriot eivät olleet olleet normaaleja, vaan ne olivat aiheutuneet A:n laiminlyönneistä. Riippumatta siitä millaisin sopimuksin Maanrakennus AKallio Oy oli antanut lastaustyön A:n tehtäväksi, yhtiö oli vastuussa vahingosta, joka yhtiön rakennustyömaalla työtä suoritettaessa oli huolimattomuudella tai varomattomuudella aiheutettu sivulliselle.

Kihlakunnanoikeus on arvioinut kuorma-auton lavan arvon alennukseksi 8 000 markkaa.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut Maanrakennus A-Kallio Oy:n suorittamaan avoimelle yhtiölle korvaukseksi kuorma-auton lavan korjauskustannuksista 720 markkaa ja lavan arvon alentumisesta 8 000 markkaa sekä toisen kuorma-auton perälaudan lukon korjauskustannuksista 4 406,60 markkaa eli yhteensä 13 126,60 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.12.1989 lukien sekä korvaamaan avoimen yhtiön oikeudenkäyntikulut 9 000 markalla 16 prosentin korkoineen 3.5.1990 lukien.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiöt olivat saattaneet jutun, on todennut, että A oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainittuina aikoina Maanrakennus A-Kallio Oy:n määräyksestä nostanut kaivinkoneellaan suuria kiviä avoimen yhtiön omistamien kuorma-autojen lavoille. A oli tuolloin kihlakunnanoikeuden toteamalla huolimattomuudella ja varomattomuudella aiheuttanut autojen lavojen vaurioitumisen. Avoimelle yhtiölle oli A:n tuottamuksesta aiheutunut kuorma-auton lavan korjauskustannuksista 720 markan ja lavan arvon alentumisesta arvioitu 8 000 markan sekä toisen kuormaauton perälaudan lukon korjauskustannuksista 4 406,60 markan eli yhteensä 13 126,60 markan suuruinen vahinko.

A oli Maanrakennus A-Kallio Oy:n toimeksiannosta ja osakeyhtiön noudattamina työaikoina tehnyt kaivinkoneellaan maansiirtotöitä ajan 14.6. - 31.7.1988 osakeyhtiön lukuun laskuttaen sitä tehdyistä konetyötunneista. Osakeyhtiön työnjohto oli osoittanut A:lle työkohteet ja työtehtävät sekä valvonut työn tekemistä. Osakeyhtiö oli, antaessaan maansiirtotöiden suorittamisen pienyrittäjä A:n tehtäväksi edellä mainituin tavoin ja sanotuissa olosuhteissa, antanut tehtävän sellaiselle vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulle itsenäiselle yrittäjälle, joka oli huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet rinnastettava osakeyhtiön työntekijään. Sen vuoksi osakeyhtiö oli sanotun lainkohdan nojalla velvollinen korvaamaan mainitut A:n työssään aiheuttamat vahingot.

Maanrakennus A-Kallio Oy:n ja A:n välisellä sopimuksella ei ollut merkitystä avoimen yhtiön oikeuteen saada vahingonkorvauslain nojalla korvausta Maanrakennus A-Kallio Oy:ltä.

Hovioikeus on katsonut, ettei A:n tuottamus ollut lievä.

A ja avoin yhtiö olivat kumpikin itsenäisiä yrittäjiä, vaikka A olikin rinnastettu yhtiön työntekijään kysymyksessä olevan työn tekemisessä. Sen vuoksi ja kun vahinkojen määrä ei ollut suuri A:n harjoittamaan yrittäjätoimintaan nähden, hovioikeus on katsonut, että kohtuullisena korvauksena, jonka A oli vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla velvollinen suorittamaan avoimelle yhtiölle, oli pidettävä vahingon koko määrää. Koska A ei ollut aiheuttanut mainittuja vahinkoja tahallaan, hän vastasi vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n mukaan vain siitä avoimelle yhtiölle aiheutuneiden vahinkojen määrästä, jota ei voitu saada Maanrakennus A-Kallio Oy:ltä.

Tämän vuoksi hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, velvoittanut A:n yhteisvastuullisesti Maanrakennus A-Kallio Oy:n kanssa suorittamaan Kuljetusliike B & Co:lle mainitut 13 126,60 markkaa 16 prosentin korkoineen osakeyhtiölle tiedoksi annetun haasteen tiedoksiantopäivästä 19.12.1989 lukien, mutta vain siinä tapauksessa, että mainittua määrää ei saatu perityksi Maanrakennus A-Kallio Oy:ltä. Hovioikeus on myös velvoittanut A:n yhteisvastuullisesti Maanrakennus A-Kallio Oy:n kanssa suorittamaan avoimelle yhtiölle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 9 000 markkaa, mille määrälle A:n oli maksettava 16 prosentin korko hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Muilta osin hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.