Virallinen syyttäjä ja Espoon kaupunki ovat kertoneet, että A oli 11.3.1988 Espoossa yhdessä erään 14-vuotiaan pojan kanssa sytyttänyt tuleen Laaksolahden jäähallin seinustalla olleet kolme metallista ja yhden muovisen jätesäiliön sisältöineen. Varomattoman menettelyn seurauksena tuli oli tuhonnut suurimman osan jäähallin siipirakennuksesta.

Espoon kaupunki on yhtyen virallisen syyttäjän syytteeseen vaatinut A:lle rangaistusta nuorena henkilönä tehdystä tuottamuksellisesta murhapoltosta ja lisäksi vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan kaupungille tilapäisistä sähkö- ja LVI-järjestelmistä aiheutuneet kustannukset 37.940,41 markkaa sekä vakuutuksen omavastuuosuudesta kiinteistön osalta 900 markkaa ja irtaimiston osalta samoin 900 markkaa, kaikki määrät 8 prosentin korkoineen siihen asti, kunnes A täyttää 18 vuotta ja 16 prosentin korkoineen siitä lukien.

A:n ja kysymyksessä olevan alle 15-vuotiaan pojan yhtäpitävien kertomusten mukaan ajatus roskasäiliöiden sytyttämisestä tuleen ei ole tullut A:n taholta. A on tosin seissyt 0,5-1 metrin etäisyydellä säiliöistä tapahtumia seuraten, mutta ottamatta osaa mihinkään toimenpiteeseen. A:n on selvitetty ainoastaan pidelleen alle 15-vuotiaan sormikkaita teon hetkellä. A ei ole myöskään antanut kysymyksessä olevalle pojalle teossa käytettyä kaasusytytintä eikä myöskään yllyttänyt häntä tai edesauttanut neuvolla hänen toimintaansa. Pelkästään tekopaikalla olon perusteella A:n ei voida katsoa syyllistyneen rikolliseen menettelyyn.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt A:han kohdistetut syytteen ja muut vaatimukset.

Espoon kaupunki on valituksessaan vaatinut, että A:n todetaan aiheuttaneen syytteessä tarkoitetun tulipalon ja uudistanut korvausvaatimuksensa.

Käsittelyratkaisu

Hovioikeudessa ei enää ollut kysymys A:han kihlakunnanoikeudessa kohdistetusta rangaistusvaatimuksesta. Sen hylkääminen lainvoiman saaneella päätöksellä ei kuitenkaan estänyt tutkimasta asiassa esitettyjä yksityisoikeudellisia vaatimuksia. Sen vuoksi hovioikeus on ottanut Espoon kaupungin asiassa esittämät yksityisoikeudelliset vaatimukset oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 8 ja 11 §:n nojalla tutkittavakseen.

Pääasiaratkaisu

Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että A sekä eräs alle 15-vuotias poika olivat 11.3.1988 noin kello 23.15 yhdessä tulleet Espoon Laaksolahdessa sijaitsevalle jäähallille. A:n seurassa ollut poika oli tuolloin ehdottanut, että he sytyttäisivät tuleen jäähallin pihalla olleen jätesäiliön sisällön. Molemmat pojat olivat tämän jälkeen menneet jätesäiliön luokse, jolloin A:n seurassa ollut poika oli sytyttänyt jäähallin pääoven vieressä olleen metallisen jätesäiliön sisällön tuleen mukanaan olleella tupakansytyttimellä. Poika oli ennen tulen sytyttämistä antanut sormikkaansa A:lle, joka oli pidellyt sormikkaita pojan sytyttäessä tulen.

Tämän jälkeen molemmat pojat olivat siirtyneet hallin päätyyn alaoven luokse, jossa A:n seurassa ollut poika oli sytyttänyt kahden muun metallisen jätesäiliön sisällön tuleen. A:n seurana ollut poika oli vielä sytyttänyt jäähallin puurakenteisen siiven edustalla olleen muovisen jätesäiliön paperista ja muista roskista koostuneen sisällön tuleen. A oli tuolloin havainnut jäähallin suuntaan kääntyneen auton ja ilmoittanut lähestyvästä autosta toverilleen, minkä jälkeen molemmat pojat olivat poistuneet paikalta jättäen jätesäiliöt palamaan. Jätesäiliöstä levinnyt tuli oli tuhonnut jäähallin siipirakennuksen suurimmaksi osaksi.

A ei ole koettanut estää seurassaan ollutta alle 15-vuotiasta poikaa sytyttämästä jätesäiliöitä tuleen, vaikka hänen olisi tullut käsittää, että jätesäiliöiden sytyttäminen voisi aiheuttaa tulipalon myös siipirakennuksessa. A on myös poistunut paikalta pyrkimättä sammuttamaan palonalkua tai ilmoittamatta siitä viranomaisille. A:n on katsottava edellä kerrotut seikat huomioon ottaen osaltaan myötävaikuttaneen jäähallin siipirakennuksen vahingoittumiseen tulipalossa.

Espoon kaupungille on aiheutunut tulipalossa tilapäisistä sähkö- ja LVI-järjestelmistä 37.940,41 markan ja vakuutusten omavastuuosuuksista 1.800 markan vahinko. A:n on korvattava vahingot Espoon kaupungille. Vahingonkorvausta on kuitenkin A:n ikä ja varallisuusolot sekä vahinkoa kärsineen varallisuusasema huomioon ottaen soviteltava niin, että A:n on suoritettava kaupungille vahingonkorvaukseksi yhteensä 10.000 markkaa.

Tämän vuoksi hovioikeus on velvoittanut A:n suorittamaan Espoon kaupungille korvaukseksi vahingosta yhteensä 10.000 markkaa vaadittuine 8 prosentin korkoineen 11.3.1988 lukien siihen asti, kunnes A täyttää 18 vuotta ja siitä lukien 16 prosentin korkoineen sekä korvaamaan Espoon kaupungin oikeudenkäyntikulut asiassa 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien.