A on Oy Finnmatkat-Finntours Ab:lle 11.4.1988 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli osallistunut yhtiön järjestämälle seuramatkalle Teneriffalle 26.3.-3.4.1987. Paluupäivän iltapäivänä eräs matkustaja oli kaksi kertaa soittanut yhtiön paikalliseen toimistoon ilmoittaen lentokoneessa olevan pommin. Lentokentällä sanottu matkustaja oli uudistanut pommiuhkauksen yhtiön edustajalle, joka oli ilmoittanut myös A:n nimen paikalliselle poliisille. Yhtiön edustaja ei ollut keskustellut asiasta A:n kanssa eikä poliisi ollut yhtiön edustajan läsnäollessa kuulustellut häntä. A:n syyttömyys olisi selvinnyt välittömästi, jos häntä olisi kuultu. Paikallinen poliisi oli pidättänyt A:n. Sikäläinen kihlakunnan- ja tutkintaoikeus oli 5.4.1987 todennut hänet syyttömäksi rikokseen. A on katsonut itseensä kohdistuneiden toimenpiteiden johtuneen yksinomaan yhtiön edustajan toimenpiteistä. A ei ollut päässyt sovitulle paluulennolle, minkä seurauksena hän oli joutunut majoittumaan hotelliin ja olemaan poissa työstä. Yhtiön edustaja oli syyllistynyt törkeään tuottamukseen ilmiantaessaan perättömästi A:n espanjalaiselle poliisille saattaakseen tämän syytteeseen. Yhtiö oli laiminlyönyt sopimussuhteesta johtuvan huolenpitovelvollisuuden A:ta kohtaan.

Sen vuoksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle ylimääräisen lentolipun hinta 1.800 markkaa, yhtiön edustajan aiheuttamista oikeudenkäynti-, hotelli- ja ylimääräisistä elantokuluista Espanjassa sekä ansionmenetyksestä 3.190 markkaa ja yhtiön edustajan toimenpiteiden aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä 20.000 markkaa, kaikki erät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien, sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Yhtiö on kiistänyt kanteen perusteeltaan ja määrältään ja vaatinut kanteen hylkäämistä. Yhtiö on lausunut, että pommiuhkaus oli tullut yhtiön tietoon siinä muodossa, että yhtiöllä oli ollut perusteltu syy uskoa A:n olleen osallisena asiassa. Matkanjärjestäjän vastuu muita matkustajia kohtaan vaati suhtautumaan pommiuhkauksiin vakavasti. Turvaohjeiden mukaan yhtiön tuli ilmoittaa lentoyhtiölle kaikki lehtoyhtiöön kohdistetut uhkaukset. Yhtiö oli ilmoittanut tapauksesta Oy Finnair Ab:lle. Oy Finnmatkat-Finntours Ab ei ollut syyllistynyt virheeseen tai laiminlyöntiin.

Raastuvanoikeus on katsonut todistajankertomusten perusteella näytetyksi, että seuramatkalla A:n seurassa ollut henkilö oli paluupäivän aamuna ilmoittanut matkakumppaneittensa uhkaavan hänen henkeään ja aikovan räjäyttää lentokoneen pommilla. Matkustajien ollessa esittämässä matkalippujaan ja passejaan lentokenttävirkailijoille ja A:n ehdittyä jo niin sanotun transithallin puolelle, A, uhkauksista kertonut henkilö ja eräs kolmas samassa seurassa ollut henkilö oli pidätetty ja toimitettu poliisiviranomaisten huostaan. Sittemmin viranomaiset olivat todenneet A:n syyttömäksi mihinkään rikokseen.

Raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että yhtiön palveluksessa oleva henkilö olisi menetellyt virheellisesti, koska A:n pidättäminen oli esitetyn selvityksen mukaan aiheutunut hänen seurassaan olleen henkilön väitteistä ja syytöksistä. Ilmakuljetuksen yhteydessä matkanjärjestäjän velvollisuus oli suhtautua vakavasti matkustajien turvallisuutta vaarantaviin tekijöihin ja matkaoppaiden velvollisuutena oli ilmoittaa Oy Finnair Ab:n henkilökunnalle kaikista vaaratekijöistä.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen. A on velvoitettu korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 12.000 markalla 16 prosentin korkoineen 14.3.1989 lukien.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, että A:n osallistuminen paluulennolle oli estynyt hänen jouduttuaan vääräksi osoittautuneen ilmiannon johdosta Espanjan poliisiviranomaisten pidättämäksi.

Niinkuin raastuvanoikeuskin, hovioikeus on katsonut asiassa jääneen näyttämättä, että yhtiön virkailijat olisivat menetelleet virheellisesti ilmoittaessaan Oy Finnair Ab:lle heille ilmoitetusta pommiuhasta.

Yleisten seuramatkaehtojen VII 6 kohdassa suljettiin pois matkanjärjestäjän vastuu koti- tai ulkomaisten viranomaisten matkustajille aiheuttamista vahingoista. Kuitenkin edellä mainituista seikoista huolimatta, kun A:n ei ollut näytetty antaneen aihetta pidätykselleen, vahingon jääminen hänen kannettavakseen oli tässä tapauksessa vallinneet olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Sen vuoksi hovioikeus on jättänyt tuon sopimuskohdan varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n nojalla huomioon ottamatta.

Oy Finnmatkat-Finntours Ab:n matkanjärjestäjänä tuli ensikädessä vastata A:lle paluulennolta poisjäämisestä aiheutuneesta välittömästä taloudellisesta vahingosta, lentolipusta 1.800 markkaa ja arvion mukaan hotelli- ja ateriakuluista 2.000 markkaa.

Sen vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja velvoittanut yhtiön maksamaan A:lle vahingonkorvauksena 3.800 markkaa 16 prosentin korkoineen 11.4.1988 lukien ja oikeudenkäyntikulujen korvauksena asiassa 17.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.