A on 3.2.1987 B:lle tiedoksi annetun haasteen nojalla lausunut, että Helsingistä ollut C, joka oli 24.6.1945 vihitty toiseen avioliittoonsa A:n 9.6.1973 kuolleen sisaren D:n kanssa, oli kuollut 16.5.1986. C ja D:n 26.8.1964 tekemän keskinäisen testamentin mukaan jälkeen jäänyt puoliso sai heidän pesänsä kaiken omaisuuden täysin omistusoikeuksin ja molempien kuoltua omaisuus oli jaettava lain mukaan. A oli D:n perillisenä C:n kuolinpesän osakas.

C oli kuolinpäivänsä aamuna allekirjoittamallaan lahjakirjalla lahjoittanut K:n osakkeet nro:t 10044-10309, jotka oikeuttivat huoneiston B 35 hallintaan yhtiön omistamassa talossa osoitteessa Kotikonnuntie 9, Helsinki, sekä koti-irtaimistonsa B:lle ehdoin, että C sai asua huoneistossa ja käyttää sitä kotinaan kuolemaansa saakka omistusoikeuden siirtyessä heti B:lle.

Lahjoitusta oli pidettävä sopimuksena elossa olevan henkilön jäämistöstä. Lahjoitusta ei ollut tehty testamentille säädetyssä muodossa.

Mainituilla perusteilla A on ensisijaisesti vaatinut, että C:n B:lle tekemä lahjoitus perintökaaren 17 luvun 1 tai 2 §:n nojalla julistetaan pätemättömäksi ja että B velvoitetaan luovuttamaan omaisuus tai, jollei se ollut tallella, sen arvo 320.000 markkaa lahjoituspäivästä laskettavine 16 prosentin korkoineen pesänselvittäjän hallintaan.

C oli lahjoituksella aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen eikä hänen pesänsä varoista ollut suoritettavissa vastiketta A:lle.

Tämän vuoksi A on toissijaisesti perintökaaren 3 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla vaatinut lahjakirjassa mainitun omaisuuden tai sen arvon 320.000 markkaa lahjoituspäivästä laskettavine 16 prosentin korkoineen palauttamista C:n kuolinpesään. Vielä A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen.

C:n kuolinpesään määrätty pesänselvittäjä varatuomari X on 25.6.1987 B:lle tiedoksi annetun haasteen nojalla niin ikään vaatinut, että C:n B:lle tekemä lahjoitus julistetaan perintökaaren 17 luvun 1 tai 2 §:n perusteella mitättömäksi ja että B velvoitetaan luovuttamaan saamansa omaisuus C:n kuolinpesään sekä korvaamaan kuolinpesän oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Kihlakunnanoikeus on ottanut kanteet yhdessä käsiteltävikseen.

B on vaatinut, että kanteet jätetään väärässä tuomioistuimessa nostettuina tutkimatta. Sen varalta, että kanteet kuitenkin tutkittaisiin, B on vaatinut niiden hylkäämistä.

Kihlakunnanoikeus on myöntänyt A:lle ja B:lle maksuttoman oikeudenkäynnin sekä määrännyt Helsingin kaupungin yleisen oikeusavustajan Y:n A:n ja varatuomari Z:n B:n oikeudenkäyntiavustajaksi.

Perintökaaren 3 luvun 3 §:n 2 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla kihlakunnanoikeus on katsonut, että se oli toimivaltainen asiassa.

Kihlakunnanoikeus on lausunut, että C, joka oli solminut toisen avioliittonsa A:n sisaren D:n kanssa, oli kuollut 16.5.1986. C:llä oli ollut ensimmäisestä avioliitostaan yksi lapsi, kun taas avioliitto D:n kanssa oli ollut lapseton. C ja D:llä oli ollut keskinäinen omistusoikeustestamentti, jonka C oli asianmukaisesti valvonut vuonna 1973 kuolleen D:n jälkeen ja jonka testamentin C:n toissijaiset perilliset, muun ohessa A, olivat 9.9.1979 hyväksyneet ja sitoutuneet olemaan sitä moittimatta millään perusteella.

