Osaomistus Oy:n konkurssipesä on A:lle 2.8.1989 tiedoksi annetun haasteen nojalla lausunut, että Osaomistus Oy oli 1.1.1987 - 10.11.1988 välisenä aikana antanut toimitusjohtajalleen A:lle rahalainaa yhteensä 169 000 markkaa, vaikka yhtiöllä ei ollut ollut vapaata omaa pääomaa. Rahalainan antamisesta ja vakuudesta ei myöskään ollut hallituksen päätöstä. Konkurssipesä on sen vuoksi vaatinut, että A velvoitetaan maksamaan konkurssipesälle 169 000 markkaa laillisine korkoineen sekä velvoitetaan korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut korkoineen.

A:n vastaus

A on myöntänyt, että hän oli saanut Osaomistus Oy:ltä kantessa mainitun rahalainan. A on kuitenkin katsonut, että kanne oli aiheeton, koska hänellä oli yhtiön konkurssituomiossa vahvistettua saatavaa yhtiön lainasaatavaa enemmän. A on vaatinut, että konkurssipesän vaatima saatava kuitataan A:n vastasaatavilla ja että konkurssipesä velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Kihlakunnanoikeus on todennut, että Osaomistus Oy oli antanut toimitusjohtajalleen A:lle 1.1.1987 -10.11.1988 välisenä aikana rahalainaa yhteensä 169 000 markkaa. Tilintarkastuskertomuksesta ilmeni, että rahalainaa annettaessa yhtiöllä ei ollut ollut vapaata omaa pääomaa ja ettei rahan lainauksesta ollut hallituksen päätöstä eikä siitä oltu annettu vakuutta. Rahalaina oli siten annettu osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n vastaisesti ja sitä oli siitä syystä pidettävä alusta alkaen yhtiötä sitomattomana. Menettelystä oli osakeyhtiölain 16 luvun 9 §:ssä säädetty rangaistus. Oikeudenvastaisella menettelyllä aikaansaatua saatavaa ei voitu käyttää siviilioikeudellisella perusteella syntyneen saatavan kuittauksessa.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus, joka on hylännyt A:n kuittausvaatimuksen, on velvoittanut A:n suorittamaan Osaomistus Oy:n konkurssipesälle 169 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 10.1.1988 lukien sekä korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 9 000 markalla 16 prosentin korkoineen 26.2.1990 lukien.

A on valittamalla saattanut jutun hovioikeuden tutkittavaksi. Hän on uudistaen kihlakunnanoikeudessa esittämänsä kuittausvaatimuksen vaatinut kanteen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Osaomistus Oy:n konkurssipesä on vastannut valitukseen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

Hovioikeus, joka on hylännyt A:n suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön asian selvitettyyn tilaan nähden aiheettomana, on lausunut, että Osaomistus Oy:n konkurssihallinnon toimeksiannosta suoritetusta yhtiön kirjanpidon tarkastuksesta laaditussa 27.6.1989 allekirjoitetussa tarkastuskertomuksessa oli todettu, että yhtiön kirjanpito oli monilta osin ollut puutteellista ja epäluotettaavaa. Lisäksi tarkastuksessa oli kihlakunnnaoikeuden mainitsemin tavoin havaittu, että yhtiö oli 1.1.1987 -10.11.1988 välisenä aikana antanut A:lle rahalainaa yhteensä 169 000 markkaa, vaikka yhtiöllä ei ollut ollut vapaata pääomaa ja vaikka hallituksen päätöstä rahalainauksesta ja vaadittavasta vakuudesta ei ollut ollut. A puolestaan oli esittänyt hovioikeudelle yhtiön taseet vuodelta 1986 ja 1987 sekä niitä koskevan tilintarkastajan lausunnon, joista ilmeni, että yhtiön vapaa oma pääoma 31.12.1986 oli ollut 49 021,70 markkaa ja 31.12.1987 689 958,63 markkaa. Koska selvitystä A:lle annetun rahalainan jakautumisesta vuosien 1987 ja 1988 osalle ei ollut esitetty, asiassa oli jäänyt epäselväksi, oliko rahalainan antaminen A:lle tapahtunut sekä vuonna 1986 että 1987 päättyneeltä tilikaudelta vahvistetun taseen osoittaman vapaan pääoman määrän rajoissa. Tästä huolimatta, koska yhtiö ei ollut saanut A:lta rahalainasta vakuutta eikä lainan antamisesta ollut hallituksen päätöstä, mainittu 169 000 markan määräinen rahalaina oli kuitenkin annettu osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n säännöksen vastaisesti. Näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi. A on velvoitettu korvaamaan konkurssipesän vastauskulut hovioikeudessa 2 000 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.