A ja B ovat vaatineet C:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että tämä oli 11.7.1988 Helsingissä tullessaan Paavolantieltä Vilppulantielle ja ylittäessään Vilppulantien ajamalla polkupyörällä suojatietä laiminlyönyt väistää samanaikaisesti oikealta Vilppulantietä lähestynyttä A:n kuljettamaa ja B:n omistamaa henkilöautoa, mistä oli seurannut, että C ja A:n kuljettama auto olivat törmänneet yhteen. B on lisäksi vaatinut, että C velvoitetaan korvaamaan hänelle autovakuutuksen omavastuuosuus 500 markkaa ja bonusmenetys 4.474,80 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.11.1988 lukien.

Raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että C olisi syyllistynyt siihen liikenteen vaarantamiseen, josta hänelle oli vaadittu rangaistusta. Sen sijaan raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä katsonut selvitetyksi, että A oli 11.7.1988 Helsingissä kuljettaessaan henkilöautoa Vilppulantietä Teerisuontien suunnasta Paavolantien suuntaan ja lähestyessään Vilppulantien ja Paavolantien risteyksessä olevaa suojatietä varomattomuudesta liikenneturvallisuutta vaarantaen laiminlyönyt ajaa sellaisella nopeudella, että hän olisi tarvittaessa voinut pysäyttää ennen suojatietä, seurauksin, että hänen kuljettamansa auto oli törmännyt suojatietä pitkin ajorataa ylittämässä olleeseen polkupyöräilijään C:hen, jolloin auto oli vaurioitunut ja C oli loukkaantunut saaden vammoja, joita ei voitu pitää vähäisinä.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt C:hen kohdistetun rangaistusvaatimuksen ja tuominnut A:n rangaistukseen yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta sekä velvoittanut hänet korvaamaan valtiolle C:n vammoja koskevan lääkärintodistuksen lunastusmaksun.

Hovioikeus, jossa A ja B olivat hakeneet muutosta, on lausunut seuraavaa:

C oli kysymyksessä olevassa tilaisuudessa ajanut polkupyörällä Vilppulantien yli käyttäen yhdistetyn pyörä- ja jalankulkutien jatketta, joka oli merkitty Vilppulantiehen tieliikenneasetuksen 37 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla koko leveydeltään suojatieksi. Polkupyörää sai näin ollen kuljettaa sanotun tien yli suojatietä pitkin ajamalla. Polkupyörällä ajaminen oli ajoneuvon kuljettamista.

Ajoneuvojen väistämisvelvollisuus kysymyksessä olevan pyörä- ja jalankulkutien ja Vilppulantien risteyksessä määräytyi tieliikennelain 14 §:n 1 momentin perusteella.

On selvitetty, että C oli Vilppulantietä ylittäessään laiminlyönyt väistää samanaikaisesti oikealta sanottua tietä lähestynyttä B:n omistamaa ja A:n kuljettamaa henkilöautoa, mistä on ollut seurauksena raastuvanoikeuden päätöksessä kerrottu liikennevahinko. Sitä vastoin on jäänyt näyttämättä, että A olisi sanotussa tilaisuudessa ajanut liikennemääräysten vastaisesti tai muutenkaan varomattomuudellaan aiheuttanut C:n saamat vammat.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus on, hyläten A:han kohdistetun syytteen, vapauttanut A:n tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta sekä tuominnut C:n tieliikennelain 14 §:n 1 momentin ja 98 §:n sekä rikoslain 3 luvun 2 §:n nojalla nuorena henkilönä tehdystä liikenteen vaarantamisesta 10:een 20 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 200 markkaa. Samalla C on velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi auton korjauskuluista autovakuutuksen omavastuuosuutta vastaavat 500 markkaa ja sanotun vakuutuksen bonusmenetyksenä 4.474,80 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 3.11.1988 lukien, sekä korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 800 markalla.