C:n kuolinpesän omaisuus oli 18.9.1986 määrätty luovutettavaksi pesänselvittäjän hallintoon ja pesänselvittäjäksi oli määrätty X.

C oli 16.5.1986 allekirjoittamallaan lahjakirjalla lahjoittanut B:lle omistamansa K:n osakkeet nrot 10044-10309, jotka oikeuttivat huoneiston nro B 35 hallintaan mainitussa asunto-osakeyhtiössä, pidättäen itselleen oikeuden asua ja käyttää mainittua huoneistoa kotinaan kuolemaansa saakka. Lahjoitukseen sisältyi asunnossa oleva koti-irtaimisto kokonaisuudessaan ja lahjakirjan mukaan omistusoikeus osakkeisiin ja koti-irtaimistoon siirtyi B:lle lahjakirjan allekirjoittamisella.

C oli allekirjoittanut lahjakirjan lahjanantajana ja B lahjansaajana kahden esteettömän todistajan läsnäollessa kaikkien ollessa tietoisia lahjakirjan sisällöstä ja tarkoituksesta. Osakekirjaan oli merkitty C:n avoin siirto.

Koska B:llä oli ollut hallussaan asianmukaisesti siirretty osakekirja ja koska omistusoikeus lahjakirjan mukaan oli siirtynyt sen allekirjoittamisella, kihlakunnanoikeus on katsonut, että lahjoitus oli tullut täytetyksi, vaikka C oli pidättänyt itselleen oikeuden asua ja käyttää lahjakirjassa tarkoitettua huoneistoa kotinaan kuolemaansa saakka.

Kihlakunnanoikeus on lisäksi katsonut, että C oli edellä kerrotun testamentin nojalla ollut oikeutettu elinaikanaan määräämään omaisuudestaan.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteet kokonaisuudessaan. Valtion varoista on maksettu Z:lle B:n avustamisesta kulujen korvaukseksi ja palkkioksi yhteensä 7.783,10 markkaa ja A:lle kulujen korvaukseksi 361,15 markkaa, mitkä määrät samoin kuin valtion varoista maksetut todistajanpalkkiot on jätetty valtion vahingoksi.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja X olivat saattaneet asian, on lausunut, että A, joka oli ilmoittanut olevansa 16.5.1986 kuolleen C:n toissijainen perillinen, oli kanteessaan ensisijaisesti vaatinut, että C:n B:lle tekemä lahjoitus perintökaaren 17 luvun 1 tai 2 §:n perusteella julistetaan pätemättömäksi sekä että B velvoitetaan luovuttamaan omaisuus pesänselvittäjän hallintaan. Toissijaisesti A oli vaatinut lahjan tai sen arvon palauttamista C:n kuolinpesään perintökaaren 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisesti.

C:n kuolinpesään määrätty pesänselvittäjä X oli kanteessaan myös vaatinut C:n tekemän lahjoituksen julistamista mitättömäksi perintökaaren 17 luvun 1 tai 2 §:n perusteella.

X:n kanteessa ja A:n kanteessa ensisijaisesti oli ollut kysymys perillisen oikeuden voimaansaattamista koskevasta asiasta. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan edellä mainitun kanteen käsitteleminen kuului sen tuomioistuimen toimivaltaan, jonka piirissä vainajan asunto ja koti oli ollut. Koska C:n kotipaikka oli ollut Helsingissä, Tuusulan kihlakunnanoikeus ei ollut ollut toimivaltainen tutkimaan X:n ja A:n kanteita.

Edellä mainitulla perusteella hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen muutoin paitsi valtion varoista maksettujen korvauksien osalta. Kumotuilta osin asia on oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 29 §:n 1 momentin nojalla siirretty Helsingin raastuvanoikeuteen. Asian ratkaistessaan raastuvanoikeuden tuli antaa lausunto, oliko vastapuolen korvattava valtiolle sen varoista suoritettuja määriä vai jäivätkö ne valtion vahingoksi.