A on kanteessaan ja sitä kehittäessään lausunut, että hän oli 29.11.1985 henkilöauton päälleajon johdosta loukkaantunut saaden polven nivelen sisäisen murtuman. Vakuutusyhtiö B oli liikennevakuutuslain perusteella suorittanut A:lle korvausta liikennevahingon aiheuttamasta 100 prosentin työkyvyttömyydestä 31.12.1987 saakka. Päätöksellään 26.4.1988 yhtiö oli päättänyt maksaa A:lle vain 50 prosentin työkyvyttömyyseläkettä 1.1.1988 alkaen. Koska A oli liikenneonnettomuuden johdosta edelleenkin täysin työkyvytön, hän on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle työkyvyttömyyseläkettä myös 1.1.1988 lähtien 100 prosentin korvausasteen mukaisesti.

Yhtiö on huomauttanut, että A:lla oli liitännäissairautena muun muassa liikalihavuus, joka ei johtunut liikennevahingosta. Yhtiön asiana ei ollut korvata A:n muista sairauksista johtuvaa työkyvyttömyyttä.

Raastuvanoikeus on katsonut oikeudelle esitettyjen kahden kirurgian erikoislääkärin lausunnon perusteella selvitetyksi, että A oli liikennevahingossa saamansa vamman vuoksi edelleen täysin työkyvytön.

Tämän vuoksi ja kun yhtiöllä ei ollut ollut perustetta alentaa A:n korvausastetta 50 prosenttiin, raastuvanoikeus on velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle 1.1.1988 alkaen työkyvyttömyyseläkettä 100 prosentin mukaan vuodelta 1988 lasketusta 5.388,55 markan kuukausityöansiosta ja velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 5.500 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.2.1989 lukien.

Yhtiö on saattanut jutun hovioikeuden tutkittavaksi.

Lääkintöhallitus on antanut hovioikeudelle lausunnon. Vakuutusyhtiö ja A ovat antaneet lausunnon johdosta selityksensä.

Hovioikeus on lausunut, että lääkintöhallitus oli, yhtyen asiantuntijoidensa lausunnoissa esitettyyn, todennut, että A:n liikennevahingosta johtuvan työkyvyttömyyden osuutta ei ollut pidettävä suurempana kuin 50 prosenttina A:n työkyvyttömyydestä. Myös liikennevahinkolautakunta oli arvioinut liikennevahingosta johtuvan työkyvyttömyyden osuuden 50 prosentiksi.

Näillä perusteilla hovioikeus on katsonut, että vakuutusyhtiö ei ollut liikennevakuutuksen nojalla velvollinen suorittamaan A:lle työkyvyttömyyseläkettä yli 50 prosentin korvausasteen mukaan.

Hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja hylännyt kanteen sekä vapauttanut yhtiön velvollisuudesta suorittaa A:lle 1.1.1988 alkaen työkyvyttömyyseläkettä siltä osin kuin korvausaste ylitti 50 prosenttia ja suorittamasta raastuvanoikeuden A:lle maksettavaksi tuomitsemaa oikeudenkäyntikulujen korvausta.