A on avioeroasian jatkokäsittelyssä harkinta-ajan kuluttua esittämässään hakemuksessa kertonut, että Vantaan kihlakunnanoikeus oli 5.3.1990 antamallaan päätöksellä lykätessään B:n ja A:n avioeroa koskevan asian määrännyt heidän yhteisen hakemuksensa perusteella, että heidän lastensa, 3.4.1982 syntyneen C ja 13.10.1986 syntyneen D huolto edelleen oli oleva molemmilla vanhemmilla yhteisesti ja että lasten tuli asua A:n luona sekä velvoittanut B:n suorittamaan elatusapua kummallekin lapselle erikseen 700 markkaa kuukaudessa. Edelleen kihlakunnanoikeus oli päättänyt, että C ja D:n oikeus pitää yhteyttä ja tavata B:ta oli toteutettava siten, että B piti lapsia luonaan vuoden jokaisen parittoman maanantain kello 8 ja sitä seuraavan viikon maanantain kello 8 välisen ajan.

Hakemuksen mukaan mainittu poikkeuksellisen laaja tapaamisoikeus oli vaikuttanut kielteisesti lasten hyvinvointiin ja heidän perusturvallisuutensa oli järkkynyt. Lapsille vahvistettu elatusapu oli perustunut laajaan tapaamisoikeuteen. Lasten olosuhteissa tapahtunut muutos edellytti lasten tapaamisoikeudesta ja elatusavusta annetun päätöksen muuttamista. Sen vuoksi A on vaatinut kihlakunnanoikeuden 5.3.1990 antaman päätöksen muuttamista siten, että B velvoitetaan suorittamaan elatusapua kummallekin lapselle erikseen 1 200 markkaa kuukaudessa ja että tapaamisoikeutta rajoitetaan toteuttamalla lasten oikeus pitää yhteyttä ja tavata B:tä siten, että tämä piti lapsia luonaan kunkin kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena viikonloppuna perjantai-illasta kello 18 sunnuntai-iltaan kello 18, kerran viikossa arki-iltana vanhempien erikseen sopimalla tavalla, B:n vuosiloman aikana yhtäjaksoisesti kolmen viikon ajan, joulun- ja pääsiäispyhien sekä koulujen urheilulomien aikana vuorovuosin siten, että lapset jouluna 1990 olivat isänsä luona. Lisäksi A on vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

B on hakemuksesta kuultuna vastustanut A:n vaatimuksia ja toissijaisesti vaatinut, että lasten tuli asua hänen luonaan, että A velvoitetaan suorittamaan elatusapua C:lle 500 ja D:lle 1 000 markkaa kuukaudessa ja että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Kihlakunnanoikeus on hankittuaan Vantaan sosiaalilautakunnalta selvityksen katsonut, että lasten huollon säilyttäminen molemmilla vanhemmilla yhteisesti ja lasten asuminen A:n luona oli edelleen lasten edun mukaista.

Sen sijaan 5.3.1990 annettu päätös lasten tapaamisoikeuden järjestämisestä ei ollut osoittautunut lasten edun mukaiseksi. Tämän vuoksi päätöstä oli aiheellista muuttaa. Kihlakunnanoikeus on päättänyt, että C:n ja D:n oikeus pitää yhteyttä ja tavata B:tä oli toteutettava siten, että B piti lapsia luonaan kunkin kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena viikonloppuna perjantai-illasta kello 18.00 sunnuntaiiltaan kello 18.00, yhtenä vanhempien erikseen sopimana arki-iltana viikossa kello 21.00 asti, B:n vuosiloman aikana yhtäjaksoisesti kolmen viikon ajan sekä joulu-, pääsiäis- ja urheiluloman ajan vuorovuosin siten, että B:n vuoro alkoi vuonna 1991.

Tapaamisoikeuden kaventumisen vuoksi olosuhteissa oli tapahtunut olennaisia muutoksia. Siten elatusavun muuttaminen oli lasten ja elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen kohtuullista. Kihlakunnanoikeus on velvoittanut B:n suorittamaan elatusavuksi C:lle ja D:lle kummallekin 900 markkaa kuukaudessa kuukausittain etukäteen kihlakunnanoikeuden päätöspäivästä lukien siihen saakka, kunnes lapset täyttivät 18 vuotta tai asiasta sitä ennen ehkä toisin määrättiin.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että asiaan osalliset saivat asian laatuun nähden itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut asian, on jättänyt sen kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan sekä velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi vastauskuluista 1 000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä.